Puusta pudonnut

Tuisku: Mää tykkään nukkuu ja oleilla sylissä.

Ei oo omena kauaks puusta pudonnu, totes meijän äippä.

Myrsky: Keh heh, sun kohdallas sopis paremmin,

että sää oot puusta pudonnu.

Tuisku: En kyllä oo! Varmalla!!!

Katopa tästä:

 

Tossa vasemmalla on mun koiraäippäni Olga.

Sekin viihtyy sylissä. 

Kiipes heti meijän iskän syliin,

ku mut haettiin omaan kotiin, eikä yhtään ujostellu.

Mää tykkään sylkytellä.

Aivan parhautta.

Nää kuvat on vuadelta 2012,

sillon mää synnyin.

Täytän toukokuussa huimat kolme vuatta.

Kuamat, ootteks te mialuusti sylis?

Häntävipatusta

Tuisku: Vähänkö olin riamuissani, ku tuli paljon lunta ja suajasää.

Huamaatteko mun intoni?

 

 

Kamut, ootteko te viipottaneet ulkona?

Lauantai-illanhuumaa

Pakkanen lauhtu ja voi pojat, kun me ulkoiltiin. Palloiltiin pihalla ja lenkuroitiin ihan gaumeesti. Lisäks autettiin äippää siivouksessa, lumipolkujen tekemisessä, virkkauksessa ja muutenkin oltiin koko ajan tiellä apuna. Mutta lystillä oli hintansa, illalla iski väsy.

Lauantai-illanhuumaa:

Pusuja ja muiskauksia

...pusu ja muiskaus...

Mäyräkoiramme - Våra Taxar -lehti

Kuulkaas kuomat kummia! Meijän äippään otettiin yhteyttä Mäyräkoiramme-lehdestä tai oikeestaan toimittaja jätti kommentin meijän plokiin, ku hän ei löytänny meijän yhteystietoja. Joo ei.

Meijän ploki oli ilmiannettu ilmotettu Mäyräkoiramme-lehteen. Siin viästissä oli mainittu se juttu, että tultiin toisiks, Sulo-kissan jälkeen, lemmikkiplokisarjassa. Juttu löytyy tästä.

Toimittaja pyys haastattelua, että niiku millasta on pitää plokii ja miks alotettiin plokkaamaan ja silleen. Noh, mehän kerrottiin. Toivottavasti äippä ei pahasti sotkennu meijän tarinointia ja juttu joskus julkastaan.

Selusta ja edusta turvattu ja vartioitu.

Kylikkäinä

 

Oltiin sunnuntaina visiitillä Koiramammalla.

Meil on siäl oma vesikippo, toi punanen, 

hörpsii siitä kyl muutkin koirakylikkäät.

Aina saahaan myäs herkundaaleja.

Koiramamman herkkukätkö on ehtymätön.

Koiramamma jaksaa myäs leikkii meijän kaa väsymättä.

Vaik pallo viärii vahingossa sadatta kertaa sohvan alle,

niin Koirammma jaksaa kontata ja koukkia palloo takas peliin.

 

Tuisku: Mulle sattu sisällä vahinko.

Pissasin karvalankamatolle,

mut Koiramamma ei ollu moinaankaan,

vaan kuivas lätäkön ja sitten me jatkettiin leikkimistä.

Parhautta tämmönen kyläilypaikka.

Myrsky: Mä olin ny sisäsiisti,

enkä käyny pissiis Koiramamman sänkyyn.

Makkarin ovi oli nääs kiinni.

Äippä: Hyvinhän tää kyläreissu meni,

niiku mäyräkoiraks.

Koirapallotanssi

 

Tuisku: Koiramamma toi meille uutukaiset pallot.

Mulle punasen ja Myrskylle keltasen.

Mää pistin pallon kaa tanssiksi.

Koirapallotanssiks.

 

Näin mää vemputan vasemmalle ja

vällein oikeelle.

Enks ookin taitava?

Sunnuntaina mennään Koiramammalle kyläileen,

viikon paras retki.

Tänään saahaan lauantailuut,

viikon paras hetki.

Mäyrispatsas

Äippä oli ostanu mäyrispatsaan. ISON.

Me, että täh?

Kotona kaks komeeta mäyrää ja viäl pitää patsas hankkia.

Mut hei, sit me tajutiin.

Niiku oodi mäyräkoiralle ja sen jalolle muadolle.

Joo.

 

Nimitarinat

Kui te ootte saaneet nimenne? Tässä meijän nimitarinat. Jos viittit, niin tee nimestäsi juttu plokiisi, olis kiva lukee.

Myrsky

Mua ennen oli Pyry.

Ystävällinen ja seurallinen, niillä sanoilla voi mua kuvailla.

Rakastan kotiväkeäni, ruokaa ja palloilua.

Sateesta en tykkää ollenkaan.

Karkki on mun tyttis.

Yritän aina olla kiltti ja kunnollinen miäsmäyräkoira.

 

Pyry-pappa lähti sateenkaarisillalle vuanna 2011.

Meijän porukat meinas olla vallan ilman koiraa.

Mut kattokaa meijän iskän ryhtii!

Mies ilman koiraa on kuin... miäs ilman koiraa.

 

Sitten tulin mä ja iskäkin alko askeltaan taas

reippaana ja määrä(mäyrä)tietosena.

 

Tuisku

Tiikerijuovainen poika, ja nimi Tuisku on jatkumoa Pyrylle ja Myrskylle.

Uteliaisuus ja varovaisuus ovat mulle luanteenomaisia.
Ilonen vesseli, sanoo Koiramamma.
Sulonen höpsö, sanoo meijän äippä.
Karkista tykkään määkin.
Ulkoilen paljon säässä ku säässä ja tykkään pelata palloo Myrskyn kaa.

 

Ollaan yhessä Puhurit tai Tuuliset Pojat.

Noi nimet ollaan saatu teiltä, meijän plokikamuilta.

Tyyny

Paukutteluja hyvässä seurassa

Meillä oli huippuhauska uuden vuoden aatto.

Saatiin tyttöseuraa, Karkki.

 

Tuisku: Karkki tuli meille mammansa kanssa, 

ku Karkki pelkää gaumeesti raketteja ja pommeja ja räiskettä.

Juastiin ja palloiltiin meijän pihalla ennen ku alko räiskymään.

Oli jo sen verran hämärää ja me niin sukkelia,

että kuvista tuli vähän himmeitä.

Mähän en oo yhtään paukkuarka, vaikka muuten oonkin arkuliini.

Pelkään omaa varjoonikin ja haukun olemattomia,

mut paukkeen otan vastaan lunkisti. Joo.

 

Karkki: Hyvässä seurassa hymyillyttää.

Edellisenä uutena vuotena hymy oli kadoksissa.

Mää ulisin ja pelkäsin pauketta niin paljon,

että ajeltiin mamman kaa autolla monta tuntia,

että rauhotuin.

Myrsky: Mikä toi oli? Pamahtiko?

Pitäskö haukkuu?

Vaik mä oon Rohkelikko, niin mää en kestä äkkinäisiä ääniä,

enkä varsinkaan pauketta.

Ensin haukuttiin Karkin kaa kilpaa. Karkkia vallan itketti.

Sit meijän äippä sano Karkin mammalle,

että ollaan ihan muinamarttoina ja puhutaan niitä näitä.

Lisättiin ääntä telkkariin.

Siitä me sitten rauhotuttiin ja loppuillasta jo torkuttiin.

 

Tuisku: Kyä teijän, Karkki ja Myrsky, touhut naurattaa.

Ottakaa rennosti.

Mää suajelen teitä.

Äippä istu meijän kaa lattialla ja me tehtiin pinoja.

Karkin mamma purki neuleita ja virkkas.

Hianosti alko uus vuas!

Ny on kyl annettava pisteitä naapurustolle.

Paukuttelu ajottu lain säätämälle ajalle.

Hurraa!

Tosin meillä sisällä paukuteltiin,

semmosia hajupommeja. *tirsk*