Joo.
Äippä sai, omasta miälestään,
loistavan ajatuksen.
Hän pystytti olkkariin valokuvaamon.
Ny kuulkaa otetaan kunnollisia joulupostikorttikuvia,
hän meuhas touhukkaana.
Me pualestaan, että juastaan äksää piiloon,
ja pelastautukoon ken ehtii.
Ei oltu tarpeeks nopsia.
Siin me ny sit törötettiin olkkarin pöydällä,
vitsikkäästi tonttulakki vinossa.
Sitten kuvaaja äippä hoki,
että ottakaapa ilosempi ilme ja sanokaa luu.
Ei naurattannu.
Täs on sitten karu totuus meijän äipän valokuvaamosta.
Olkkarin ikkunan eessä on valkokankaan päälle tuupattu pinkki huapa.
Arkkumallisen pöydän päälle äippä nykäs lampaantaljan.
Kyä on niin tosi ammattimaista touhua... Not.
Eikä ne kuvatkaan onnistunnu, ku luannonvalo ei riittääny.
Noh, ei tietenkään, ku ulkona on huapatossunvärinen sää aamusta iltaan.
Mut gaumeinta täs on se, että nää kuvaukset jatkuu.
Ou nou!