Täytän tänään
kaksi vuotta. Pitäiskö mun hokee kuten äippä saadessaan kakkosen
matikan kokeista, että
2 2 2 2 2 2 2 kakkonen KAKKONEN Kepponen kAkKoNeN. En kuitenkaan sorru moiseen. Juhlitaan ihan perhepiirissä, lahjoja toivottovasti silti saan
ison kasan.
Tässä pentukuviani. Muistatteko Dumbo-korvani? Ihan parhautta.
Katseestani on tullut suorastaan tavaramerkki:
Lopuksi pieni tarina:
Autoin iskää laatoittamaan (Vuodatus 15.7.2011)
Äippä kutsuu
minua pikkuapurikseen. Ahkera kyllä olenkin ja topakasti kiinni työn reunassa
ja kaikessa innolla mukana. Iskä
laatoitti Kasvulan lattiaa ja menin heti tarkistamaan, että tuleeko siitä
mitään. Hyvä, kun menin, sillä…
Laatat olivat könöllään Kasvulan ulkopuolella. Mitä, mitä merkillistä?
Nämähän ovat ihan vinksin ja vonksin. Ihan omatkin jalat vippaavat.
Hei iskä, kato tässä kohtaa on noussu reuna ylös. Ettes viittis korjata.
Noh, nyt näyttäs menevän paremmin.
Annas kun mä vähän vielä painan. Näin.
Joo, tähän voi jo asentaa uuden laatan. Tasasta on.
No noin, tuo
vaan. Minä pidän ulkoreunaa silmällä.
Noin.
Ja tässä se
nyt on. Lattian suorin laatta. Tämän jälkeen iskä huusi, että äipän pitää hakee
pikkuapulaisensa pois. Kiittämätöntä!