Pönttöreissu

Tuisku: Käytiin äipän kans aamusta Vorsasa.

Käppäiltiin pölyssä, melussa ja tuulessa.

Tuli melko pian kotia ikävä,
ja hevonkakkaroilla koristeltuja santateitä.

Äippä kävi ostamassa kaks lintupönttöö, halvalla.
Ei näköjään riitä, että äippä muistuttaa, ulkosesti ja sisäisesti,
 Hajusintti Pukeeta, viälä lisänä hänellä on sulovileentauti.

Tommosii niistä pöntöistä tuli tuunauksen jälkeen.
Ihan kelvolliset eli ei ihan pahat.

Terdellä on jo melko lämmintä,
joten taretaan kyttäillä lintuja ja muita ohikiitäjiä.

Vaakulle annettiin kyllä lisävauhtia.

Kissa vai koira?

Tuisku: Kuule äippä, 

onks sun miälestä kissat vai koirat kivempii?

Äippä: On.

Tuisku: Täh?

Äippä: Joo, tykkään kumpasistakin.

Tuisku: Ei oo todellista!

Mut kumman ottasit, 

jos saisit ihan vapaasti valita,

kissan vai koiran tai kaks?

Äippä: Ottasin teijät kaikki.

Tuisku: Mut mä kyl luulen, 

että koirat on kivoimpii,

ku me ei istuta sanomalehen päällä,

niiku Enskun Niisku-neiti.

Joo ei.

Eikä jahata lintuja ja silleen.

Äippä: Kylläpä jahtaatte, ja jaakaatte oravia, putoavia lehtiä,

autoja, ihan kaikkee, mikä liikkuu ja vaikkei liikkuiskaan.

Tuisku: Äippä, sä oot taas niin ikävä ihminen.

Sitäpaitti, koirat on vähintään yhtä söpöi ku kissat.

Ainaskin mä oon.

Kattokaa vaikka.

 

Mainiota maanantaita ja vilkasta viikkoa, kuamat!

Jälkimaininkeja

Myrsky: Kiitos kumarruksen kera kaikista onnitteluista, kuamat!

Tuisku: On se kyl hyvä, että Koiramamma toi mullekin syntsälahjan.

Myrskyllä olis ollu orpoo, jos olis tullu vaan yks lahjus,

meinaan mä kyl varmalla olisin sen lahjan ominu.

Siinä se sitten olis ypöttänny tyhjin tassuin,

ku mä olisin leikkiny sen lelkulla.

Arvaatteko kumman lelkku toi pinkki on?

Kysyy nimimerkki Tuisku Täystuho.

 

Oltiin jännän äärellä, ku käytiin lähijärvellä.

Siäl meinaan ryski ja paukkus.

Säikyttiin tolkuttomasti,

ku järvi halkes rannasta rantaan.

Myrsky: Hei äippä, voitasko lähtee jo kotiin?

Tääl on aivan liian levotonta.

Myrsky täyttää 6 vuotta

Myrsky: Mulla on tänään syntsät.

Ikää on kertyny 6 vuatta,

mut onneks oon säilyny leikkimiälisenä,

 sekä ketteränä ku vuarikauris.

 

Palloiluelkka

Huilihei ja silirimpsis, kuamat!

Palloilukausi on avattu.
Pikkasen oli vetistä,
mut ei se pelinautintoo latistannu.
Joo ei.

Tässä elokuvamainen kuvakooste
vauhdin riamusta,
musan kanssa.

Temppu ja kuinka se tehään

Myrsky: 

Mä oon koko kulmakunnan taitavin pallotemppuilija.

Hoplaa!

Kaks palloo ilmassa,

ihan helppo nakki,

tai kuten amerkinamusti sanois,

piis ov keik.

Tää harraste vaatii notkeutta,

nopeutta ja takkaakin tarkempaa pallosilmää.

Hoplaa ja koppi!

Säteilevää ja liikunnallista viikkoa, kuamat, hoplaa!

Sääkuvassa koirakaksikko...

Myrsky ja Tuisku odottelevat jo uimakelejä.

Joo-o.

Noin kuulkaa sano Hämeen uutisten uutistenlukijasäämiäs.

Aatelkaa, oikeen nimeltä mainitti meijät.

Onko moista ennen tapahtunnu?

Yleensä kerrotaan, että päivän sääkuvassa on sumuisia hetkiä,

aurinkoisia retkiä ja silleen,

mut meijät esiteltiin oikeen nimien kans.

 Tänään onkin satanu koko aamupäivän, 

eikä paljo kuanojamme ulos tyrkitty,

paitti äippä paiskas meijät monta kertaa takapihalle kostumaan.

Surmeeta. Onneks Koiramamma tuli kyläileen ja viihyttään meitä.

Toissapäivänä käytiin heti auringon noustua tallustelemassa pellon ympäri.

Nuahottiin rannassa veneen alusia,

haisteltiin tuulia ja nautittiin auringonlämmöstä.

Oikein töpäkkää viikon loppua teille kaikille!

Myrskyistä

 

 

 

Ihanat pojat... laiturilla

Ei viäl päästy korkkaan rantakautta.

Puumerkki

Arvaatteko kenen pöksynlahkeessa puumerkki on?

Ai joo, äippä pyys sanoon, että ei meillä normaalisti oo

ihan noin pölystä, mut ny on meneillään putkiremppa.

Uskokoon ken haluaa...

Elvistellään, ihan pikkasen

Yhtään ei elvistellä,

mut oltiin taas Yle Hämeen sääuutisissa,

noh, kyä me kuiteskin vähän nostetaan kuanoo

ja kuljetaan köli korkeella.

Joo.

Kevätkuraa

Tänään tämmöst...

...eilen tommost.

Kevättohinoita

Myrsky: Vanha kansa, johon meijän äippäkin kuuluu,

sanoo, että maaliskuu maata näyttää.

Joo, näin tekee.

Tääl taas tarvotaan kainaloita myäden kurassa ja hölsässä.

Äippä lupas viiä meijät kaupungille,

ku siäl on vähempi rapaa ja

enempi haisteltavaa.

 

Tassuja pitää hualtaa ulkoreissun jälkeen.

Parhaiten se hoituu sohvan kaiteella,

äipän valkosen imukykysen villahuavan päällä,

ku siinä voi samalla tarkkailla,

mitä pihalla ja tiällä tapahtuu.

 

Pellolle oli tullu järvi ja

puro pauhas täytenä.

Järvenjäälle ei enää uskalleta mennä,

ku siäl on niin paljosta vettä,

että pian jouduttas uimiselemaan,

jopa jään pinnalla.

Mainiota maaliskuuta, kuamat!

Käytiin Enskun ja äipän kanssa Saaren kansanpuistossa

heläyttämässä helmikuu päätöksen.

Äippä sano, että on joku Kalavaleinen päivä.

Kumma kyllä, ei näkyny yhtään pilkkijää järvellä,

vaik oli leuto kelikin.

Ensku on ankara kalamiäs,

mut kaira oli unohtunnu kaupunkiin,

joten pysyttiin poluilla ja tyydyttiin ihaileen maisemia.

Nähtiin taas suden jäljet...

 

Iltaa kohden kelit muuttu.

Tuli ankara sade ja lumet vei.

Nyt on taas piha ja tiät pluikkaita sekä kurasia.

Voi kökkö!

Mainiota maaliskuuta, kuamat!