Wiima: On ollu hiljasta,
niin plokis ku pihallakin.
Täs viäl tallustelen, viikko sitte,
Enskun möksän mettäpoluilla.
Joo, kyä veikatkin oli messissä.
Meil oli kaikilla oma taluttaja,
ku Enskun parempi pualiskoki oli messissä.
Kuiskasin salaisuuksii Enskun ilveskissan korvaan.
Hän osaa pitää salaisuudet.
Joo, oon tosiaan toipilas,
sillä tiistaina mut sterkattiin.
Musta ei sitten koskaan tuu äippää.
Olisin kyl ollu tosi hyvä,
mulla ku on niin tasanen luanne.
Kaikki on kuiteskin menny hianosti.
Haava on paranemassa.
Mul on semmonen potkupuku päällä,
ei siis se gaumee vanhanajan avaruustötteröhärpäke.
Pysykää terveinä,
ja terkkuja meiltä kaikilta teille kaikille muiskujen kera!