Hualenaiheita

Tuisku hualestuneena:

Mihin se talvi katosi?

Tuleeko se takasin?

Miten mä nyt näen tontunjäljet?

Pääsekö Joulupukki tulemaan?

Kääk, onks joulu mitään ilman joululahjoja?

Syytön (niin kauan kuin toisin todistetaan)

Myrsky selostaa:

Joo, oltiin eilen ostamassa Tuiskulle uusia valjaita.

Otettiin Koiramamma messiin.

Samalla käytiin käpeksimässä kartsalla,

vaik tuuli gaumeesti ja vähän räpsi räntääkin.

Oltiin sit Koiramammalla samalla reisulla kyläilemässä.

Ny olin sisäsiististi, ku äippä telkes makkarin ja tyähuoneen ovet.

Koiramammalla on hirmeesti kaiken kokosille koirille sopivia lelkkuja.

Kaadettiin lelukoppa ja käytiin valkkaan mialuisimmat lelut.

Tuisku otti piänen hiiren, semmosen kissoille tarkoitetun, kih hih.

Mä löysin vinkusiilejä ja pehmoja.

Äippä: Apua! Kuka on sualistannu tän nallen?

Myrsky: Mitä? Ei hajuukaan. Olisko ollu veljeni Tuisku?

Huippumetka päivä!

Sylikissi

Tuiskun tarinoita:

Joo, väärin arvasitte, ei oo meille hankittu kissiä,

meinaan iskä joutuis muuttaa sillon pois allerkiansa vuaks,

ja me sit päätettiin pitää iskä äänin 3-1.

Arvaatte varmaan, kuka äänesti kissin pualesta... alkaa äällä.

Mut eipä mitään hätää,

ku mä käyn kuulema kissistä,

nääs mä viihyn sylissä ja oon muutenkin pehmyt

sekä tykkään silityksistä.

Naukuu en osaa, viälä.

Täs mä pötkötän äipän mahan päällä,

toi valkee korkee pömppis on äipän leipäsäkki.

Sit mä viihyn myäs Koiramamman sylkyssä ja kaikussa.

Parhautta!

Riamullista!

Tuiskun tuomaa:

Vähänkö eilen ehtoolla kiljasin riamusta.

Lunta! Lisää lunta! Viäl enempi lunta!

Mä vallan sekosin.

Jekutin äippää.

Pyysin pitkin iltaa ulos ja viipyilin pihalla pitkään.

Äippä joutu vislaamaan ennen ku tulin sisälle.

Tätä jatku viäl yälläkin.

Äippä luuli, että mulla on vatta vikkelällä.

Mulla mitään ripaskaa ollu,

mä vaan halusin nauttii lumesta.

Riamullista!

Lapset

Kaikkien lasten pualella ja pualesta!

Luolamies

Myrskyn mietteitä:

Mun lualani alkaa kohta olla valmis.

Oottelen, että millonka ne Kiinan koirat,

tyttökoirat, siältä alkaa kömpiin ilmoille.

Potrettikuva

Tuisku tarinoi:

Joo, kuulkaas, en tiä ootteko huamanneet,

mut musta tuntuu, 

että Myrskystä on aina miähekkäitä kuvia ja

mä näytän kaikissa kuvissa hömelöltä.

Onko teijänkin miälestä näin?

Äippä yritti korjata tilannetta Koiramamman kaa.

Näin tää juttu jotenkin meni:

 

Koiramamma kuvas mua, 

ja äippä Koiramammaa kuvaamassa mua.

Käheetä!

Tuloksena on alla oleva potrettikuva.

Ei ihan huano.

Partojen pakinoiden haaste

Me saatiin haaste, Liebster Awards, Partojen pakinoista.

Käykää lukemassa haasteen säännöt ja 

Tenhon, Vienon ja Kahkun kuulumisia.

Heijän plokissaan on hianoja kuvia ja tarinoita.

Tämmöset kysymykset saatiin ja mehän vastattiin:

1. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi juuri nyt?

Myrsky: Ku päästään käpeksiin Enskun mettiin ja haisteleen hirvien ja peurojen jälkiä.

Tuisku: Pusut.

2. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?

Myrsky ja Tuisku yhestä kuonosta: Täh?

3. Onko koirahistoriassasi jokin tapahtuma, joka vaikuttaa elämääsi yhä tai jonka haluaisit muuttaa?

Myrsky: Joo, ku mun kimppuun hyäkkäs ärhäkkä koira, ja äippä rupes sen jälkeen pelkään kaikkee.

Tuisku: Mä oon semmonen arkaparka säikkyläinen. Haluisin olla rohkelikko.

4. Ihailetko jotain julkisuuden henkilöä?

Myrsky: Pyry-pappaa, se opetti meijän ihmisväen mäyräkoirientavoille.

Tuisku: Rin-tin-tiniä ja Lassieta. Ne oli rohkeita ja hoksuja.

5. Onko jokin koiristasi ollut ns. elämäsi koira, miksi?

Myrsky ja Tuisku: Me itte.

6. Uskotko yliluonnolliseen?

Myrsky: Joo, en usko.

Tuisku: Mä kyl kuulen ja näen kaikkee outoo.

Myrsky: Se johtuu ihan siitä, että sulla on huano näkö ja vainu, hoopo.

Tuisku: Enkä oo hoopo! Äippä, hei äippä, eihän saa haukkuu ketään hoopoks?

Äippä: Pojat!

7. Mistä esineestä et voisi luopua?

Myrsky: Tuiskusta. Ai, esineestä? Pallosta.

Tuisku: Palloista ja mun lempparipehmoista, niiku ketsusta ja opsosumista.

8. Elämäsi tärkein ohjenuora, johon tartut vaikeissa tilanteissa?

Myrsky: Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Tuisku: Muiskuja ja haleja!

9. Onko sinulla haaverotua, jollaista et kuitenkaan voi ottaa, koska ko. rotuinen koira ei sovi sinulle esim. luonteensa tai vaatimiensa resurssien puolesta?

Myrsky: Kissa.

Tuisku: Poni.

10. Mikä oli lapsuutesi haaveammatti?

Myrsky: Näyttelijä, niiku Tauno Palo.

Tuisku: Lähihoitaja, mä oon niin symppisemppis.

11. Onko jokin arkipäiväinen taito, jota et hallitse, mutta jonka haluaisit oppia?

Myrsky: Sisäsiisteys.

Tuisku: Eiiii… Mä oon melko täydellinen näinkin.

Nappaa haaste! Nää on hauskoja.

Hirveetä!

Myrsky jutustelee:

Oltiin taas Enskun möksällä mettäilemässä.

Meijän tiät on niin rapaset, 

että joudutaan kahlaan kainaloita myäden lillussa.

Ei hyvä!

Enskun mettät on täynnänsä pehmeitä, puhtaita polkuja.

Noh, oltiin siinä aikamme tallusteltu ja mä sain vainun.

Riistaa!

Tuisku tapansa mukaan poukkoili hualettoman ilosesti,

ja sen pää pyäri ku pöllöllä,

eikä se mitään kuullu eikä nähny.

Mun vaistot huusi: AJA!

Sitten äippä rääkäs, että hirviä.

Meijän konkkaronkka pysähti niille sijoilleen.

Joo, ette kuulkaa usko, mut siin oli kolme hirvee.

Ne tuijotti meitä.

Me tuijotettiin niitä.

Sitten hirvet pyärähti ympäri, ja ne pakeni rytisten kuusikkoon.

Olisin menny perässä,

mut Ensku ei päästänny.

Oli kuulkaa hirveen jännää!

Käytiin me lammellakin, ja lopuks Ensku pilkko peuranlihoja.

Mekin saatiin kotiinviämisenä monta paistia ja lihasia kylkiluita.

Viätiin yks luupaketti naapureillekin, ku niillä on seittämän mäyristä ja

ne kaikki tykkää gaumeesti jälttää luita.

Koiramammakin on käyny monta kertaa,

tässä todiste.

Muiskuja kaikille!

Outoja huveja

Peltojen takana, ihan meijän lähellä, on järvi.

Semmonen pitkä ja kapee, ruskeevetinen.

Sinne me suunnataan tassumme monta kertaa viikossa.

Outoo tässä on se, että me pelätään vettä.

Väpsähdetään aaltoja ja kummastellaan kuahuja.

Silti vaan hakeudutaan rantsulle.

Onks teillä, kuamat, tämmösiä outoja huveja?

 

Iskänpäivätoivotus ja pari muiskua

Ja me toivotamm´, ja me toivotamm´,

onnellista ja hyvää iskänpäivää!

Karvanlaatuun ja säätyn katsomatta,
tasapäisesti tasapuolisesti. Joo.

Punksit, panaanipotku ja Euroopan nopiakynäisimmät mäyräkoirat

Minkämoinen oli teijän punksilukema tänä vuanna?

Meillä se oli tasan yks, siis 1.

Eikä käytetty mitään litkuja eikä myrkkyjä.

Myrsky: Haluutteko nähä mun panaanipotkun?

Kyä kuulkaa jää Litmanen ja Pekhammi hopeelle.

Tässä tulee...

Me ollaan ny virallisen epävirallisesti 

"Euroopan nopiakynäsimmät mäyräkoirat".

Öhöm!

Toi arvonimi saatiin sanamaija Heliltä.

Päivää, se olis Nenäpäivä!

Me pannaan punanenämme likoon hyvän asian pualesta ja

ihmisväki osallistuu rahallisesti,

heillä ku ei oo näin komeita nenuja kuanoja.

Kehitysmaiden lapsille!

Koiranne alkaa kohta kukkia

No, ny me voijaan kertoo, meinaan ku meillä on ollu ISO salaisuus.

Ollaan jouduttu pitään kaksin tassuin kiinni kielenkannoista,

ettei vaan oltas vahingossa lipsautettu.

Meinaan kirjailija Heli Laaksoselta tulee ens keväänä uus kirja.

Eikä mikä tahansa kirja!
Kirjan nimi on: Koiranne alkaa kohta kukkia.

Kannessakin on ihan satavarmalla ja selkeydellä mäyräkoiran kuva.

Saatiin just Heliltä tämmönen meili:

Heii luppikset,
nyy mää saan siit mun vihjamast kirjast vihronki  puhella, vaik see ilmesty vast maaliskuus. 

Siis: Koiranne alkaa kohta kukkia...

Joel Melasniemi teki kanne (see on tosa mun fb-sivuil nyy heti nähtävil) ja iha ilma mittä vihjailui hän tek siit aika lail MÄYRÄKOIRAN näköse. Munst. Onk teistäki? Siin itte tarinas ei puhuta mittä, mink rotune koir
vois olla.

https://www.facebook.com/Heli-Laaksonen-runoilijan-lukijakunta-177423722295740/timeline/

Tosa Otava uutiste sivul 80 o vähä lisätiatoi.

http://issuu.com/otavankirjat/docs/otavan_uutisia_kev__t_2016?e=0#search

Kirjas o siis parisenkymment nauruttavaist ja pualhullu juttu. See o vähä niinko lastenkirja, mut mää kumminki olen see verra lapselline, et koko ajan kääntäes pyrskisin.

Valosa marrasmiält teil ja ihmisväel.

Heli

Joo, eiks oo huisii!

Hyvin on toi kirjankannenkuvittajataitelija Joel

tavottannu kansikuvaan mäyräkoiran syvimmän olemuksen.

Ylväyden, luanteikkuuden, lystikkyyden ja salskeuden.

Kyä on hianoo olla MÄYRÄkoira.

Ota koppi!

Ootteko, kuamat, huamanneet, että kohta on Joulu?

Meillä harjoteltiin joulukorttikuvaelmaa varten.

Piäleen meni.

Lyätiin harjotukset ihan leikiks ja nostettiin pikaseen kytkintä.

Kuka ny sisällä tupeksis, ku pihalla on lämmintä ja hilpeetä.

Palloilut onnistu hulppeesti.

Niiku aina.

Kattokaa vaikka!

Ilves, hirvi ja Könä

Wautsikka waude, päästiin taas Enskun möksälle retkeileen.

Käytiin hakemassa hirvenlihoja ja -luita.

Aurinko helotti, ja polut oli avaria käpeksiä.

Haisteltiin hirven ja peuran tuareita jälkiä.

Nuusk, nuusk...

Meil oli into ja kova vauhti päällänsä,

mutta ku nyärin toisessa päässä oli Könä (köntysäippä),

niin välillä piti huilii, muka pitää kuvaustaukoja.

Pöh!

Ensku esitteli meille ilveskissankallon.

Oltiin melko erittäin kiinnostuneita.

Oiva retkipäivä!

Kaivamista, liplatusta ja unosia

Se on kuulkaa, kuamat, silleen, että ku paljon ahkertaa ja toimertaa,

niin unikin maistuu.

 

Myrsky mutisee:

Huamaatteko tossa takan vasemmalla pualella olevan ritilän?

Joo, ei oo äipän lehtikompostia perustettu eteiseen, joo ei,

ku toi ritilä on aitana, etten mä pääse tarpeistukselle eteiseen.

Niinpä!

Oon neljä vuatta vanha, enkä vieläkään oo täysin sisäsiisti.

Tilaisuus tekee varkaan?

Juurikin näin.

Eteisessä käymälöinti on nyt kyllä loppunnu,

en meinaan pääse yli enkä ali tosta aidanteesta.

Mulla on ny uus paikka.

Kirjahyllyn edusta...

Mitähän sinne tulee esteeks?

Äippä:

Myrsky on kyllä jännä tyyppi,

kun se saattaa pukertaa ja lorottaa sisälle,

vaikka olisi ollut koko päivän ulkona.

Onneksi kulkusleikkauksen jälkeen lorottelu on vähentynyt siedettäväksi.

Tuisku taasen on tehnyt pennusta lähtien tarpeensa ulos.

On näissä koirissa eroja.

Olemme sopeutuneet ja tuumamme tyynesti,

että uusitaan parketit sitten joskus.