perjantai 31. elokuuta 2018

Onnistunnu kaupunkireissu

Wiima: Kuulkaas kummia!
Mä lähin eilen äipän kaa kaksin reissunpäälle.
Noh, ei me kyl mihnään kauaks menty,
naapurikaupunkiin vaa, Vorssaan.
Kuljin hianosti hihnassa, ja äippä oli ilosesti tyytyväinen.

Meil oli asioina käydä ostamassa mulle uudet valjaat ja Kotiliäsi-lehti.
Löydettiinkin soman pinkit valjaat, just sopivat tämmöselle siävälle tytölle.

Siin valjaskauppaa vastapäätä on semmonen pikkanen puati,
johon koirat on tervetulleita, ja siäl kaupas on semmosta vanhaa tavaraa,
mistä äippä tykkää, nääs ku hän ittekin on antiikkia.
Sain harjotella myyjäkauppiasta ja tarkastella LiisaKo-tädin kässätöitä.
Joo, ja todisteena onnistuneesta puatipuksuilusta linkki juttuun, 
minkä otsikko on Suloinen vieras puodissa.
Osasin siis käyttäytyä. MOT.


Juu, sitten se toinen jutska, mitä mentiin hankkiin, oli Kotiliesi-lehti.
Siäl on meinaan juttu meijän pihasta,
tosin viime kesältä, ku mua ei viäl ollu joukossa mukana.
Ketkäs ne kuvassa porottaa!
Veluveikkasethan ne siinä.


Alla olevat kuvat eivät päätyneet lehteen, 
vaik meijän miälestä oli ihan parhaat kuvat.
Kuvat on ottannu valokuvaaja Jonne Räsänen.
Että tämmönen kaupunkireissu...



maanantai 27. elokuuta 2018

Hymyjä ja järvikierroksia

Meil oli hymykilpailu.


Kyä täytyy todeta, että Tuisku voitti selkeesti.
Hampaanmitalla.


 Lauantaina kierrettiin kuntopolku, viis kilsaa.
Mukavasti onnistuttiin ulkoileen sateitten välissä.
Myrskyn on helpompi tassutella pehmeellä alustalla ku sorateillä.
Huamaatteko, ketkä ei jätä äippää...


 Sunnuntaina tallusteltiin kolmen järven rannat.


Wiimassa on selkeesti perämiäsainesta.


Reipasta viikkoo kaikille!

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Kukko, karhu, susi ja hepat

Wiima: Käytiin lauantaina aamulenksulla Jokioisten Elonkiarrossa.
Se on kyl samalla viihtysä ja opettavainen paikka.
Olisin halunnu mennä tekeen tuttavuutta Herra Kukon kaa,
mut äippä ei päästänny. Pöh!


Pääsin istuun kuskin penkille ja ihaileen maisemia korkeelta.
Hianot on näkymät!


Moikkasin karhua, enkä yhtään pelänny,
mut sutta varmalla säikähtäsin.
Kattokaa ny sen tassua,
sen yks varvas on jo mun koko käpälän kokonen.
Huh huh!
 Oli siäl näytillä suden pökälekin,
mut sitä saatte mennä ihan ite ihmetteleen.


 Joo, oltiin koko porukalla käpsyttelemässä, niiku ny aina.
Huamatkaa, että iskällä on uus takki, tommonen vähän kesäsempi.
Iskän lempparitakki, se musta kauhtana, on jo 30-vuatias,
joten äippä osti iskälle vaaleemman takin,
ja viäl pakotti, ihan totta, iskää käyttämään uutta takkia.
Kyä naiset osaa olla julmia...

Noi äipän kuvaamat hepat oli eilen Ylen pual ysin sääkuvana.


sunnuntai 12. elokuuta 2018

Herkundaaleja ja vaihtokauppoja

Wiima: Toiset päivät ny vaan on herkumpia ku toiset.
Kattokaapa vaik kui paljon herksuja me saatiin,
ku äipän kummityttö kävi perheineen poimimas marjoja meijän puskista.
Joo, meijän äippä tykkää kasvattaa marjapuskia ja hedelmäpuita,
mut ei yhtään tykkää kerätä satoo, eikä varsinkaan säilöö.
Onks se laiskuutta?
Ny ei menny sato hukkaan,
ja me saatiin suut makiaks näistä herkundaaleista.
Joo. Ja kiitos!


Mä tietysti olin lasten leikeissä mukana,
mut veikkaset joutu möröttään kammarissa,
ku ne ei yhtään ymmärrä piäniä lapsia.
Helmi keinuu, Nuutti tasapainoilee ja Iina kiipeilee.
Tosi kivoja mukuloita kaikki. 
Pääs veikatkin sitten lopuks leikkimään Nuutin ja Iinan kans pihalle.


 Kyä me kaikki tytöt ollaan niin somia.


 Lopuks mä kerron sanoin ja kuvin, miten mä saan kaiken haluumani,
tai ainaskin melkein kaiken,
sillä yleensä äippä tekee nopeesti lopun tämmösistä vaihtokaupoista.

Äippä jako meille kaikille puruluuherkut.
Kaikki saa aina samanlaiset, ettei tuu toraa.
Mä en ymmärrä, miks musta joka kerta tuntuu siltä,
että veikan herkku on aina jotenkin paree ku mun.
Noh, oon sitten kehitelly tämmösen vaihtokauppaleikin.

Vaihe yks: Oon mahdollisimman liki vaihdettavaa.


 Vaihe kaks: Veikistelen ja keikistelen, venyttelen ja kierähtelen
lähemmäks vaihtotavaraa.
Tämä on niin sanottu hämäysvaihe,
eli johdan harhautettavan ajatukset ja katseen toisaalle.


 Vaihe kolme: Mulla on kaks herkkua.
Vaihtokauppa suaritettu.
Ai kui mulla on molemmat luut?
Unohin antaa vaihtokauppatavaran veikalle, 
ihan vahingossa tiätty.


keskiviikko 8. elokuuta 2018

Sisko ja sen veli

Wiima: Tiiättekö kuulkaa!
Mun veliveikkanen kävi tänään kyläs.
Arvaatteko, mikä sen nimi on?
Mä vähän jeesaan, eli onks nimi
Papu, Herne vai Palko?


Joo, noh tiätty Papu!
Vähänkö juastiin ja leikittiin.
Me molemmat tykätään kivistä.
Papu on tullu ulkomuadoltaan iskään eli Párek-pappaan.
Mä oon tullu Ada-äippään tämmönen vaaleeturkkinen. 
Hyväluanteisia ja välkkyjä ollaan kumpanenkin.
 
Papu lupas tulla syksyllä uudestaan,
ku ny oli taas niin mahottoman lämmintä,
että ei jaksettu juasta läheskään tarpeeks.


lauantai 4. elokuuta 2018

Kolm on ykkönen

Meijän suasikkirunonrustaaja Heliltä on ilmestyny kirja,
minkä nimi on Ykkönen.
Kirjas on somia sekä sopivan hupasia runoelmia ja tarinoita numeroist.
Mehän se opus heti selailtiin ja valittiin oma suosikkirunotus.
Se on 3 Kolm.

Tassu päälle, täsä se on, meijän runovalinta.


 Arvaatteko miks?
Noh, tiätty ku meit on kolme,
sit meil on kolme häntää,
kolme kuanoo
ja kolme kertaa kaks luppakorvaa.
Just passeli runoloru meille.


 Vain Tuisku puuttuu...
Tän runon nimi on 12 Kakstoist.


Kirjan on kirjottanu Heli Laaksonen ja kuvittannu Anne Vasko.
Hianot kuvat kruunas lystikkäät runot.
Joo.