perjantai 27. syyskuuta 2019

Reissunpäällä

Wiima: Mä oon valmis!
Joko mennään?
Tulkaa tekin mukaan
Huippu pähee paikka, koirillekin.
Joo.

Lähettiin äipän kaa viättään tyttöjenlaatuaikaa
eläkeläisporukan kans.
Mähän en siis tiätty oo eläkeläinen,
äippä vaan.


 Tää perinnetila kuuluu Liesjärven kansallispuistoon.


 Polut on paikoitellen haastellisia.
Ainaskin tämmöselle töpöjalkaselle koiruuliinille.
Äippää, ja muitakin retkeläisiä, vähän nauratti,
ku mä oon tottunu hyppäämään esteiden yli,
ja ku eteen tuli niin korkee puunrunko
etten pääsykään ryytloikkaamalla yli,
vaan mun olis pitäny mennä ali,
niin olin ihan pihalla, eiku ymmälläni.
Noh, pian mä opin meneen yli sekä ali.
Tilanteen mukaan.
Joo.


 Kyä oli hiano retkipäivä.
Aurinko paisto ja järvi oli tyyni.

 
Erärenki kerto perinnetilan miälenkiintosesta pitkästä historiasta,
niiku vaik, että hänen mummonsa oli syntyny paikan savusaunas.
Ai jumpe!
Tommoseen torppaan meijänkin äippä on syntyny,
ja hän oli viikon vanha ku kylpi ekan kerran savusaunas.


Vilahtiks tossa kala...


Mettässä on erimittasia reittipolkuja.
Oli pehmosta tallustella.


 Taukopaikka.
Tääl on muutes keokätkö...


 Kaikki kiva loppuu aikanaan. 
Sitten vaan kuano kohti parkkipaikkaa ja kotiin.
Joo.


sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Pehmeetä ja lämmintä

Ihmisveikka on saanu syntsälahjaks upeen villapeiton.
Me käytiin se testaamassa, ja kyä oli pehmonen ja lämmin,
varsinkin ku pujahtaa peiton alle.
Joo.

Lenseää viikkoo kaikille!


maanantai 16. syyskuuta 2019

Luannonantimia

Wiima: Meillä on kypsymäs pulskia päärynöitä.


 On meinaan pikkasen sadellu!
Heti ku tulee tauko sateeseen,
niin pinkastaan lenksulle.
Aurinkokin pilkisti, harvinaista herkkua.


 Käppäiltiin Mustialan metsäpuistossa.
Siäl on vrispiirata,
seurataan pelaajia tarkasti,
sillä tekis miäli mennää porukkaan mukaan.
Meistä tulis varmaan mainioita vrispiiliitokiakonnoutajia
tai siis vrispiiliitokiakonnoutajamäyräkoiria.
Joo.


 Oon oppinu ihan itte siänikoiraks.
Nää tattilaiset ovat syätäviä siäniä.


 Tuisku: Juu, niin on.
Tulis maukasta siänisoosia, sanos äippäkin.


 Juaksutettiin iskää.
Kyä reippailu on hauskaa,
ja viäl ihan ilmanen harraste.

Reipasta viikkoo kaikille!


perjantai 13. syyskuuta 2019

Reippailua

Wiima: Se on täällä taas!
Syksy.


 Onneks mua ei sateet haittaa.
Turkki vaan menee kipparalle kastuessaan,
mut ei se menoo hidasta.
Veikat jää kotiin sateella.
Äipän kaa reippaillaan.


lauantai 7. syyskuuta 2019

Kirjastoautokoirana

Wiima: Meijän lähel pysähtyy kirjastoauto.
Sil on komee nimi, Ilves.
Mun miälestä kirjastoauton nimeks sopis ihan hyvin myäs Mäyräkoira,
sillä niin pitkä auto on,
ja sen sisäl on metreittän kirjahyllyjä.
Joo.


 Kysyttiin kirjastoautokuljettajatätiltä, 
että saahaanko tulla viarailulle.
Saatiin lupa, että tervetuloo vaan.

Kirjastoautos oli paljon kaikkee kiinnostavaa.
Tiätty niitä kirjoja ziljoonittain,
sitten siäl oli pari pehmosta samettisohvaa,
ja lelkkujakin oli.
Ihan totta!


 Kirjastoautotätillä oli ittelläänkin koiria,
ja mä sain paljon rapsutuksia,
sekä leikkiä hänen koiriensa lelulla.
Olipa ystävällistä palvelua.
Kerrassaan.


 Joo.
Tää olis kyl mukava harrastetyäpaikka,
lukukoirana.
Kirjastoautotäti tiäs kaikki Suamen lukukoirat,
niiku ny meijän kamun Lukukoira Sylvin.
Toinenkin meijän plokikamu on lukukoira,
meinaan Hippu
joka just sai Myttö-nimisen pikkusiskon.
 
 Kohta täytän kaks vuatta,
joten pitäskö lähtee koulunpenkille
opiskeleen lukukoiraks...

Lukuisaa ja lokoisaa viikon loppua kaikille!


tiistai 3. syyskuuta 2019

Kaikenmoista sitä sattuukin

Ollaan koeteltu äipän sydämen kestävyyttää.
Hyvin sykkii.

Oltiin lenkuralla Saaren kansanpuistossa, niiku useesti,
nyt mentiin leveeltä polulta pikkupoluille.
Tavallisesti Wiima ja äippä kulkee ekana,
eli Wiima johtaa meijän letkaa.
Oltiin puuskutellu, noh siis äippä vaan,
mäki ylös, ja iskä sano äipälle,
että anna Wiima hänelle, 
niin äipän on helpompi laskeutua rinnettä alas painavan kameran kanssa.
Joo, vaihto tapahtu.
Äippä otti pari askelta ja meinas askeltaa kyyn päälle.
Mitähän olis tapahtunnu, jos Wiima olis ollu ekana...
Se kun on tutkija ja nuuskuttelija sekä tosi utelias.

Wiimalla on erilaiset haukkumiset innolle, hätääntymiselle ja ajolle.
Ny siltä pääsi hätähaukku, 
ja äippä juasta nytkytteli pihan toiselta laidalta hätiin.
Kuultiin jo kaukaa hänen puuskutuksensa,
mikä muuttu nauruks, ku hän näki, mikä oli homman nimi.
Ihmisveikan Günther-kukko oli pudonnu Kesälän lattialle.
Gaumeen outo eläin.


 Äippä: Myrsky-rakas, mitä sä siin eteisessä oot?
Myrsky: Ootan ihmisveikkaa kotiin.
Äippä: Tuuhan pois, kyllä veikka sieltä tulee.
(Myrsky nukkuu ihmisveikan vieressä ja seuraa häntä koko ajan.)


 Meijän pihalla kävi outo tyyppi.
Supikoira.
Arvatkaa repeskö Wiima, kun haisto hemulin jäljet.
Joo.