Riamurallia lumessa

 Jesh!

Pallokin välillä painui uppeluksiin,
mut onneks meil on tarkka vainu.

Huamenta, kuamat!

 Aina ei jaksa olla virkkuna.
Täs meijän tunnelmia tältä aamulta.

Tuisku

Wiima

Myrsky

Mut hei, ollaan me oltu pihallakin,
Vaik vettä tulla lätisee,
ja on taas hirmeen pluikasta.

Käytiin taas kyläilemässä.
Ai, miks Tuisku ei ollu messissä?
Sil otti etukäpälään kipeesti toi liukkaus,
ja ny ei yhtään pysty lenkkeileen.
Se köllöttelee sohvaper... eiku muina koirina kotona.

Hurjan kivaa haistella pupujen ja sorkkajalkaisten jälkiä.

Joskus läjäillään.

Rimpsessa

 Ei mulla muuta.

Terkuin rimpsessa Pimpula

Vuaden 2022 eka postaus

 Morjenttes kuamat!

Wiima: Mites te selvisitte paukuista?
Meil meni kohtuullisesti.
Räiskintää oli vaan melkein sallittuna aikana.

Noh, pualilta öin Myrsky, se paukkuarka,
pyrki äipän sänkyyn, ja tiätty kaivautu heti täkin alle,
siis Myrsky, ei äippä.
Räiskytys ja jytinä äitys hurjaks,
joten mäkin pyysin päästä täkin alle.
Pääsin.
Ja voitteks kuvitella,
Tuisku, se kaikista arkajaloista aroin,
nukku tyynesti ittekseen sohvalla.
Tuisku osaa yllättää.

Niin se vuas vaihtu.
Meil kävi ihmisveikka ja hänen tyttiksensä kyläs,
ja meil kaikil oli oikein mukavaa, ku oli seuraa.

Vuaden ekana päivänä lähettiin retkelle jäälle.
Sinne olikin aukastu aivan loistava tiä.
Aurinko kilotti.

Veikat ei tarjenneet lähtee messiin.
Niitä käytettiin piäni lenkki puistossa kotinurkilla.
Mä oon tämmönen tuiskun ja myrskyn kestävä paksuturkkinen typykkä.

Äippä sai hianot värirenkaat miniäkokelaaltaan.
Joo, kuulema muuten kivat,
mut miks pitää joka kuvassa aina olla koira tai kaks, märisi hän.
Pöh ja pah! Tiätty täytyy.