Viiksekkäitä

Me esitellään teille yhen meijän iskän tuttavien lemmikkejä. 

Kuvat saatiin näitten viiksekäitten äipältä, Eijalta.

Me ei olla koskaan päästy tapaamaan näitä karvaturreja. 

 

Kattokaa noitten kissojen korvia!

Lystikkään näkösiä. 

Äippä ottas heti, mut iskä pitäs laittaa sitten ulkoruokintaan.

Entäs toi marsu!

Leikittäs...

 

Ton seehverin nimi on Sofi.

Siin olis tyttö meijän miäleen, ku se ymmärtää pallonkin päälle. Joo.

Katteluksen nimi on Miska.

Äipälläkin on ollu Miska niminen musta kissa.

 

Sofi ja Saaba syä samalta kupilta.

Hmmm. Vois jäähä meiltä tekemättä.

Viimenen kuva on meijän uusista kaloista.

Äippä osti eilen neljä kultakalaa.

Me ei niistä molskijoista kyl suuremmin piitata.

Väkivaltainen pikkukoira

Joo, tommonen otsikko oli Aamulehdessä. 

Huamaatte varmaan tän pikkukoiran rodun.

Joo.

Kääpiömäyräkoira.

Mitenkähän tommosen käyttäytymisen sais kitkettyä pois?

Mehän ei tykätä pikkulapsista. 

Ollaan aiheesta aidosti pahoillamme.

Ja mehän kuulutaan myös Remmiräyhääjät Ry:hyn.

Äippä ja iskä ei oo ylpeitä osaamattomuudestaan hallita meitä.

Ei joo.

 

Tuisku: Tuu pelaan!

Lämpöhakuista eloa

Gaumeeta sentään, ku meijän lukijämäärä hurahti jo yli 90 000.

Aika monta lukukertaa,

vaikkei meillä kyllä lasketa,

saa käyä niin monta kertaa ku tahtoo.

 

Meil oli koleeta aamulla ja vähän oli valkeetakin maassa.

Me saatiin uudet taluttimet, tommoset pirteet limet.

Kyllä kelpas köllötellä keittiössä, ku liädessä oli valkee.

 

Ei ole koiraa viiksiin katsominen?

Tulisko tosta otsikosta uus sanonta?

Tulipa tai ei, niin me liikutaan viiksiasialla.

Saatiin meinaan Mirkulta viiksihaaste,

joka liittyy miästen terveyteen.

Haaste kulkee nimellä Movember.

Me mitään kiäliä osata,

joten me puhutaan vaan viiksihaasteesta.

Joo.

Miälellään nähtäs kamujen viiksiä kans...

Kiitos, meille kuuluu hyvää!

Tuisku: Mun haavat on hyvässä kunnossa.

Mun ei tarvii pitää enää sitä suppiloo päässäni.

Potkupukukin on päällä enää ulkoillessa.

Tosin äippä laitto potkiksen mun päälleni eilen illalla.

Mut arvatkaa mitä!

Meikäpoika oli kiamurrellu ulos siitä puvusta.

Aamulla olin ilonen nakkeilija.

Kjeh kjeh.

 

Koiramamma kävi meitä moikkaamassa.

Saatiin ikiomat kukat.

Vähänkö hianoo!

 

Saatiin me kyl pari vinkulelkkuakin, mut ne vaikeni melko pikasesti.

Saatiin me namskuja myäs ja sitten käytiin nelistään lenkuralla.

 

Mä laitan tähän loppuun mun pentukuvan, ku viimeks oli Myrskyn pentukuva näytillä.

Äippä sanoo, että mä oon hellyttävän näkönen.

Mukavaa menoa teille kaikille!

Sukulaistyttöjä

Myrsky: Mun kolme sukulaistyttöö etsii koteja.

Vaik voihan ne kyl mennä samaankin perheeseen. Joo.

Niitten nimet ovat

Daherbrausen Black Coffee, Daherbrausen Black Velvet ja Daherbrausen Black Widow.

Meillä on sama mummo.

Aika söpösii tyttöjä!

 

 

Mun kasvattaja Suvi vastaa tiedusteluihin ja kertoo enemmän.

Tässä on bonuskuvina mun omia vauvakuvia:

 

 

Arska tuli käymään

 

Tuisku: Ny mun haavani näyttää tältä.

Aika hyvät!

Noita valkosia läikkiä on ilmestynyt, eivät kuitenkaan oo haavautuneet.

Kuivattu lehmänmaha on kuuulema terveellistä.

Kannattaa syyä samalla ku antipipoteettejä eiku antipippsejä, no jotain kumminkin.

 

Myrsky: Mä kuikin täältä nurkan takaa, että jäiskö Tuiskulta herkkuja jäljelle.

Turha toivo.

Meen sit ottaan arskaa.

Aaah!

Kasvattajien erot

 

Myrsky: Me pakistaan vähän aiheesta kasvattajat.

Wuppekin asiasta kirjoitti.

 

Mun kasvattaja on pitänyt muhun yhteyttä koko ajan.

Kyseli heti kotimatkan aikana kuulumisia ja 

soittelee edelleen muutaman kerran vuodessa.

Juu, ja naamakirjailee äipän kanssa.

 

Tuisku: Mun kasvattaja ei oo soitellu eikä laulellu mun perääni.

Luattaa ilmeisesti, että mulla menee hyvin.

No, niin kyl meneekin.

Harrastettiin Myrskyn kaa vetoleikkejä.

Arvakkaa kuka voitti?

Omaakivaa

 

Tuisku: Myrsky lähti iskän kaa lenkuralle ja mulla oli mälsää.

Äippä keksi antaa mulle pähkinän laatikon purtavaksi.

Tuaksun perusteella sanosin, että lootassa on herkundaalia.

Ny äkkiä tää loota auki. Joo.

 

Hei, tual pohjalla on jotain. Jesh!

Piäntä tyästöö ja herkku on kohta paremmissa suissa.

 

Kuten näätte, mä ulkoilen ja reippailen potkupuku rullattuna.

Parempi näin, ku se gaumee tötterö kaappaa aina maata ja oksia.

Myrskykin tuli kuvaan mukaan.

On se vaan mukava veikka.

 

Äippä otti musta uuden passikuvan, ku se tötteröpääkuva oli ihan pimee.

Mä näytin siinä äkäseltä.

Kuten huamaatte, mun haavat on menneet kiinni.

Mahtaako noihin kuitenkaan koskaan kasvaa karvaa?

Passikuvia

 

Tuisku: Äippä otti Myrskystä ja musta passikuvia.

Tää on ainoo, ku mulla on silmät auki.

Kyllä kai, ku on tämmönen tötsäpötterö päässä.

Äippä nappas mun haavoista tikit pois,

totes vaan, että turha kahden tikin takia on ajaa 150 km.

Joo, että semmosta.

Oon kyllä ihan pirtsakka ja haavatkin paranee hyvää vauhtia.

 

Myrsky: Mun on pitänny kertoo kuulumisia Operaatio Kulkusesta.

Mä kestin kaiken ku miäs. 

En puhunu, en pukahtannu. Enkä varsinkaan pussannu.

Jälkimaininkeina voin kertoo, että mä oon alkanu syämään.

Mähän olin nirso ruakailija ja pupersin muanaani hitaasti ja

usein jäi kupin pohjalle vaikka kuinka paljon napuroita.

Mikkä kyllä Tuisku kävi  hövelinä poikana vetäsemässä napaansa.

Mut ny on osat vaihtuneet.

Mä mutustelen muonani viimestä murua myöden ja

kipasen Tuiskun kupille kattoon, josko siltä olis jääny pientä huikopalaa.

Harvon kyl on.

 

Äippä sano, että mä oon entistä komeempi.

Johtuu kai siitä, että mun kylkiluut ei paista, eikä selkäranka kongota.

Joo.