No juu, kovasti ollaan taas puuhailtu tällä viikolla.
Suhis-setä rupes tekeen kiveystä rillille.
Me tiätysti autettiin, eli oltiin painona ettei tuuli viä aluskangasta.
Ei tullu isommin kiitosta.
Suhis-setä suhisi vaan, et pois pois pois.
Wiima: Äippä on kova kiärrättään,
joten mäntyä vasten könöllään olleet vanhat sementtilaatat pääty rillipatioks.
Ihan järkevää munkin miälestä.
Äipän viisaus on:
Vanhassa vara parempi, turva toisen tähtehessä.
Joo, luulen kyl, et toi sananlasku liittyy kyl jotenkin häneen itteensä.
Myrsky: Mä toimin tän rillirojektin ylimmäisenä tarkastajana.
Katopa Suhis-setä, eiks tossa oo liian iso rako...
Iiik!!!
Tolleen äippä huus, ku uuteen siirtonurtsiin oli ilmestynny palkeenkiäli.
Tuisku: Koska mä en oo kiälikello,
niin annan tekijästä semmoset vinkit ja tuntomerkit,
et ei oo poika,
on aika villanen ja sen nimen alkukirjain on ääkkösten loppupäässä.
Autettiin äippääkin kankaanlevityksessä.
Äippä ähisi ja puhisi naama retuliinisenä.
Saatto olla, että naapuritkin kuuli,
ku äipältä lipsahti muutama voimasana.
Mut ei hätiä mitiä, siinä se kangas ny on ja oottaa santaa poluks.
Päästään nurtsilta hiakkapolkua pitkin rillille.
Ei huano!
Pysyy tassut puhtaina.
Sit me rillattiin, Koiramamma, Suhis-setä, äippä ja me.
Rilli on väliaikanen, ens kesänä tehhään kivistä oikeen raamikas rilli.
Äippä tykkää polttaa puita rillissä,
sille ei kelpaa kaasuhömpötykset eikä hiilirimpulat.
Nih!
