Messevää vuotta 2019, kuomat!

Toivotaan kaikille uusia seikkailuja, herkkuja ja lelkkuja,
lämpimiä sylejä sekä rapsutuksia,
ynnä terveyttä ja pitkää ikää.
Joo.

Kaikenmoista ja simmosta sekä tämmöstä

Wiima: Tää oli mun toka joulu.

Ekasta joulusta mulla ei oo ihmeempiä muistikuvia.

Tässä on linkki vuaden 2017 jouluun,

jolloin mä olin tosi pikkanen.

Täs me ootetaan veikkojen kans joululahjoja.

Saatiin herkkupussit miäheen/naiseen,

jossa oli pallo, mahalastulla täytetty puruluu ja ankkafile.

Maiskuteltiin. Joo.

Käytiin tiätty myäs lenksuttelemassa,

jopa järvenjäällä, siis ihan rannassa,

ja silti äippä panikoi.

Tota noin niin,

onks teijän miälestä reilukerhomeininkiä,

että mut aina sidotaan tolppiin ja pylväisiin?

 Mut ihan huippuhetki koettiin,

ku meille tuli ihmistaimi, vauvva.

Pojat oli teljettynä makkariin,

mut mä sain kattella ja kuunnella sen vauvvan tuhinoita.

Oli se ihmeellinen!

 Saatiin nätti porollinen joulukortti karkkarityttö Tiitulta.

Kiitti ja terkkuja!

 Aurinko paisto, sitten sato lunta, oli sumusta ja välillä pakkasta,

mä viihdyin aina pihalla, säässä ku säässä,

pojat pötkötti huavan alla kopassaan.

Mamerot.

Tähytään koti uutta vuatta, kuamat!

Mitähän kivaa taas keksitäänkään...

Sitten viäl yks tärkee juttu,

meinaan jos ette tykkää raketeista, paukkeesta ja räiskeestä uutena vuatena,

niin käykää allekirjottamassa pontenne kansalaisalotteeseen,

jossa rajotetaan rakettien räiskimistä.

Iskä ja äippä kirjotti jo.

Meil ei oo koskaan räiskitty.

Vähän on saattannu paukku karata, kih hih.

Lisäys: Aloite sai niin paljon allekirjoituksia,
että etenee eduskuntaan.

Jouluiloa!

Me toivotetaan teille kaikille kuamille palveluskuntineen

oikeen lepposta, kepeetä ja maukasta joulua!

Joo.

Ettei totuus unohu,

niin joulukorttikuvauksissa tapahtu myäs tämmöstä.

 Meil meinas niskat kipeentyä,

ku jouduttiin kurkotteleen iskän tarjoomia nameja melkkis taivaista.

Lopulta, meijän onneks, äippä tajus,

että meijät pitää nostaa nojatualiin.

 Wiima: Poonuskuvana tää mun ylimaalisen ihastuttava kuva.

Mun piti pönöttää jouluruusun kaa,

tästä olis tullu äipän plokiin joulukortti,

noh, arvaatteko menikö kaikki ihan putkeen

tai että suastuinko ees pönöttään...

Ilosta jouluu!

Tuulinen Triio ja lumiriaha

Wiima: Mä juaksen tuulispäänä.

Lumi ei oo este, eikä ees hidaste.

 Tuisku: Hupsista loikkaa!

Oota Wiima, saan sut ihan just kiinni.

 Myrsky: Voihyväntähen noita nuaria!

 Kyä sitä pitää käyttäytä arvokkaasti,

säässä ku säässä,

eikä tolleen riahaantua.

Wiima: Kattokaa mun nasakkaa takapotkua.

Eiks ookin ihan samanlainen ku Párek-papallani?

 Touhutippa nenäpäästä pitää nuasta ennen ku tipahtaa.

Riamukasta jouluodotusta teille kaikille!

Valokiilassa

Wiima: Meijän äipällä on paljon hyviä ideoita.

Niiku ny tämmönen, että otetaan musta kuva,

joo, oikeestaan noi onkin mustakuvia,

mut siis, että mä oon pimeydes tommosessa valokiilassa.

Helpommin sanottu ku tehty.

Ensin oli kuano valastu,

sitten pepandeeros.

  

Noin sadannentuhannentsiljoonantriljoonan viiden kuvan jälkeen onnistu. 

Tadaa!

Myyrän ruskee maailma

Lumet tuli ja suli.

Ny näyttää taas tämmöseltä, myyrän ruskeelta.

Kyä ei oo maalla aina mukavaa...

Savolainen Iivari-kuoma on onnenpekko, 

ku heil on vitilunta.

 Onneks Ensku tuli käymään.

Ollaan tehty hirmeesti hommia pihalla.

Ensku piänii klapikoneella pöllejä,

äippä kärrää niitä halkokuuriin

ja me touhutaan pallojen kaa.

Lystiä!

Välillä piti ottaa ruokaperräiset ja tupsluurit.

Leluja ja hiiriä

Wiima: Ny se äippä tempun teki!

Osti kuulkaa semmosia leluja, että kestää.

Ovat jotain kiärrätysmatskua, tiukkoja ja kivikovia.

Ollaan saatu nakerrettua vaan muutamaan kulmaan rispauksia.

  

 Mut arvatkaapa, mikä on ihan kivoin leikki ulkona?

Jep. Hiirijahti.

Eilen sain vainun hiirusta,

tökin lunta ja hypin riamusta.

Äippä nauro, ku hiiri piipersi mun parran alta seuraavaan mättääseen.

Mut paree tiätysti niin,

oltiin hiiren kanssa molemmat tyytyväisiä,

mä sain leikkiä ja hiiri säilytti henkensä.

Kyä me kaikki tänne maailmaan mahutaan.

Joo, ja vaik mä seison järvenjäällä,

ihan rannassa,

niin ei parane viäl mennä käveleen, luisteleen tai potkutteleen.

Sotkija, hotkija ja pupeltaja

Wiima: Mä oon hidas syöjä.

Pupeltaja.

Tykkään makustella ja sitten mulle on hirmeen tärkeetä,

missä ruakakuppi on.

Ruakakupin paikka vaihtelee ihan päivittäin.

Joo, joka päivänä on omanlainen venkhui eiku joku vengsui.

Äippä huakii, mut sitten hän siirtää kupin sinne, mihin mä sen haluun.

Enkös ookin hyvä kouluttaja?

Myrsky on sotkija ja Tuisku on hotkija.

Käykääpä lukemassa niitten ruakastoori vuadelta 2012.
(Lisäys: vanhan plokijutun kommenteissa on monta muistoa
ja jo edesmenneitäkin plokikamuja...) 

  

 Tuisku: Eilen oltiin reippailemassa Enskun kaa.

Oli talvioravanvärinen päivä, vettä tihmo ja muutenkaan ei päivä kirkastunnu.

Ensku ja äippä meinas lähtee reissunpäälle ilman meitä poikia.

Noh, ihan ymmärrettävää, ku Myrsky ei tykkää jos sataa tai on tuulista tai pakkasta.

Mut mä halusin mukaan. Ehottomasti!

Ku äippä puki siskolle valjaita, niin mä menin nojaan Enskun polviin

ja kattoin sitä kauniisti silmiin, että pliis Ensku, ota mut mukaan.

Joo, se tepsi ja Ensku puki mullekin valjaat.

Sitten mä lähin reippaasti ovesta ulos ja autolle.

Tavallisesti mua joutuu kantaan ulos ja pualiks pakottaan, mut nyt ei. Joo.

    

Aamulla käytiin äipän kaa tekemässä lumilyhty Enskua ootellessa.

Lumi suli melkosta vauhtia ja muuttu ikäväks loskaks.

Meijän tiät on taas gaumeen vaarallisina luistinratoina. Yäk.

 Aamulenkille lähtiessä kuukin on usein seuralaisena.

Kui eläkeläisäipän pitää ängetä pihalle niin aikasteen aamulla?

Kysyn vaan...

  

Joulupostikorttikuvaus, toka näytös

Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!

Voi hyvän tähen,

eiks täs JOULUpiinassa olis jo ainesta
yhteydenottoon Kaikkien Koirien Liittoon?
A-p-u-v-a!
Koska nää joulukorttikuvaelmat oikein loppuu...

Mut hei, oikein nasakkaa joulukuuta kaikille,
muistakaa olla kilttejä,
että saatte paljon lahjoja.

Pallopuu

Tuisku: Meijän kuusessa kasvaa palloja.

Kattokaa vaikka!

Wiima jo poimii satoo.

  

 Myrsky: Hoh-hoh-hoijaa...

Kyä noi ipanat on sitten hupsuja.

  

Kuurahippaa

Äippä: Wiima, heti ja oitis pois sieltä lammenjäältä!!!

Wiima: Joo joo. Älä ny repeile.

Vähän vaan kokeilin, että josko jo kestäis.

 Leikittiin hippaa ja pallotusta pihalla.

Nurtsi oli vähän kuuranen ja rapsahteli tassujen alla.

 Äippä käski sanoo, että oli niin himmee päivä,

että liikekuvista tuli suttupullaa, että sori.

 Wiima: Lällätilää, mä olin nopein.

Pallo on mun.

 Wiima: Onks reilukerhomeininkii, että ku yks on nopee

ja saa pallon, niin yks toinen sen sitten omii?

Äippä: Ei oo. Tuisku anna pallo takas Wiimalle.

Tuisku: Mifäh? Nyf enf ymfärrä.

 Noh, piänen kinan jälkeen sopuiltiin taas ja peli jatku.

Havunhakureissu

Wiima: Käytiin hakemassa havuja äipän ruusujen suajaks Enskun möksältä.

Samal pääsin nuuskuttelemaan peuran ja pupun jälkiä.

Olipa siäl hirvikin mennä könnänny.

Mul on mahottoman tarkka vainu.

 Olin valppaana.

 Noh, kotona oltiin sitten veikkojen kanssa tallustelemassa peltopoluilla.

Tuli jano, mut ai hirmeetä, kiäli osukin jäähän.

Onneks toi kurakin oli jäätynny, niin pysy tassut puhtaina.

Eiks se ikivanha sanonta mee niin,

että nostetaan kissa pöydälle...

Joulupostikorttikuvaus, eka näytös

Joo.

Äippä sai, omasta miälestään,

loistavan ajatuksen.

Hän pystytti olkkariin valokuvaamon.

Ny kuulkaa otetaan kunnollisia joulupostikorttikuvia,

hän meuhas touhukkaana.

Me pualestaan, että juastaan äksää piiloon,

ja pelastautukoon ken ehtii.

 Ei oltu tarpeeks nopsia.

Siin me ny sit törötettiin olkkarin pöydällä,

vitsikkäästi tonttulakki vinossa.

 Sitten kuvaaja äippä hoki,

että ottakaapa ilosempi ilme ja sanokaa luu.

 Ei naurattannu.

 Täs on sitten karu totuus meijän äipän valokuvaamosta.

Olkkarin ikkunan eessä on valkokankaan päälle tuupattu pinkki huapa.

Arkkumallisen pöydän päälle äippä nykäs lampaantaljan.

Kyä on niin tosi ammattimaista touhua... Not.

Eikä ne kuvatkaan onnistunnu, ku luannonvalo ei riittääny.

Noh, ei tietenkään, ku ulkona on huapatossunvärinen sää aamusta iltaan.

Mut gaumeinta täs on se, että nää kuvaukset jatkuu.

Ou nou!