lukukoirana

myrsky: hei äippä, voinko tulla sun viärees,

niiku lukukoiraks?

äippä: josko et tulis, kun täs on ahasta 

ja muutenkin ton kipsikäden kans hankalaa pidellä kirjaa.

myrsky: joo, kivaa, ja lukukoiraa saa myäs välillä rapsuttaa.

tuisku: veikka, ooppa välillä vaiti.

päkkelis

tultiin kertoon kuulumisia, piänin kijaimin,

kun kirjuriäipän oikee käpälä on kipsis.

meil on ollu vähän ykstotista,

meinaan ku äippä ei pysty ajaan autoo,

niin retket on vähentynny. joo.

onneks koiramamma ja ensku ovat käyneet kyläilemässä.

eilen meijän piti raahautua järvelle SATEESSA,

kun äippä piristy niin paljon,

että halus mennä ottaan SÄÄkuvia.

huoks.

kattokaa alin kuva.

ollaanko ilosia poikia?

not.

oikein söpäkkää viikon loppua, kuamat!

Ploki jää saikulle (äipän takia)

Joo, äipän oikee peukku leikataan ens maanantaina.

Meillä ei siis oo mitään hätää,

ollaan virkkuja ja terveitä,

mut toi kirjurin saikku häirittee meijänkin puuhia ja plokia.

Hyvä puali on kyl se,

että sitten on aikaa levolle,

eikä meitä raahata ympäri maakuntaa keokätköjen perässä,

eikä pakoteta pönöttään kuvissa.

Voikaatten hyvin!

Vesi on vanhin voitehista?

Tuisku: Vähän vähemmälläkin voiteella oltas pärjätty...

Lampivesi pualestaan on päheetä ja käheetä,

eikä liian märkää.

Siispä ollaan riamuittu ja pelattu pallonupotusta.

Joo, äippä riamuitti kans, äänekkäästi muristen.

Pallonupotuksen lomassa ehitään kyl havainnoimaan myäs naapurustoo.

Tuisku: Kuulikko jotain?

Vesi on vilvoittavaa janojuamaa helteellä,

ja ku on kuumissaan palloleikeistä.

Koiramammalla oli syntsät.

Me saatiin lahjoja.

Onnee hirmeesti ja kiitos!

 

Jee!

Vihdoinkin!

Käytiin kesän huippukohteessa eli Korteniemen perinnetilalla.

Äipän plokis on vaktaa ja viktioo, käykää lukemas ja kattelemassa kuvia,

mut älkää pettykö, ku me ei taideta olla yhessäkään kuvassa.

Korteniemessä on vaik mitä ja vähän enemmänkin.

Joo.

On järvee, lehmii, heppoi, lampaita, kanoi, peltoi ja 

semmonen tunnelma, että haluis melkkis jäähä sinne.

 Mettässä on pehmeitä polkuja tallustella.

Välillä voi hörpätä vettä järvestä ja vaan ihailla näköaloja.

 Kyä on kuulkaa koirien miäleinen paikka.

Pihapiiri on 100 vuatta vanha, uskomatonta. 

Ja aatelkaa, että tää kaikki on ihan ilmasta!

Tänään, eilen, huomenna

Myrsky: Käytiin eilen ehtoolla äipän kans kahestaan 

ihailemassa ilta-aurinkoa lähijärvellä.

Tuiskundeeros ei jaksanut käppäillä,

kun sen bebandeeros oli kipee,

sillä ell:i tyhjensi Tuiskun anaalit.

Veikka haisi kummalliselle tullessaan kotiin,

ja ku mä menin nuuskiin sitä,

niin se ärähti mulle pahasti,

että lähes ny kelkoon siitä kauemmaks.

Tiistaina käytiin keokätköilemässä Renkoossa.

Oli kyl upee päivä ja saatiin lenkkeillä mettässä.

Ensku oli meil mukana, tiätty,

niiku eräoppaana ja turvatoverina.

Maanantaina, ny menee kyl päivien järjestys ihan vinksinvonksin,

mut haittaakse, joo ei,

toljoteltiin kilpaa lehmien kanssa.

Oltiin siis Jokioisten Elonkierrossa.

Me tiietään, että täs kuvassa te näätte vaan meijän ja meijän komeudet,

mut tual tausalla on hepparouva ja sen varsa.

Äippä meinas, että oltas otettu samanlainen asento.

Ei tapahtunnu.

Joo ei todellakaan.

Sunnuntaina käytiin Saaren kansanpuistossa.

Kuten näette tosta vasemman pualeisesta kuvasta,

niin sateesta nautti vain se nainen, joka asuu meillä.

Mitähän tänään...

 

Iloista Kansainvälistä kissanpäivää

Ruoho maassa, lintu puussa,

sadeheinä kissan suussa.

Pilvi siellä, pilvi täällä,

kohta sataa siellä täällä.

– Kaija Pakkanen –

 

Toivottaa alati ystävänne Myrsky ja Tuisku

PS. anteeks, että ollaan ajettu teitä innokkaasti pihalla pakosalle...

Elämyksiä, kotona ja maailmalla

Joks ootte käyneet siänes?

Ny ku toi äippä jäi eläkkeelle, 

niin hän on raahannut meitä pitkin maita ja mantuja.

Meijän pitää saaha elämyksiä! Kissanviikset.

Niitten keokätköjensä perässä hän hyppää,

mut toisaalta mekin saahaan raitistista ilmaa ja

päästään välillä ihan kaupungin musteja kattelemaan.

Kyä nää maisemat meijän kuratiät voittaa. Joo.

Kaikenlaisissa ovelissa paikoissa niitä kätköjä onkin.

Ei varmalla muuten ees hoksais mennä kyseisiin paikkoihin.

 

Meil on käyny tuuri, että ollaan retkeilty sopivasti sateitten välissä.

Välillä ollaan pietty sadetta Kesäkeittiöllä ja välillä syäty marjoja puskista.

Tälleen nää eläkeläisen koirat aikaansa viättää.

Hullumminkin vois asiat olla.

Vai?

 

Mustit Mustialan maisemissa

Eilen ehtoollaa äippä sano käskevällä äänellä,

että ukko ja piskit pihalle!

Niin sitä sitten lähettiin Mustialaan katteleen lehmiä ja maisemia.

Mustialassa on navetta, johon pääsee kattomaan lehmiä,

ei tosin sinne lehmien joukkoon,

vaan ylisille, johon johtaa kiärreportaat.

Me ei kiivetty.

Kaukjärven rannalta äippä on ottannu monta mainiota kuvaa,

niitä sääkuvia nääs.

Tallusteltiin pualtoista tuntia kerrassaan mainiossa säässä,

ei meinaan satanu ja oli tosi lämmintä.

Pitkin päivää olikin tullu vesikuuroja ja juastiin sisälle ja ulos ihan päntiönään.

Sateen lomassa uitettiin palloo.

Joo.

Mahtisupee päivä

Ollaanko sohvaperunoita?

Ei t.o.d.e.l.l.a.k.a.a.n!

Kyä sitä iltasella jo pötkötyttää,

ku on päivän retkeilly.

Käytiin Torronsualla käppäilemässä.

Tos yläkuvassa ollaan ihan piäninä täplinä,

ku äippä kiipes gaumeen korkeeseen näkötorniin,

ja me jäätiin varttoomaan häntä alhaalle.

Onneks iskä oli meijän kanssa,

ettei tarttennu ypöttää.

Mahtisupee päivä!