Säätyttönä ja vähän kaikkee muutakin

 Wiima: Jestapajepulis, kuamat!

Taas oon äipän kaa reissannu.
Meikämäykkytyttö oli uutisten pääsäätyttö.
Joo-o.

Olin aamulenkillä äipän kans,
ku huamattiin ettei heikoille jäille kantsu ny mennä.
Laitettiin siit sitten varotus uutisiin.

Täs välillä suli kaikki lumetkin poikkeen.
Ihan tuli kesänen olo,
ku pönötin sammaleisella kivellä.

Noh, sit tuli taas lunta ihan jokasesta ilmansuusta.
Tuisku oli sakeeta (enkä ny tarkota veikkaani).

Sit mä hoksasin, et kyläpaikan sohvalta voi tarkkailla mettäneläviä.
Aatelkaa, tuli kauris pihaan!
Että haukuinko?
Saatte kuulkaa uskoo, et torppa kaiku.

Sit yhtenä aamuna paisto rinko keväisesti.
Kyä oli kiva reissu,
vaik vähäsen kyl oli veikkoja ikävä.
Ne ku jäi ihmisveikan ja Meevin hoidokeiks.
Mut kaikil oli mukavaa!

 

Lunta, palloja ja huiveja

 Joulut ja uudet vuadet on viätetty.

Nyt peuhataan lumessa.
Kirmataan riamurallia pihalla,
ja tehään omia polkuja.
Äippä kyl jotain nurisee ja  murisee, painokelvotonta.
Alkaa kuulema piha oleen piukassa lumikasoista.

Tuisku: Toi siukku on kyl mahtisupee lumiaura.

Myrsky: Oon kyl pitkä poika, mut ihan en ylty tohon palloon.

Lumisukeltajat hommissa.
Onks se pallo täällä?

Kyä on messevää lämmitellä takan ääres pepaa ja kuanoa.

Ai joo, ai gaumeeta!
Meeviin iski ompeluinto.
Hän suunnitteli meille pakkashuput äipän vanhasta huivista.
Joo.

Tuisku: Älä hyvä tyttö, noin kireetä tee.
Henki loppuu.

Wiima: Mä pysyn tääl takana,
ni Meevi ei keksi mullekin tommosta mummuhuivia tehä.
Mä oon paksuturkkinen typsykkä, ja pärjään ilman tommosta huppuakin.

 Ilosta menoo kaikille,
huivilla tai ilman!