Riamurallia

Kyä ollaan taas pantu tassuilla koreesti.

Aurinko lämmittää,

 ja päivällä pakkanen ei enää nipistele käpäliä,

ja sitten alkaa riamu.

Täs otetaan leponokoset kaiken ilon jälkeen.

Meijän riamuralli:

Video Wiiman ekasta trimmauksesta

Wiima: Koiramamma tuli käymään ja rupes puhuun nypinnästä.
Aattelin, että mikähän häntä ny niin nyppii,
mut tarkotus olikin nyppiä mua
eli rimmata pois pentukarvat.
Mä, että gaumeeta!
Sattuukse?

Eikös mitä, ei se yhtään sattunu.
Tuntu ihan höpöltä ja panin maate.
Ku heräsin, niin oli jotenkin kevyempi ja vaaleempi olo.
Koiramammalla on hellät taikasormet.

Tässä vidis:

Kiireen määritelmä

On niin kiire ja hoppu,

että nuttukin tippuu vauhissa.

 

Lennokasta

On lentäviä mattoja ja lautasia,

on lentävä kalakukko, joo,

mut meilpä onkin lentävä koira.

Omituisten otusten kerho

Eilen oli kyl hianoista hianoin päivä.

Oli niin paljo lämmintä ja valosaa,

että äippäkin viihty meijän kans pihalla kameransa kaa.

Mut kuulkaas kuamat, meijän pihalla voi nähä erikoisia eläimiä.

Kattokaa vaikka!

Saukko.

Susikoira Roi.

(Äippä totes, että vanhemmat henkilöt muistaa varmalla myäs Rin tin tinin.)

Jättiläismyyrä.

Rusakoita.

Ja karhukin mönki ulos talvipesästään.

Ei vaiskaan, mehän tääl pihalla puuhastellaan.

Tullaan ja mennään.

Ettitään palloja.

Ja ihaillaan auringonnousuja äipän kaa.

Ystävyys on kuin ydinluu...

...aina yhtä herkullista.

Toivottaa:

 

Taidekoira

Wiima: Meil on tuttavii ja mont plokikaverii,

jotka on lukukoirii ja kaverikoirii.

Sit on viäl ajokoirii, poliisikoirii, rakkikoirii,

harrastuskoirii, näyttelykoirii ja mäyräkoirii,

ai mut toi viimeks mainittu onki koirarotu.

Mut ootteko kuulleet taidekoirasta?

Joo, meikämäyrinkäinen on ny virallisesti semmottinen.

Kävin meinaan Harjavallassa, Emilin museossa 

(sukunimes on gaumee määrä outoja kirjaimia) tutustumassa

Heli Laaksosen ja muitten taiteilijoitten teoksiin

sekä tiätysti kiärrettiin kattelemassa koko valtaisa museo.

Oli kuulkaa hiano kokemus.

Oon ihan pakahduksissani.

Ja pikkasen väsy.

 

Ekaks tutkittiin Helin tyät.

Siäl oli tämmönen hauskanen kurkistustaideteos,

joten musta tuli osa maalausta.

Melko käheetä.

Heli oli maalannu tosi monta ilosenväristä siävää taloo.

Ihan paras maalaus oli mun miälest toi siävä punarinta.

Ihan niiku mä. Eiks ookin?

 

Emil on ollut hurjan tuattelias ja taitava taitelija.

Hän oli tehny silhuettina mäyräkoirankin.

Siitä pojot hänelle.

Joo.

Näyttely- ja museohuaneita oli niin paljon kiärrettävänä,

että piti välillä ihan huilia.

Kerrassaan upee reissu.

Suasittelen!

 

Oho!
Sain heti Heliltä tämmösen mukavan palautteen:

Poimintoja viikon varrelta

Wiima: Mua on puijattu. Törtsyä.

Kävin ell:illä, ja ihan yhtä paljon sattu rokotus,

ku ekalla kerrallakin.

Äippä nauro ja sano mua raama kviiniks.

Täh?

Onks se joku eksoottinen hedelmä vai eläin?

Papan punanen takki lämmitti ja lohdutti.

 

Mut hei, kivaakin on ollu.

Täs yhtenä päivänä mä näin sen kohutun Supermarsun tellistä.

Se sano viik viik, ja mä vastasin sille, että vuh vuh.

Oltiin heti yhteisymmärryksessä.

Ensku kävi tekemässä viämärihommia.

Olin tiätty topakasti apurina.

Meiltähän hommat käy sekä sujuu!

 

Riitta-täti, Enskun vaimo, toi mulle mialusia tulkkuja.

Toimin myäs kuvausassarina.

Äippä sai saukkopatsaan Enskulta,

ja hetihän sitä saukkoo piti ulkoilluttaa sekä kuvata.

Meijän äippä on vähän lapsellinen.

Mä olen löytäny mun ääneni,

mäyräkoiruuden syvimmän olemuksen.

Vahitaan veljien kanssa kimpassa

ja ilmotellaan, että kuka liikkuu ja mitä kuuluu.

Hyvin kuuluu, totes äippä.

Joo.

 

Tyyny

Tyyny hyvin,

kaikki hyvin.

Joo.

Leikki on koiranpennun tyätä

Myrsky: Hohhoijaa, kyä on vanhan rekun elämä raskasta.

Haukunestomötikkä kaulassa ja pentu selässä.

Ei oo helppoo.

Wiima: Hei kuule, Myysky!

Leikitäänkö hippasta?

Myrsky: Mialummin ei.

Wiima: Hei kuule, Myysky!

Sä oot ny hippa.

Lelkkuja, lumisadetta ja haukunestopannat

Koiramamma kävi kyläs,

ja toi, tiätty ku hän ei käy koskaan tyhjin käsin,

meille uusia lelkkuja.

Vanhat onkin jo tyästetty hualella,

ja osa matkannu roskikseenkin.

Mitään ei tunnusteta, eikä myännetä.

Ittekseen ne lelkut tyhjenee ja räjähtelee.

Vai pitäskö syyttää naapurin Mustia?

Joo.

 

Ootettiin joukolla, 

ku Koiramamma raksi lelkuista hintalappuja pois.

Sitten hypittiin intopiukkana,

mut eihän se semmonen peli vetele,

totes Koiramamma,

ja komensi meijät istumaan nätisti.

Joo, istuttiin.

Myrsky otti varaslähdön,

mut onneks jokaiselle oli oma mialuinen lelkku.

Wiimalle piänin.

 

Pihalla oltiin viäl iltamyähälläkin,

kun oli mukavaa palloilla ja peuhata lumisateessa.

Korvia piti välillä ravistella,

ku lunta tuppaantu vääriin paikkoihin.

Joo, äipälläkin on uusi lelkku.

Meille koulutuspannat,

jokka toimii kaukosäätimellä.

Ollaan kyl sitä miältä,

että nää lelkut olis voinu jättää ostamatta.

Äippä: Hyvin koulutuspannat toimivat,

on tarvittu vain pienin värinä,

niin kuono menee suppuun.

Tarkoitukseni on,

että naapureita ja tielläkulkijoita ei haukuta tauotta.

Kaukosäädin on upea juttu,

sillä voin säädellä kumpaa koiraa kiellän värinällä,

sillä isolla pihalla ääneni ei aina tavoita koiraherroja.

Pojista ei ole tarkoitus tehdä täysin hiljaisia,

vain hillitä päätöntä räksytystä.

Myrskyllä ja Tuiskulla on todella kaikuvat äänet

ja hirmuinen vahtivietti.