sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Kevätkiireitä

Töitä, töitä, töitä...
Hirmeesti hommia.
Kevätkiireitä.


Niiku vaikka istutuskuappien kaivuuta.
Ai, mikä tää pallo on?
En yhtään tiiä.
Varmalla naapurin Musti käyny...
En tunnusta.


Upotuspallookin ollaan päästy pelaileen.
Tota noin niin,
äippä käski sanoon,
ettei toi vesi oo oikeesti vihreetä.


Mut joo, niin on kiire,
ja paljon touhua,
ettei ehitä kissaa sanoon.


perjantai 26. huhtikuuta 2019

Yhtä näytelmää rikkaampia

Wiima: Olinkin jo vähän ihmetelly,
että miks äippä nostaa mua monena päivänä pöydälle.
Eiks se oo kissa ku nostetaan pöydälle?
Sitten valjaat vaihtu välillä ohkaseen hihnaan ja pantaan.
Aavistelin, ettei tässä hyvä heilu,
ja oikeessa olin.
Jouduin näytelmiin, johonkin mätsäriin.
Siäl oli Turree ja Murree pilvinpimein.

Mä osasin käyttäytyä ihan mallikkaasti,
en juurikaan haukkunnu ja kuljin nätisti hihnassa.

Sitten mä jouduin toisen koiran parina ravaamaan kentällä ympyrää.
Ei siinä mitään, mut hiakassa oli runsaasti hajuja,
niin pitihän niitä haistella.
Ei olis kuulema saanu,
ku olis pitäny ravata pää pystyssä,
mut eihän se äippä sitä ymmärtänny,
ku tää oli meijän eka yhteinen näytelmä.

Päädyin sitten pöydälle.
Olis pitäny seistä, mut kuka siinä haluu seistä,
ku vieras täti ropeltaa hampaita ja taputtelee kylkiä.
Istuin.

Sitten ravattiin taas.
Olin ihan tasassa ja tein stopin.
Pyrin äipän syliin.
Tuamaria nauratti.
Saatiin sininen rusetti eli hylky tuli.

Mut tuamari tuli lopuks meijän luakse
ja näytti äipälle kädestä pitäen,
miten näyttelyhihna pitää kiinnittää 
ja neuvo ottamaan napuroita mukaan
ja lisäämään seisontaharkkoja ja silleen.
Sit se tuamari sano,
että olen tosi kaunis, sulonen ja sopusuhtanen,
ja meijän pitäs reenata hualella ja mennä sitten uudestaan näytelmiin. 

Saas nähä kui käy...


Kotona on kuiteskin parasta.
Pihalla on paljon hommia,
niiku oksien silppuamista ja kuappien kaivamista kukkapenkkiin.


Ollaan oltu pihalla aamusta iltaan,
ku äippä haraa ja kärrää oksia sekä lehtiä,
onneks välillä sentäs muistaa heittää meille palloo.
Kevät on kiva!


tiistai 23. huhtikuuta 2019

Kuvausretki ja kaikkee jännää

Wiima: Tossa viikolla meil oli hauska kuvausretki.
Tai hauska ja hauska, aluks kyl vähän liiankin jännä.
Tuli meinaan susi vastaan.


 Hirmeen topakasti kyl haukuin sille sudelle,
enkä meinannukaan paeta tai antaa periks.
Kuule Susi Hukkanen, mulle et ala!
Mut onneks se susi olikin valepukunen äipän ystävä Tuulia. 


Käytiin nääs kuvaamassa kaikenmoisia luanto-ja-ihminen-sekä-yks-koira -juttui.
Tää susikivi on siitä kuulusa,
että siin on ammuttu Hämeen susi vuanna 1972,
jonka ampumisesta seurannut kohu sai aikaan suden rauhoittamisen.
Että sillettiisti. 
Enskun sylis on aina turvallista olla.


 Sitten käytiin mettäilemässä ja yhes männyssä oli mua isompi pahka.
Välillä huilittiin maitolaiturilla.

Kyä taas nähtiin kaikkee kaunista,
ku kiärrettiin kylästä kylään
sekä mettästä mettään.

Tuulia-täti oli kiva,
heti tykästyin häneen.
Oottelen ihan inskuna kesäkuvauksia,
sillä Tuulia ja Ensku lupas osallistua mun kaa niihinkin.

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Lankalauantai

Terppa kuamat!

Tääl ollaan, vaik ei ollakaan postailtu,
tai siis viästejä kyl ollaan jätetty,
lyhtypylväisiin ja puskiin.


 Äippä on ollu kiireinen,
ku hänel on ollu jotain tyärojekteja.
Siis eläkeläisellä!
Pysyis vaan kotona meitä hoitamassa,
eikä roijais pitkin pitäjää.
Mut on kuulema tosi kiva homma,
ku siin saa valokuvata ja opastaa ja kaikkee semmosta.
Ollaan siitä aiheesta postattukin aikasemmin,
Joo.


Mut tänään suunnattiin Saaren kansanpuistoon.
Pohjosen pualella oli viäl pikkasen lunta ja jäätä.


 Kaks karvakuanoo. 
Keh heh heh...


Nyt on hyvä levätä ja loikoilla,
ku ulkona alko sataan.

Lepposta lankalauantaita kaikille!


torstai 11. huhtikuuta 2019

Enimmäkseen ruskeeta

Terkkuja kaupungilta,
käytiin haistelemassa ja kattelemassa kevään etenemistä siällä.
Joo, ei oo edenny yhtään pitemmälle ku tääl maallakaan.


 Vorsasa on keskellä kaupunkia joki,
jonka varrella on kiva käppäillä ja huilailla penkeillä.


Uskoisitteko, että tää nurtsi on kesällä vihree?
Nyt se on ruskee ku mäyräkoiran turkki. 
Palloilu sujuu silti.


 Lunta ei oo enää ku ojan pohjilla.


Kaiken ruskeuden keskellä on onneks värikkäitä lintuja,
kuten punarinta ja tintti. 
Joo, äippä unohti viime yäks orvokit ja narskut terassille,
ny ne on entisiä, sillä yällä oli pakkasta 5 astetta.
Sen siitä saa, ku on unohtavainen.
Joo.


sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Kaukolanharjulla

Myrsky: Suunnistettiin lauantaiaamuna Kaukolanharjulle,
se on liki Saaren kansanpuistoo.
Joo, tiättekö muutes, mistä tää Kaukolanharju on kuulusa?
Siit on maalattu taulu!
Semmonen rempranttitasonen taiteilija ku Albert Edelfelt
Noh, me ku ollaan iltaunisia,
niin käytiin ihailemassa Albertin maisemia auringonnousunaikaan.
Joo.


 Harjulle kiipeeminen ei tällä kertaa onnannu,
ku rinne oli jäinen,
joten tallusteltiin mettäpoluilla.

Äippä ihaili valoo ja napsi kuvia.
Joo, äippä on semmosessa hankkeessa mukana,
ku kertoo meijän kunnan monista kylistä ja maisemista,
Siäl on muiden ja meijän äipän ottamia kuvia.
Kattokaapa niitä Instagramkuvia,
näkyykö tuttuja karvapöksyjä...
Ollaan nääs tärkeellä asialla,
elävöitetään maaseutua,
ja varsinkin äipän puisia (keh heh) kuvia.


Täytin viime kuussa 8 vuatta.
Parta on jo alkanu harmaantuun,
joten näytän entistä enemmän komeelta Tauno Palolta.


Kyä tulee tarkkailtua kaikkia ilmansuuntia,
taivasta myäden,
ku me ollaan liikkeellä.


 Tämmösessä luamumettässä on paljon nähtävää ja ihmeteltävää.


 Että tervetuloo kylille!
Voijaan tulla oppaiks.

Lepposta sunnuntaita ja hilpeetä menoo kaikille, luannossa!


torstai 4. huhtikuuta 2019

Kevät täynnä tuaksuja

Wiima: Kyä tää kevät on mialuista aikaa,
ku kirsuun tupsahtaa ylimaalisia tuaksuja
ja lumen alta paljastuu herkkuja
ja aurinko paistaa
ja keltaset kukat kukkii.
Hianoo!