Jouluterkut

 Herkullista Joulua kaikille kamuille!

Joulukorttikuvaelma vuosimallia 2024

 Joo.
Joulu.
Ja joulukorttikuvaelma.

Tuisku: Äippä halus yrittää uudenlaista lähestymistä joulukortteiluun.
Jep.
Hän viritteli jouluisen paperin ovenkarmien väliin.
Puhko siihen reikiä,
joista meijän olis pitäny kurkkia sulosina ja veikeinä.

Räts.
Tuli heti mäyräkoiranmentäväaukko,
sillä Wiimahan repäs ittensä oitis paperista läpi.
Se siitä joulukuvaelmasta.
Joo.

Wiima: Mitään en oo tehny.
Varmalla.

Tuisku: Noh, mentiin sit perinteisellä kaavalla.
Huopa ja joulutonttulakit.
Ai gaumeeta!
Niitä hiippamyssyjä ei löytyny mistään.

Meitähän semmonen haitannu yhtään.
Mut sit meijän kaulaan sipastiin Tyttiksen tuamat prusetit.
Kautta joulupukinparran, en tykänny.

Mut ku äippä alko nyyhkiin,
niin mä ihan säälistä vähän posetin.
Silleen herrasmiäskoiramaisesti.
Simpsettikin suarassa.
Melkein.

Sisko astu asetelmaan mukaan.
Joo ei.

Wiima: Joks nää kuvaukset riittää?
Äippä (hiki ottalla helmeillen): Joo.

Saas nähä syntykö yhtään kunnollista joulukorttia...

Terkut Turun Murrelta

 Tuisku ja Wiima:
Ollaan täs niin täpinöissämme,
ku päästiin tapaan sitä kuuluisaa Turun Murree.
Joo.

Ihmisveikka oli pokena Turun kirkon joulukuusihässäkkäavajaisissa.
Me mukana.
Joo, ja tiätty Tyttis myäs.

Haukuttiin se Turun Murre ihan hualella.
Ei se kaikkee vissiin ymmärtänny,
meil ku on eri kiälialue,
eikä ehitty sille kaikkee kääntää,
mut eiköhän ne tärkeimmät menny perille.

Oli kyl kaikkee kattottavaa,
ihan yli ymmärryksen meinas mennä.
Hirmeesti väkee ja autoja.
Kimmelsi niin, että meinattiin sokeentua.

Kerrassaan upee reissu.
Oltiin ihan tasassa ku kotiuduttiin.

Kyä noi, ihmisveikka ja Tyttis, on ihanii!

Vankilareissuja yms.

 Wiima: Vähänkö gaumeeta!
Olin vankilassa.
Äippä: Nyt kyl varsin, Wiima, liiottelet!
Wiima: Noh, ehkä vähän,
mut siltä se eläinlääkärireissu kyl tuntu.
Herätä ny tokkurassa, viiksikarvat sekasena,
kaltereitten takaa.
Huoks!
Taas piäntä koiraa viätiin ku litran mittaa.
Nih.
Mut hampaat kyl on taas loistavan valkoset.
Jesh!

Jep, kuamat!
On taas SE aika vuadesta...
Ihmisveikan Tyttis toi meille hiippapiipat.
Mitäs tähän ny sanois...

Tuisku: Oli mulkin pari viikkoo sitten vankilareissu.
Samojen kaltereitten takana köllötin.
Joo.
Mul alko kasvaan outoja patteja lapaan,
ne napsastiin pois.
Hirmee tikkimeri tuli kylkeen.
Onneks oon niin komia ettei arvet haittaa.

Ihmisveikka hoiti mua välillä.
Ja Tyttis tiätty kans.

Mul oli tommonen haalarioloasu päällä.
En sitten päässy lipeksiin enkä rapsutteleen haavoja.

Tikit poistettiin samalla reissulla tiistaina,
ku siskolikan hampaat huollettiin.
En ollu kahteen viikkoon päässy lenkille,
kun valjaita ei voinu käyttää,
ja mähän liukenen pannasta heti vapauteen.
Mul on soukka pää.
Enskun kanssa tehtiin piäni mettäkiarros.

Menokasta

 Wiima: Gaumeeta ku toi aika riäntää!
Ollaan oltu taas siällä ja täällä ja tualla.
Ei taho kampauskaan kestää tätä haipakkaa.

Tuisku: Setämiähen luana kannattaa päivystää keittiössä.

Tosi heikkotekosii palloja.
Vai?

Wiima täytti 7 vuatta.
Koiramamma teki nakkikakkuja.

Pötköt pötköttää.

Hiano syksy.
Värikästä meno meille kaikille!

 

Säitä sekä niitä ja näitä

 Wiima: On ollu hianoja ja vähemmän hianoja päiviä.
Välillä on tuullu, niin et korvat on lepattannu.
Niin tai näin, joka säällä on kiva ulkoilla.
Joo.
Paitti sateessa, rännän joukossa, tulipalopakkasilla...

Kävin äipän kaa ihailemassa jokiheijastuksia ja syksyn lehtiä.

Nököhammas (lue veikka) oli kotona,
ku sen tassut on aina vaan kipeemmät.

Hirmeen jyrkkii mäkiä kavuttiin Vikkeliinin kans.
Tiätty tommonen tumma koipeliini meni ku hirvi,
ihan ku emäntänsä.
Me äipän kaa könyttiin töpöjaloilla perässä.
Äippä puuskutti ja vinku.

Sillä aikaa veliveikkonen lämmitteli Setämiähen sylissä
ihailemassa maisemia keittiönakkunasta.

Kaiken jälkeen oli pakko vetää voimaannuttavat unoset.
Huamenna taas kohti uusii seikkailuja.

 

Vähemmän sukkelaa

 No juu, tääl ei oo mitään kovin sukkelaa tapahtunnu.

Äippä poti jotain räkätautia,
ja meillä kävi aika pitkäks.

Ihmisveikka toi ruakakassin oven taakse.
Ei tullu sisään, vaikka kuinka ootettiin.
Pöh.

Wiima: Kui paljon notskilla paistetusta makkarasta kuuluu mäyrikselle?
Mun miälestä kokonainen olis sopiva mitta.
En saanu. Äippä on nuiva ja ikävä ihminen.
Onneks sain sentään melkkis pualikkaan.
Tyhjää parempi.

 

Vanha lehtijuttu ja maastoutumista

 Wiima: Veikka, tuu sääkin lukeen tätä meijän lehtijuttu.

Tuisku: Täh?
Onks tääl jotain syätävää?

Ai tää juttu, ku toimittaja pyys,
et mäyräkoirien pitää olla ehottomasti kuvassa mukana.
Joo, tää on niin nähty.
Voiks jo kääntää sivuu?

Tota noin niin, toi valkonen ei oo luminen vuarenhuippu,
se on meijän äipän vatta.

Wiima: Yhtenä päivänä äippä ei enää löyvä meitä,
ku me maastoudutaan tähän pihapiiriin niin hualella.
Ollaan ilosesti pihalla!

 

Risto kyläili

 Risto piipahti pitkästä aikaa.
Joo, tiätty kirmailtiin pihalla ja palloiltiin.
Ensku nakkeli meille poltsia.
Sadekaan ei menoo haitannu.

On se melkonen äijä toi Risto.

Ai joo, mä kävin karvarilla.
Ennen...

...ja jälkeen.

 

Lintutarkkailijat

 Wiima: Mitens se vanha sananlasku menikään...
Joo, ettei omena kauaks puusta putoo.

Kattokaa ny.
Mun pappa tarkkailee lintusta.

Ja mä kans.
Eri lintuu tiätty.

Elonkerjuuta

 Wiima: Huamaatteko näkliintyneen ja viattoman koiranilmeeni?
Joo.
Oon tota harjotellu pitkään.
Äippään se ei kyl yhtään tehoo,
mut onneks Setämiäs on heikoin lenkki tässä letkassa.

Keh heh heh.
Aina napsahtaa makkaraa tai muuta hyvyskää,
ku ollaan Grillilässä.
Joo, ja tiätty kerjään myäs Tuiskulle.
Hyvin menee!

Lämpöö ja kuvakulmii

 Tuiskun turinoita.

Akkuja pitää välillä lataa.
Lämpöhakusta toimintaa,
tai siis toimimattomuutta.
Joo.

Noh, kyl sitä tulee kirmattuakin.

Ja juatua.

Onneks Koiramamma on käyny joka viikko.
Äippä väittää, et me ollaan namihaukkoja.
Pöh.

Karsee kuvakulma,
siis tolle meijän äippälle,
mähän onnistun ain kaikis kuvissa.