Äippä kuulostaa hylkeeltä

Missäkö ollaan oltu?

Himpessä.

Äipällä on kurkunpäätulehus,

ja hän yskii ku lauma hylkeitä.

Gaumeeta kuunneltavaa.

Oikeen mitään ei oo tapahtunnu,

ku äippä ei jaksa eikä kykene.

Oisko kysymys kuiteskin pikkasen myäs laiskuudesta...

Onneks Koiramamma kävi meitä ilostuttamassa.

Hän toi uusia lelkkuja,

jotka me tyästettiin aika nopeesti uuteen olomuatoon,

niiku pumpulit ulos ja vingut hiljaseks.

Illalla uni maitto, ku toi tuunaus käy pikkasen voimille,

ku sitä pitkään harrastelee.

 

Äippä kuvas eilen, sen verran vääntäyty kuiteskin tolpilleen,

tommosta Metsänpeitto-kirjaa.

Hetihän me assarit oltiin paikalla.

Täytyy todeta, että on äippä yrittänny meitä kyl seikkailluttaa,

eilenkin käytiin aamulenkillä ja iltapäivällä käpyteltiin lisäks Vorsasa,

niiku ihan kaupunkimaisemissa.

Joo.

Kevätretki Elonkiartoon

Wiima: Äippä sano heti aamusta,

että ny lähetään kevätretkelle Elonkiartoon.

Mä heti intsuna ovelle,

vaikken yhtään tiänny,

mihnä ollaan menossa.

Mut pääasia, että mennään.

Joo.

Siäl Elonkiarroskin oli lampi ja hirmu levee joki.

Käytiin sammuttamas janoo lammesta.

Oli melkkis yhtä hyvää vettä ku omassa lammessa.

Joo.

Myrsky oli kirjottelutuulella,

ja se jätti posteja joka kivelle, tuppaalle ja santakasallekin.

Joo.

Mut aatelkaa, ku tänne Elonkiartoon tulee vähän ajan päästä

heppoja, niihin oonkin jo tutustunnu meijän huudeilla,

lehmiä, ei mitään käryy mitä ne on,

possuja, vuahia, lampaita, kanoja ja kukko,

kuulkaa kuamat, paljon on viäl näkemätöntä ja kokematonta piänellä koiralla.

Joo.

Toivotaan kaikille riamullista viikkoo!

Iso juamakuppi

Wiima: No, ny mää sen hokasin!

Se lampi onkin iso juamakuppi.

Onkin ollu tarpeeseen,

sillä on ollu monta lämmintä päivää,

ja äippä pyllii pihalla pitkät rupeemat,

jollon meille tulee jano,

mut ny ei oo mitään hätää,

ku päästään ulkojuamakupille.

Mun pallo.

Ensku on mukava miäs,

ku hän tykkää lukee sohvalla lehtiä pituallaan,

ja sillon mä kiipeen hänen vattansa päälle huilimaan.

Äippä osti Koiramammalle tommosia rimmauskumeja,

ja hetihän niitä piti testata.

Hyvin toimivat.

Joo.

Mä nukuin ja keräsin voimia.

Tarjolla vartiontipalveluja ja jäätilannetiadotus

Kuulehan, mis sie tarviit oikkeen hyvii vartioikoirii,

niin täs siulle on tarjolla semmonen kolmikko,

ettei vällii paremmist!

Kaikki ilmansuunnat on valvonnassa,

myäs ilmatila.

 

Saatetaan näyttää rennoilta,

mut kaikki aistit on valppaina käytössä,

makuaistia myäden,

ja ollaan valmiita toimintaan räjähtävällä voimalla.

Joo.

Täs on meijän Salainen Ase 007,

 päältä siävä ja pehmonen,

mut lähtee liikkeelle paukkeella ku tykin kuula,

tosin lentorata saattaa kyl välillä olla lyhyt.

Ruakaperräiset on kuiteskin otettava,

niist ei tingitä,

mialummin auringossa ja tuulensuajassa.

Että jos löytyy kiinnostusta ja tarvetta vartiointipalveluillemme,

niin pikaset yhteydenotot puskaradion kautta.

Olemme kuulolla!

Joo, ja hyväks lopus,

tiadotus jäätilanteesta,

eli ei kantsu mennä urrimaan jäälle,

tulee kylmä kylpy.

Mutaparta ja luistelijat

Wiima: Täh? Ai mitä teen?

Täs vähän hommin puutarhajutskia.

Tähän on tulossa mojovan kokonen istutuskuappa.

Äippä: Ai, keskelle nurtsia?

Ja mitähän aattelit siihen istuttaa?

Wiima: Luupuun.

Ai jaa, onks mun parrassa muka vähän mutaa...

Pojat testas lammenjäätä varovasti.

 Vielä kesti luistelun.

Riamullista!

Wiima: Mälsää!

Ulkona on hiano ilma,

ja me mötkötetään sisällä.

Myrsky: Mitäs se siukku täällä rutajaa?

Kuule, lähetäänkö pihalle,

ku ollaan ny saatu puhtia päikkäreistä?

Wiima: Joo, kuka on pihalla vikana on villahousu!

Sitten se ralliriamu alko...

Oltiin kaiken nelistämisen, porhalluksen ja pinkomisen jälkeen ihan tasassa.

Riamullista!

Ai joo, meil isoilla pojilla on pentujen silmäsairaus,

follikuliitti eli rakkulaista sidekalvon tulehdusta.

Ny tiputellaan lääkettä silmiin ainaskin kolme viikkoo.

Muinakoirina

Wiima: Niin, äippä?

Mitä, minäkö?

En oo koskenutkaan sun taimiis,

ihan tässä muinakoirina katselen,

että mikä on mansikansiementen itävyys.

 

Niin, äippä?

En kiusaa Tuiskua,

ihan tässä muuten vaan hieron sen hartioita vetreiks.

Niin, äippä?

Miten niin et saa otettua yhtään kuvaa ilman koiraa?

Pöh!

 

Eilen alotettiin pihapuuhat äipän kaa.

Oli huikeen lämmintä ja mukavaa sekä melkkis lumetonta.

Kyä onkin talven jälkeen äipällä paljon siivottavaa,

mut onneks me ollaan apureina ja varsinkin ratottajina.

Joo.

Aamulla olikin sitten taas maa valkosena.

Annettiin kelitiadotuksia Yle:lle,

saas nähä meneekö ihan uutisiin saakka.

Tyttöporukalla ja vähän muutakin

Wiima: Vähänkö juasta hilppastiin tyttöporukalla lauantaina.

Meille tuli kyläileen äipän kummityttö perheineen.

Tossa mä juaksen Helmin ja Iinan kanssa.

Kyä oli hauskaa, kerrassaan ratkiriamukasta!

Saatiin maukkaat tulkut eli kolme pussukkaa erilaisia herksuja.

Mut kivointa oli noi juaksuleikit pihalla.

Joo.

Oli porukassa myäs Nuutti-poika,

mut hänellä oli polvi kipeenä eikä siks voinu riahuu.

Meijän Pojat oli viarailun ajan Koiramammalla hoidossa,

kun Myrsky ja Tuisku ei oo tottunnu piäniin lapsiin.

Mähän tuun toimeen kaikkien kaa.

Mä kuulen joka päivä ihan outoja juttuja.

Niiku ny, että täs on kesällä lampi.

Täh?

Kesä?

Lampi?

Ihan outoja asioita mulle,

mut eiköhän ne ajanmyätä selviä.

Toi jäästä pilkistävä on kuulemma sorsa.

Mun piti sitä kovasti nuuskia ja vähän haukahtaakin.

Asuuks sorsat lammessa jään alla talven?

Paljon on maailmassa ihmeellisiä asioita.

Veikat harrastaa kuulema uppopalloo.

En tiä, mitä sekään tarkottaa,

mut kovasti ne notku lammen reunalla 

ja yrittivät tökkiä kuanollaan palloo jäälle.

Että semmosta tällä kertaa.

On muuten pikkasen liukkaita polkuja täällä maalla.

Köpötelkää varovaisesti!

 

Merirosmorimpsessa

Oli synkkä ja myrskynen yä...

Eiku oli harmaa ja sumunen aamu,

ku merirosmorimpsessa lähti aavoja meriä seilaamaan.

Tuli kuiteskin haveri ja paatti uppos.

Onneks oli saari lähellä.

Urhoollinen ja sorea merirosmorimpsessa ui sitä kohti

ja kiipesi ja kapusi, sulokkaasti tiätty,

ja viimoin pääsi saaren päälle turvaan.

Siitä hän tähyili ulapalle etsien pelastusta.

 

Hän tähysi oikealle ja vasemmalle.

Hiljaisuus vaan pyäri ympärillä.

Ou nou!

Hai!

Pelottavan suuri hai ilmestyi merten syvyyksistä,

se irvisti merirosmorimpsessalle häijyillä hamapaillaan ja lipoi kieltään.

 (Tämä kuva oli Yle 1:n sääkuvana, ihan ekana näytettiin, 6.4.)

Iiik!

Äippä, hei äippä!

Tuu hakeen mut pois tän kökön päältä,

mua alko jo itteenikin pelottaan tää mun satu.

Jatketaan matkaa, jookosta kookosta.

Reipasta viikonloppua kaikille!

Sähköä, säärikarvoja ja kirja-arvonta

Wiima: Tekevälle sattuu?

Joo, todellakin sattu.

Äippä taimetti tomskuja Kopperossa,

se on semmonen piäni monitoimikodinhoitohuane,

ja mä olin tiätysti apurina.

Hoksasin punkeutua kaappien alle,

ku siäl oli sopivasti 15 senttiä tilaa.

Auts!

Hirmee kolina ja huuto,

sillä minä huusin kaapin alla ja äippä kaapin eessä.

Äippä onki mut pois siältä kaapin alta

ja mötkähti lattialle mahalleen kattomaan,

miks mä rääkäsin.

Herranjestas, huutaa äippä.

Tääl on sähköjohto roikkumassa,

huutaa äippä viäl lujempaa.

Mähän suarastaan rakastan sähköjohtoja,

jotka kyl on harmikseni piilotettu,

mut eihän meijän köntysäippä oo koskaan maannu 

Kopperon lattialla kurkkimassa kaapin alusia,

että olis hoksannu siällä olevan tommosen vaaranpaikan.

Iskä laitto vankat lankut esteeks.

Se siitä sitten.

Mut olisittepa nähneet äipän naaman,

oli kyl jännän näkönen ja värinen,

peikkomaisen säikähtänny.

 

Koiramamma tuli kyläileen

ja hän totes, että kuule Wiima, 

noi sun tassut on ku nallekarhulla.

Nypitääs niitä vähän siistimmiks.

Joo, mun säärikarvat sai kyytiä.

Ny mulla on piänet ja siävät tyttökoiran tassut.

Ylhäällä ennen  ja alhaalla jälkeen kuva.

Ensku tuli viikottaiselle kyläilyreissulleen.

Meil oli kivaa, ku äippä nakkeli palloja ja Ensku kuvas.

Ja sitten siihen kirja-arvontaan.

Äipän plokissa on käynnistynny Metsänpeitto nimisen kirjan arvonta.

Kantsuu osallistua ja onnee arvontaan!