Lumituiskuja

Tuisku: Justiin joo, 

ny tuli miun maun mukaset säät.

Ihan parhautta!

Myrsky jäi nöpöttään portaille,

kun sillä on niin herkkä hipiä,

ettei se kestä märkää, lunta, tuulta, 

eikä mitään muutakaan hauskaa ja haasteellista säätä.

Mä lähdin lennossa lumihankeen mellastaan ja

tiätty kaikuvan ajohaukun kanssa.

Pitäähän sitä naapureille ilmottaa,

että nyt äkkiä kaikki pihalle nauttiin ensilumesta.

Lampeen oli tullu hyhmäkerros,

joten pallon upotus lampeen ei onnannu.

Mut ei se pelitahtia haitannu,

palloo pysty pyärittään puitten alla ja

ettiä umpihangesta.

Se vasta jännää puuhaa onkin.

Vällein joutuu kiärtään koko pihan

ennen ku pallo löytyy.

Kiarrokset suaritetaan tiätty innostunnu ajohaukku päällä.

Kimeellä äänellä, väittää äippä.

Mut kattokaa, miten äipän kottikset on jääny hankeen ypöttään.

On siinä meillä varsinainen puutarhaihminen!

Kaikki nyt kipinkapin nauttiin talvesta!

Mäyräkoirat somessa

Kuulkaas kummia.

Eilen paistateltiin hetki kuulusuudessa.

Alla oleva jämäkkä kuva,

missä me torhakkaana törötetään jättikivellä,

ja haistellaan peuran hajuja,

näytettiin YLE 1:n sääkuvana.

Kuvan nappas meijän Teemu-ensku tiistaina Renkoossa,

ku oltiin mettäilemässä ja hakemas havuja äipän kukkapyttyihin.

Äipän ottamassa kuvassa, alla, meil on veto päällä.

Ensku joutu jarruttaan meijän huimaa menoo,

ku saatiin vainu peuroista,

joten täs tulee todistettua,

että ei me aina olla pulkkia.

Pitää vaan osata antaa mäyrinkäiselle oikeenlaista tekemistä ja yllykettä.

Joo.

Eikä tässä viälä kaikki,

meinaan äipälle soitti YLEn toimittaja,

Kati Turtola,

joka kysy, että voiks hän käyttää meijän komeita sääkuvia jutussaan,

jossa kerrotaan mäyräkoiran moninaisista upeista ominaisuuksista.

Noh, äippä lupas, että voi käyttää,

ja lähettipä hän muutaman lisäkuvankin,

ja siten me päädyttiin sen jutun jatkoks,

niiku vähän vahingossa.

Jutskassa on mainittu meille tuttuja mäyrinkäisiä

kuten Iivari ja Sylvi.

Muutkin artikkelin mäyräkoirat vaikuttaa sopusilta ja laadukkailta.

Tosi onnistunnu selostus mäyräkoirista ja niitten orjista omistajista.

Meijän plokin sivupalkin kaikki koirat, olipa ne mäyräkoiria tai ei,

sekä kaikki kissat, ylläpitävät maailman parhaita plokeja.

Joo.

Tästä pääset lukeen koko jutun.

Pieni mäyräkoira mahtuu paremmin pieneen asuntoon 

– omapäisen koirarodun omistajat pitävät suosittuja sometilejä

Mäyräkoira on nappisilmäinen ja lyhytjalkainen koira, jolla on usein iso ego. 

Mäyräkoiran luonne määritellään avoimeksi, rohkeaksi, ystävälliseksi ja valppaaksi. 

Mäyräkoirien suositut sometilit ovat usein huumorilla höystettyjä.

Reiluu ja reipasta menoo

Kiirettä on taas pitäny pitkin viikkoo.
Päivällä lenkuroidaan ja

iltasin leikitään oravanpiilotusta.

Aina löydetään.

 

Pihahommatkin tyällistää,

ku meijän pitää kirittää äippää,

ettei hän lähe kesken tyärupeemaan sisälle kahvitteleen.

Aamut alkaa olla pimeitä ja kylmiä.

Hirmeesti ei haluttas lähtee käpöttelemään,

mut äippä vaan pakottaa.

Onks reiluu?
NOT.

 

Toi keskimmäinen on se meijän uus sisko, Wiima.

Kasvattajan ottama kuva.

Vanhoja uutisia ja uusia kujeita

Vitsi vieköön, kun sunnuntaina paisto ja loisti.

Lähettiin tiätty retkelle ja kätköileen.

Meijän kunnassa on hirmeesti järviä ja vaelluskohteita.

Nyt tutustuttiin semmoseen polkuun,

mikä meni kannaksena kahen järven välissä,

Kyynäränharju.

Olipa jännää, kun vesi loiskui molemmilla sivuilla.

Äippä löysi keokätkön, tai no niin,

se oli kyl syykin, miks tänne reissulle lähettiin.

Kattokaa ku, tää oli 50. kätkö,

niin pitihän se noutaa loistokkaasta paikasta.

Joo.

Mut kyl me miähetkin tykättiin,

kuten ilmeistä huamaatte.

Tykkäisköhän se meijän Wiima-sisko retkeillä täällä?

Otetaan se joukkoomme ens kesänä,

tänä syksynä se on viäl niin piäni,

ettei se kyl jaksais tallustella tommosessa haasteelisessa maastossa.

Uusia mattoja (ja vanhoja koiria)

Terppa taas, kuamat!

Tääl me ollaan.

Mattomannekiineinä.

Äippä teetätti räsymatot köökkiin ja etskaan.

Värit sai ihan itte suunnitella.

Tota vaaleinta väriä me vähän ihmetellään,

sillä tossahan väkistenkin näkyy meijän kuraset tassunjäljet.

Joo, tulee taas sanomista.

Pitääköhän meijän opetella hyppäämään vaalean raidan yli?

Koiramamma kävi ja toi pallot tuamisina sekä tiätty herksuja.

Toinen pallo on ehjä ja toinen on... noh, tuunattu.

Säät on ollu melko himmeitä.

Maisemia ja pualukoita

Luuletteko, että me peppu pyäreenä

vaan ihaillaan ikkunasta maisemia?

Ei sinne päinkään.

Sateitten välissä sujahdettiin Saaren kansanpuistoon 

syämään pualukoita ja...

...varttoomaan, ku äippä etti keokätkön...

...ja nuuskiin laavunuatiolta tulevia herkullisia makkarantuaksuja.

Toiset ulkoilijat osaa herkutella,

niil on eväät ja kahvit joukossansa.

Sisko ja sen veljet

Kuulkaas kummia!

Meille on syntynny sisko.

Wiima.

Ja viäl erikoisempaa on se,

että meijän hyvä plokikamu Párek

on sen siskon iskä.

Äippä menee tutustumaan pentuun kuukauden kuluttua,

jolloin kasvattaja päättää onks meijän koti parasta pennulle.

Se sisko on toi vaalein noista pennuista.

Väri on punanen kuten emollaankin.

Mustat on poikia ja selkeesti ovat tulleet isäänsä.

Joo.

Kuvat ollaan saatu kasvattaja Maritalta.

Saas nähä onko näitä kurasia teitä

kohti auringonlaskua 

tassuttelemassa kohta 3 mäyrinkäistä.

Pulkka

Äippä avautuu: Kyllä taas otti aamulenkki koville.

Kuten kuvasta näätte pojat katselevat kaihoisasti TULOsuuntaan,

eikä mitään kiirettä ole menemiselle.

On kuin vetäis perässään kahta liisteriin takertunutta pulkkaa.

Milloin mäyräkoiran EI tee mieli lähteä ulkoilemaan:

1. kun tulee

2. kun sataa

3. kun tuulee ja sataa

4. kun on kylmää

5. kun on kuumaa

6. kun on pimeää

7. kun pyryttää, tuiskuttaa tai myrskyää

8. kun on liian aikaista

9. kun tähdet eivät ole oikeassa asennossa.

Puhurit: Onks tästä tullu äipän märinäploki?

Kukkaispoikia ja kultakolikkoja sekä eläinten viikko

Myrsky: Joo, vahinkoja sattuu viisaallekin.

Musta tuli kukkaispoika, kun sukelsin auringonkukkapeltoon ja

jäin hihnastani kiinni pariin kukkavarteen.

Tiätysti äippä heti kuanon eessä hääräämässä kameransa kanssa.

Joo, ensin kuva ja sitten vasta koiran irrotus pinhuusista.

Näin meillä.

Oltiin sunnuntaina äipän kaa, iskä oli töissä,

naapurikunnassa keokätköilemässä.

Löydettiin kultakolikkoja.

Äippä kyl sano, että noi on haavanlehtiä,

mut hänellä ei ookaan yhtään miälikuvitusta.

Tosikko ja miälikuvitukseton ihmiseks.

Tän kuvan nimi vois olla vaikka

Nuaret kartanonherrat päiväkävelyllä.

Rapsakoissa lehissä oli mukava kahlata.

Ne rapsisi kivasti tassuissa ja lentäviä lehtiä oli hauska saalistaa.

Eläinten viikko 4.-10.10.
SEY
Kahdeksan tapaa auttaa luonnoneläimiä:
1. Suojele elinympäristöä
2. Ruoki vastuullisesti
3. Auta pesillä ja pöntöillä
4. Vältä roskaamista, älä saastuta
5. Noudata nopeusrajoituksia
6. Auta tarvittaessa
7. Jätä poikaset rauhaan
8. Harrasta eläinystävällisesti

Yllä olevat jutut löytyy Eläinten ystävät -lehdestä.