Sopivasti ja nätisti

Myrsky: Aamulla lähettiin jo aikasteen äipän kans töihin.

Pihapuuhiin.

Äippä napsi liikoja omppuja puista.

Pidin hänt silmällä,

ettei ihan kaljuks nyhdä oksia.

 Wiima: Olikohan täs tarkotus kuvata mua vai noit kukkijoita?

Niin tai näin, niin tuli tämmönen osittainen osuma,

etten sanois huti.

Myrsky: Kyä kesä on sitten mukavaa aikaa,

saa olla ulkona vaik kui paljon.

Paitti näistä hirmusista helteistä ei kyl tykätty,

vaik mäyrinkäiset onkin lämpöhakuksia,

mut rajans kaikella.

 Wiima: Oonko ny nätin näkösesti?

Äippä: Muru, sä oot aina nätin näkönen.

 Hellejaksolla käytiin piänellä lenksulla auringon noustessa.

Hyvä ku sillonkaan jakso tassutella,

ku tuli gaumee hiki.

Sopivan lämpöstä viikkoo kaikille!

Näkökulmia, maisemia ja yks zeepra

Myrsky: Onpa ollu kuumanpunkeita päiviä.

Huh huh.

Ollaan lähetty vasta illalla lenksulle.

Hyvä ettei olla ihan kuuta nähty.

Mut hei, täs on mun näkymä, iskän taltioimana.

Ekaks näkyy Tuiskun kuuppa,

se kulkee mun edellä ku mennään kotiinpäin,

mä pualestani kuljen sen edellä ku kuljetaan kodista poispäin,

etujoukois kulkee Wiima ja vihree lepakkokauhtanainen äippä.

Tota noin niin, eiks oo karun miähinen näkymä?

Me ei iskän kaa maisemilla koreilla.

Joo.

 Wiima: Ollaan puuhasteltu ja viätetty aikaa lammen reunalla,

puitten varjossa ja suihkulähteen lorinassa,

mä äipän apurina horttonoomina,

ja pojat pallonupotusta harrastaen.

Tota noi veikat jaksaa tehä tunnista toiseen.

Viärittäävät pallon lampeen,

parkuuvat sitten tovin rannalla,

ja lopulta toinen onkii sen pallon ylös.

Voipyhäyksinkertaisuus!

Mustialassa on kiva käydä käppäilemässä,

ku siäl nähään ainaa kaikkee jännää.

Niiku ny vaikka zeepran.

Kih hih, oikeesti se on valepukunen poni,

mut ei kerrota kelleen.

 Ei ollu ketään polskimassa, vaik oli hikinen ilta.

 Käppäiltiin puupuiston läpi,

ku äippä halus ottaa nättejä maisemakuvia.

Meijän miälestä riittäis ihan hyvin,

ku äippä kuvais vaan meitä,

muu on kuvassa vaan turhaa täytettä.

Joo.

Iskä on tosi jees, saa näkyä meijän kuvissa,

ja Ensku, Koiramamma, Tampereen tästä ja kaikki muutkin kivat ihmiset.

Museokoira ja vähän muutaki

Wiima: Olin äipän kaa tyttöjenretkellä Saaren kansanpuistossa.

Siäl on söpön pieni museo,

mihin on kerätty entisaikasia tavaroita.

Semmosia ikivanhoja ja hapertuneita,

vähän niiku meijän äippäki.

Ku on lukukoirii, opaskoirii, kamukoirii,

niin voisko olla myäs museokoirii?

Heti ilmottautuisin esittelijäks ja oppaaks.

 Aina on aikaa myäs palloilla veliveikkojen kaa.

 Tuisku-veikka ei oo ainoo meijän perheessä,

jol on pallosilmää sekä siappauskykyä.

 Meil kävi Tara-neiti kyläs.

Se on jo aika vanha, eikä jaksanu hirmeesti innostua leikeistä.

Sitä kiinnosti enempi ruaka.

Sit se vissiin luuli, että mä oon sen pentu.

Tara on rauhallinen, ystävällinen ja nätti.

Leidi.

 Annoin ohjeita veljille,

että kui ne saa pallon ylös lammesta.

Eihän ne saaneet, ku kumpikin pelkää tassujen kastumista.

Mamerot.

Noh, äippä sen pallon joutu lopulta onkiin lehtiharaval.

(Äippä: vesi on puhdasta, vaikka näyttää oudon vihreältä kuvassa.)

Kuuma pelikesä

Myrsky: Niinkus tiiätte,

niin pallonpeluu on meijän harrastelaji numero ykkönen.

Ku on paljon ollu lentokuvia meijän nuarisosta,

tai mikä nuari toi Tuisku oikeestaan on,

ku se on vaan yhen vuaden nuareempi ku mä,

mut ku se on ikuinen pentukoira,

niin meil puhutaan Vanhasta Herrasta ja Nuarisosta.

Täs on malliks kui vanhankin tassut viäl toimii lennokkaasti.

Joo.

Tuiskul ja Wiimal on kova kisa kumpi ehtii pallolle ekaks.

On ne notkeita.

Tuiskul on tarkka pallosilmä.

On se vaan aikapoika!

 Pakko huilia välillä,

eikä äippä kyl annakaan meijän pelata päiväl,

sillon aurinko porottaa meijän pihan niin kuumaks ku oltas Affrikas.

Mulla on toinenkin harraste.

Lintujen tarkkailu.

Tos kuuses on räksällä pesä,

ja ne piänet piipittää siäl.

Mun pitää käydä useesti päiväs tarkistamassa,

ettei niil oo siäl hätää,

gaumeen vastuullista.

Yhes tuijas on peipol pesä,

onneks ne poikaset lähti jo maailmalle.

Pönttöjäkin meitin pihal on runsaasti.

Jokaises on ollu paritkin poikaset.

Tiainen, sinitiainen, varpunen ja kirjosieppo,

sanos äippä, joka tykkää ku pihalla on siivekkäitä.

Lennokasta viikkoo kaikille!

Kissinkelloi ja ahomansikoi

Käytiin moikkaamas Enskua möksällä.

Siäl on kivoja lenkurapolkuja ja mettäteitä.

Äippä halus esitellä kissinkelloja.

Me ei.

Äippä voitti.

 Enskun kans ettittiin ahomansikoit.

Oli hyvii.

 Myrskylle iskee välillä semmonen olo,

et se on sylikoiravauvva.

Eihän siinä mitää,

kylhän se melkein mahtuu syliin.

Joo.

 Päivänpäätteks kellittiin omalla pihalla.

Hiano päivä.

Kissaherrojen, Ransun ja Mustin, äippä kävi kyläs

Joo.

Olipa mukava päivä, ku Kissatäti-Saila tuli kyläileen.

Hän on meijän vani ja mekin vanitetaan 

Kissatätiä ja hänen kissojaan, Ransua ja Mustia.

Ransu on harmahtava karvapöksy

ja Musti on nimensä mukasesti musta.

Pojat aina esittelee hauskasesti Sailan puutarhaa.

Kissapoikien ja Sailan elämää voi seurata Saaripalsta-plokista.

Me kuultiin, ku Saila kysy äipältä monta kertaa,

että mis ne Puhurit on.

Lopulta äippä päästi meijän pihalle.

Hetihän me kirmattiin Sailan tykö. 

Pus pus...

 Tuisku: Onneks Ransu ja Musti ei ollu mukana,

 ku ei mennä takuisiin,

että olisko tapaaminen menny piirileikiks.

 Myrsky: Ny on mun vuaro pussata.

 Annettiin lopuks Sailalle tuplapusut.

Saattaa olla, 

että ens vuanna me vilahdetaan puutarhalehes,

tai sitten ei.

Jännää.

Terkkuja kissakamuille, Saila!

Tiikeriturkkipoika ja kadonnu pallo

Tuisku: Äippä heitti mulle pallon.

Se katos.

 Hei äippä, misnä se pallo oikeen on?

Äippä: Etti itte, höppänä.

 Nuusk, nuusk...

 Ihan ku pallonhaju tulis tualt ylhäältä.

Meil on piha täynnä kaikenmoisia turhakerehuja.

Pallot katoo mystisesti niitten uumeniin.

 Nuusk, niisk, atsii...

Tualla se pallo on!

Hirmeen korkeella.

 Äippä, mitä sä oikeen tirskut siäl.

Paa se kamera pois ja tuu antaa se pallo mulle.

Äippä: Joo joo. 

Hyvä poika, sä oot supervainukoiruliini,

äipän pieni Tuiskuliini.