Kujeilevaa uutta vuatta!

Hei kuamat!

Me toivotetaan teille kaikille oikein hauskaa,

herksuista ja lämmintä uutta vuatta!

Meil on nurtsi vihree, lumesta ei tiatookaa,

taskulampun valossa paarustetaan,

mut ei haittaa, kivaa on kirmailla.

Ilosta menoo!

Lelkkuja, herkkuja ja toiveita päästä kansikuvakoiriks

Wiima: Joo, saatiin joululahjoja oikein kivasti.

Tattista!

Koirammalta saatiin pehmolelkkuja,

mut niistä ei oo kuvaa. Enää...

Sit mä kävin eilesteen äipän kaa moikkaamassa Kesätyttö-Iinan perhettä.

Voi että, musta tykättiin ja leikitettiin ja kaikkee kivaa.

Mä leikin Helmin, viis vuatta, kaa koiranpentua.

Helmin nimi oli Voikukka ja mun nimi oli Wiima.

Saatiin maukkaat joululahjat.

Huamaatteko kuka meijän perheessä ymmärtää käskyt:

istu ja odota?

Ai niin, ennen ku vuas vaihtuu, niin pyydettäs ja muistuttettas,

siitä valokuvakilpailusta, jossa on meijän kuva.

Että jos et oo viäl äänestänny, niin ny vois sen tehä.

Tiä vaikka päädyttäs kansikuvakoiriks.

Täs linkki kuvakisaan,

ja meijän kuvahan on numero 13.

Jos ei jouluna ole lunta...

...niin sitte ei oo,

mut ei se droppaa joulutunnelmaa.

Ilosta jouluu kaikille kuomille palveluskuntineen!

Yön ainoa valopilkku

Tuisku: Kyä ei saa enää rauhas nukkuukaan.

Aina joku tirskumassa.

Luantokuvavinalistit (saa äänestää) ja lumimyräkkä

Hei kuamat, meil olis teille yks pyyntö!

Me ollaan päästy vinaalikarkeloihin

Tammelan luontokuva 2019 kilpailus.

Aatelkaa, mikä mahis, 

et mäyräkoirat sijottus mitalleille!
Joo.

Jos vaan ehitte ja viittitte,

niin täs on linkki kuvaäänestykseen. 

Me porotetaan pollakkana kuvassa numero 13.

Kuvista tehään kalenteri.

Öhöm...

#tammelanluontokuva2019 #visittammela

Eilen tuli lunta ihan roimasti.

Uupparoitiin kainaloita myäden lumes.

(Ethän syä keltasta lunta?)

 Meil oli tosi lystii!

Äippä yritti napsii meistä kuvii kännyllään.

Ollaan suttusia ja tärähtäneitä (keh heh).

 Toi, mikä on aina ilmas,

ei oo liito-orava, vaan Wiima.

Kuamat, pääsittekö nauttiin puhtaasta lumesta?

Sua siäl, vetelä tääl

Täs me taas mennä haipatetaan, Saaren kansanpuistos.

Tää on iskän lempparipaikka,

ja kiva tääl onki tallustella,

vaik äippä kyl vois ottaa vähemmän kuvii,

niin matka edistys jouhevammin.

Joo.

 Jää on repeilly lautoiks.

 Iskä teki meille riitteeseen juamapaikan.

Hyvä ettei kenkä ihan kastunnu.

 Vettä oli muuallakin ku järvessä.

Polut oli osittain lammikoina.

Eilesteen Wiima pääs Torronsualle Enskun,

ihmisveikan tyttiksen ja äipän kaa.

Pojat ei ollu messissä ku ne ei tykkää pitkospuista.

Tämmöstä tällä kertaa, vetistä.

 

#mäyräkoira #dachshund

Nuuskuttelua

Wiima: Pakko taas avautua.

Joo.

Meijän äipällä on kerrassaan pakkomiälle harrastella kaikkee uutta.

Joo.

Eihän siinä mitää, 

mut ku mää joudun tekeen ne kaikki harjotteet ja temput.

Joo.

Noh, tää uusin tempaus on nuuskuttelu.

Amerikan musti sanos, että nous vörk.

 Tää harjote menee silleen, että eukalyptyksen tuaksuu pannaan

semmoseen läpyskään ja läpyskä rasiaan.

Sitten se rasia piilotetaan.

Mun annetaan nuuskasta toisesta rasiasta sitä hajuu,

ja sitten mun pitää lähtee nuuskutteleen,

mis se piilotettu hajulappunen on.

Mikäs siinä.

Ettitään.

Sit ku tätä on tehty tarpeeks, mun miälestä liian,

monta kertaa, niin alkaa tympiin.

Mä otan mun tylsistyneimmän ilmeeni,

tassuttelen tosi vetelästi,

tökkäsen sitä lappua ja lopetan koko touhun.

Joo.

Etti kuule äippä ihan ittekses sitä lemuu!

Tos on mun ihailija. Sen nimi on Osmo.

On siäl kurssilla toinenki poika, Milo.

Noi pojat ei hirmeesti tykkää toisistaan.

Mä yritän sopuilla ja olla siävänä niitten välis.

 Tota nuuskuttelukurssia vetää tosi osaava täti Eläinkoulu Välkystä.

Paikkana on DogFeelGood-lemmikkikauppa.

Ens vuanna tulee kuulema uusii kurssei.

Ehkä jotain tokoo, tanssii tai muita temppui.

Saas nähdä, mihin taas joudun ja taivun.

Toi tanssi olis tosi haastellista, siis äipälle,

ku hän on köntys ja täysin vailla rytmitajuu.

Mut hei, saatas ainaskin nauraa kunnolla.

 Enskukin kävi kyläs.

Kyä tykättiin.

Kuvakisailijamäyräkoirat

Wiima: Taas tääl ollaan jouduttu poseeraan ja malleileen.

Käykääpä kattomassa näkyykö jossain kuvassa

tuttuja mäyrinkäisiä:

Tammelan Luontokuva 2019.

Joo.

Viikonloppuna retkeiltiin ahkerasti, vaik sato ja tihuutti kaiken aikaa.

Käytiin Jokioisten Elonkierrossa, Saaren kansanpuistossa

ja viäl kunnon lenkura pururadal.

Eri päivinä, siis.

 Menin veneen alle suajaan, ku sato niin... himpulasti.

Ei oo valokuvamallimäyräkoiran elämä helppoo.

Saikku on päättynny

Myrsky: Terppa pitkäst aikaa!

Oon ollu saikulla ja siks pois kuvioista.

Alko se kalkeutunnu selkäranka taas vaivaan.

Oikee etukäpsä ei oikein kulkenu muitten mukana.

Sain kipulääkekuurin ja lepoo lääkkeeks.

Juu, ny on taas iskussa.

Käpsät nousee ja meno maittaa.

Mialuiten oon kotipihalla tai käppälöitten tasasella tiällä.

Älkääkä soittako eläinsuajeluun, en oo yhtään lihava,

 se on äipän kameraputki ku tekee ton optisen ylipainoharhan.

Oikeesti.

 Tuisku juaksee munkin pualesta.

Mun hönöveikka.

Ketterin porukasta on tiätty Wiima-siukku.

Se on käyny reenaamassa jossain nenähaisteluhommeleissa,

mut se kertoo niist jutuista itte myähemmin.

Voikaatten hyvin, kuamat!

Hurrrjan hauskaa

Meil olikin hurrrjan hauska viikonloppu,

sillä iskä ja äippä lähti humputtelee Hesaan,

ja meitä hoiti ihmisveikka Sami ynnä tyttisystävänsä Tiina.

Juastiin, palloiltiin sekä hassuteltiin pihalla.

Ja ihan parasta oli, että saatiin nukkuu niitten kaa samas sängys.

Oli tiivis ja lämmin tunnelma.

Kuva on Tiinan ottama. 

Joo.

Retkihetkiä ja pallonpyäritystä

Tuisku: Oon päässy Enskun kaa reippaileen.

Noh, tiätty siukku ja äippäkin on ollu reissussa mukana. 

Myrskyn selkä ei vieläkään kestä epätasasta menoo,

joten se käpsehtii vaan omalla pihalla ja lähiteillä.

Sitten mä oon pelannu palloo ihmisveikan kaa.

Tässä linkki vidikseen.

(Toivottavasti näkyy, sillä Tuupikanava on tehny muutoksia sääntöihinsä.)

Ilosta menoo teille kaikille,
ja muistakaa ettei vierivä pallo sammaloidu!

Koska Myrsky on ollu saikulla,

niin sen puuhista tulee ihan oma juttunsa.

Wiiman palloilua

Pallo pyörimään!

Tulossa myös Tuiskun taidonnäytteitä.

Kalliolla kukkulalla

Tuisku: Myrsky-veikan selkä oli kipeenä,

eikä se päässy kunnolla käveleen.

Ei hualta, ny se on taas kunnossa,

ku sai viikon kuurin kipulääkettä ja lepoo.

Myrsky jäi kotoileen,

mut mää ja Wiima päästiin Enskun ja äipän kaa retkelle.

Ettittiin keokätköjä ja samal löydettiin uusia järviä ja vaik mitä.

 Niiku ny komeita kallioita ja kiviröykkiöitä.

 Mettäalue oli tosi hiano.

Tää mettä pitäis muistaa ens syksynä, 

totes äippä, sillä pualukanvarpui oli paljon.

Oli komeita kantojakin ja muuta nähtävää.

 Maastoudutaan mukavasti heinikkoon, vai mitä?

Oli mukava jumpuloida mettässä.

Ensku oli musta tosi ylpee,

kun olin niin harvinaisen reipas poika.

Heijastimia ja runoja

Se on taas se aika vuadest, ku kaivetaan esille

kaikki heijastimet, lyhdyt, lamput ja tuikuttimet.

Meil ei oo katuvaloja,

ja vaik oiskin,

niin kaikkien pitää silti käyttää heijastinta.

On välkkyä vilkkua,

tää me kerrottiin jo viime vuanna,

mut asia on niin tärkee,

et kannattaa mainostaa uusiks.

Joo.

Wiima: Äippä kysys, et halutaanko porkkana.

Äippä: Mä kyl sanoin, että haluutteko lukee

Aurinko. Porkkana. Vesi. -kirjan.

Sen teijän kirjailijarunoilijakamun, Heli Laaksosen uusimman.

 Wiima: Joo. Ei tääl oo mitään porkkanaa.

Äippä: Huoks.

Myrsky: Huoks.

Usko

Älä vaa ruppe munt rakastama,

sanos yks neiti mul.

Kato ko

jollei ruppe

ei jouru ikä lopettama.

Mää uskosin.

Mää hullu.

Heli Laaksonen (sivu 67)

Joo, mei uskota.

Me rakastetaa ain ja täysil.

Myrsky, Tuisku ja Wiima

Peeässä eli jälkijorinat,
tämmöttist Heli sit kirjotti Naamakirjas,
että ihan mäyräkoirien kulttuurisivusto:

Meidän talvi

Joo.

Söpöilyä palvelutalossa

Wiima: Taas mä kävin tuattaas iloo palvelutalon asukkaille.

Hirmusesti musta tykätään ja silitellään.

Vaik moni ihminen ei enää muista nykyhetkee,

niin mun ansiosta he kykenee luetteleen lemmikkiensä nimet.

Ja voi sitä silmien välkettä, minkä mä aikaan saan!

Henkilökuntakin tykkää musta kovasti.

Oon kuulema söpö ja reipas tyttö.

Palvelutaloihin kaivattas lisääkin eläinviarailijoita.

Tää niiku vinkiks ja pantavak luppakorvan taa muistiin.

Ilonaiheita kaikille!

Mää ja Kääriäinen

Wiima: Ihmisveikka vanittaa Kääriäistä.

Niin määkin.

Veikka kävi Kääriäisen konsertissa ja osti paijan.

Joo.

Mää kans, siis samaan kuvaan.

Ilo

Ilo.

Me ollaan ilosiapulusia,

ku saahaan juasta ulkona ja palloilla. 

Saahaan ruakaa ja rakkautta.

 Lumi on hauskaa, mut ny sataa taas vettä.

Ollaan siitäkin ilosii,

ny voijaan ottaa pitkät päikkärit hyvillämiälin.

 Wiima: Jos ihmettelette, et miks veikkoja ei näy kuvissa,

niin usein ku mua,

niin syy on siinä,

et mä talutan äippää (tai toisinpäin),

ja kamera on äipän käpälissä.

 Mut kyl veikatkin on mukana reissuissa.

Ny kävi hyvä tuuri,

ku jokaiselle riitti taluttaja,

ja äippä sai huseerata kameransa kanssa villinä ja vapaana.

Iskällä on Tuisku,

Enskulla on mää

ja Sami-veikalla on Myrsky.

 Ylösalasinkuva.

Kävin eilen äipän kaa kahestaan Vorssassa.

Viätettiin sitä kuulusaa tyttöjenlaatuaikaa.

Joo. 

Mua ihailtiin taas kovasti.

Kolme mummoo halus silittää ja paijata mua.

Ihan jees.

 Illankähmyssä lähettiin retkelle järvelle.

Onneks rannassa oli sen verran paljon sulaa,

että sai janon sammutettua.

Ilosta menoo kaikille!

Lunta ja sumua

No ny sitä lunta sato sitten meilläkin.

Täs viäl vähän hämmästellään ja otetaan tassutuntumaa kylmyyteen.

Kyä se tästä...

Mut tiiättekö, mitä kaikkee me joudutaan kestään,

että pietään äippä tyytyväisenä?

No just!

Täs on malliesimerkki.

Jouduttiin tarpoon iskän kansa eestaas laiturilla,

et äippä sais napsittua miäleisiään sumukuvia.

Eikä saattu ees kuvausmallipalkkaa...