Puhurit: Me ollaan pikkasen kyllästytty meijän
äippään.
Taas.
Ai, mikskö?
Tuisku: Äippä, hei äippä, eiks tää mun punanen pallo
soinnu sun kukkiis hianosti?
Äippä: POIS!!!
Myrsky: Ai, että kuka on kaivannu sun kukkas ylös ja
tehny ison kuapan sun kukkapenkkiis?
Ei kuule oo niin piänintäkään tiatoo.
Tuisku: Kuule veikka, onks sunkin miälestä toi äippä joskus melko ikävä ihminen?
Myrsky: Joo, aina on kiältelemässä ja syyttelemässä ihan viattomia koirapoikia.
Tuisku: Mitäs jos kaupattas hänet johonkin toiseen kotiin?
Myrsky: Mut toihan on loistava idis, veliseni!
Laaditaan samantiän kauppailmo.
Myrsky: Myydään tai lahjotetaan hyvään kotiin...
Tuisku: Kato kuule, ei kai sen kodin tarvii olla niin
gaumeen hyväkään, nääs,
ei nosteta rimaa liian korkeelle.
Myrsky: Lahjotetaan yks paljon kokenu äippä...
Tuisku: Älä paa siihen, että paljon kokenu.
Luulevat pian, että hän on ihan loppuunajettu.
Myrsky: Annetaan yks hyvin pidetty äippä...
Tuisku: Joo, toi on hyvä.
Mut kuule, veliseni,
raaskitaanko me kuiteskaan panna äippää kiartoon?
Myrsky: Totta turiset, velikulta.
Jos me yritetään vaan hyväksyy hänen puutteensa ja
vaikka kytketään kuulo poispäältä,
sillon ku hän komentaa.
Tuisku: Joo, tehään näin.
Lähetääs pelaan palloo ja
pihaileen muutenkin,
äipän kaa.