Assaritoimintaa

Tuisku: Toimittiin taas Wiiman kaa kuvausassareina.

Ropsahtiko kiitosta?

Noup.

 

Uusi vanha auto ja muutenkin ilosta menoo

Wiima: Kolarin jälkeen äippä oli ihan lamassa.

Itkee tihuutti ja kertas onnettomuutta kyllästymiseen saakka.

Hänen piti ihan pötkölleen heittäytyä,

ja me tiätty mentiin lohduttaan ja lämmittään.

Mut kummasti hän piristy,

ku iskä sanos, et ny mennään kattoon uutta vanhaa autoo.

Onneks löyty mialuinen, joo,

ja ny meillä retket yltää pihamaata pitemälle.

Käytiin Vorssassa Linikkalanlammilla.

Naperot oli kokeillu jään kestävyyttä heittelemällä musia lampeen.

Äippä ilostu lisää, ku hän löysi yhen keokätkön lähistöltä.

Meillä kaikki hyvin.

Ilosta menoo kaikille!

Voihan säikähdys!

Eipä tiietty eilen aamulla, mihin joudutaan ja päädytään.

Lähetiin päivällä retkelle Saloistenjärvelle.

Siäl on kiva käppäillä ja kattella komeita järvimaisemia.

Aurinko paisto ja tais joku lintukin laulaa.

Pojat nuuskutteli jotain kalanraatoo.

 Oli oikeen lepposta ja rentoo.

Äippä pusas kameransa kanssa ja oli maireena.

Kotimatkalla se sitten sattu.

Haveri.

Auto lähti yhes loivas mutkas äipän lapasesta.

Juu, ei ollu yhtään liikaa vauhtii.

Piili kiappu ku hyrrä jäisellä tiällä

ja pääty rysähtäen ojaan.

Me oltiin takapenkillä omissa kopissa.

Oltiin ihan hiljaa.

Äippä hoki, et sattuks teihin, sattuks teihin.

Oltiin edelleen ihan hiljaa.

Ei meinaan sattunnu.

Paikalle pysähty Teidenritari ja riäns auttaan.

Otti takakontista varotuskolmion ja vei varotukses muille.

Kyä kuulkaa autot hissutteli siinä mutkassa sen jälkeen hiljaksiin.

Moni pysähty tarjoon apuu,

mut Teidenritari sanos, että hän hoitaa rouvan ja koirat kotiinsa.

Ja näin tapahtu.

Kyä oli esimerkillinen herrasmiäs.

Rauhotteli itkevää äippää.

Meitä ei tarvinnu rauhotella,

ku oltiin edelleen ihan hiljaa.

Päästiin turvallisesti kotiin.

Äippä soitti hinurin. 

Auto on rusinana.

Äipän oikee kylki venähti,

mut on jo paremmassa kunnossa.

Valvotun yän, siis äippä valvo, ei me,

jälkeen kaikki näyttää must... valosammalta.

Joo.

Että tämmönen seikkailu tällä kertaa. 

Joo, ja onneks oli niin syvä oja,

et vauhti toppas siihen,

muutes oliskin voinu sattuu pahasi,

ku auto olis pyärähtänny katolleen.

Iso kiitos Teidenritarille!

Talviretki Kortenimelle

Äippä pakkas meijät koppiimme ja autoon.

Sit me lähettiin reissuun.

Kohteena oli Korteniemen perinnetila.
Joo.

Äippä meinas oikasta mettän läpi,

ja tiätte varmaan miten siinä kävi.

Jep jep.

Eksyttiin.

Parin kilsan matkasta tuli viis kilsaa.

Ei haitannu.

 Lampaat oli siirretty lampolaan.

Ens kesänä taas tavataan.

Piäni laituri oli ihan veden peitos.

On satanu nii kauhiisti paljo.

 Ovet oli lukos.

Aatelkaas ny, 

et nää kuvat on oikeesti otettu tammikuus,

eikä siis syksyl. 

Retkeillään ja pysytään virkkuina!

Mutaa, porkkanoita ja myyrävainaa

Wiima: Onks teijän talvi tämmönen?

Niiku kuranen, vetinen ja mutanen.

Myrsky ja Tuisku: Joo, me löydettiin pellolta porkkanakeko.

Ei saatu ees yhtä maistaa.

Wiima: Ja mä löysin pellolta kualleen myyrän.

Äippä käski jättää sen.

Tosi ankeeta.

Lumetonta ja surutonta menoo

Wiima: Tiättekö, mitä iloo on lumettomasta talvesta?

 Just!

Palloilukausi jatkuu.

 Myrsky: Happamia sano kettu mäyräkoira pihlajanmarjoista...

Kyä toi siukku on söpäkkä palloilija.

 Ny tarkkana!

 Noi nuarat aina kisaa pallosta.

Mä piän sillä aikaa vahtia ja ilmotan naapureille,

et tääl on pelit vauhissa, ei saa häiritä.

Joo.

Tuisku: Voi että!

Tosta siukusta on tullu sisukas.

Onks hopee häpee?

Ny varppina!

Mä ehin ekana!

Mä saan pallon!

Pallo, pallo, pallo...

 Kuka kaipaa lunta?

Ei me ainaskaan.

Täl menol voijaan pelata läpi vuaden.

Mut tiätty, ymmärtävinä mäyriksinä,

toivotaan heille lunta, jokka siitä tykkää,

niiku hiihtäjille, norpille ja rekikoirille.

Joo.

Huipulla tulee

Terveisin Wiima

Tuiskua, myrskyä ja viimaa

Wiima: Kyä on taas säitä pitäny.

Himpula soikoon!

Yhtenä päivänä oli näpäkästi muutama aste pakkasta,

 seuraavana päivänä oli tuulista ja paisto aurinko,

sitten tuiskutti lunta yli ymmärryksen,

sehän tiätty suli heti velliks,

jonka jälkeen oliki vuarossa myrskyä ja viimaa.

Pakkaspäivänä ehin vähän myyräkoiraileen. 

Veikat ei uskaltaneet tulla laiturille,

ku se oli uppoomaisillaan järveen.

 

 Aurinkopäivänä lähettiin ripeesti lenkille luantoon.

 

 Lumipäivänä seurattiin tuareita ketunjälkiä mettässä.

Tänään oli nuuskuttelukurssin viimenen kerta.

Helmikuus tulee joku uus kurssi.

 

Kurssin jälkeen kävin käppäilemässä kaupungilla.

Tuuli oli repiny puiston puista pinottain oksia.

Hilpeetä menoo, kuamat!

 

Kamera esiin ja kuvaan karkkareita

Wiima: Tän kuvan nimi vois olla kissa 

mäyräkoira liukkaalla jäällä.

Sit meijän äippä näki tämmösen ilmon:

KAMERAT ESIIN, nyt etsitään filmaattista karkkaria kanteen!

Mäyräkoiramme-lehteen nro 1/20 etsitään kansikuvaa karkeakarvaisesta mäyräkoirasta.

Koiran iällä, koolla tai karvan värillä ei ole väliä, tärkeintä on hyvä kuva.

Lisäksi ottaisimme mielellämme kuvia ja pieniä kertomuksia citymäyräkoirista. 

Miten matalajalkaisen arki sujuu asfalttiviidakossa eri vuodenaikoina 

ja missä verestetään metsästäjänvaistoja?

Toimituksen väki kiittää jo etukäteen! 

Odottelemme sähköpostia viimeistään 20.1. mennessä osoitteessa:

jutta.rissanen(ät)mayrakoiraliitto.fi

Käytiin äipän kaa vähän ottamassa harjotusmiälessä kuvii,

mut nää ei viäl ihan onnistunnu.

Mut hei kuamat,

nyt mallikkaasti kuviin ja kansikuvatytöiks tai -pojiks!

 

Vuaden eka aamu

Ilosta vuatta!