Iloja ja murheita

Olipa kuulkaa ilosta menoo, ku päästiin vapaana ulos. 

Hiulihei!

Tutkitiin tontti laidasta reunaan ja

kyttäiltiin tarkailtiin naapuria. Äänekkäästi.

Löydettiin pallo, mutta tää ilotus oli todella mimimittanen.

Äippä otti pallon pois.

Ei muka saada vielä riehua. Pah!

 

Täs on pari uutta vanikuvaa.

Ollaanks me menossa vai tulossa?

 

Myrsky: Mut tosi ilottomia ollaan, ku Tuiskun selkään on tullu haavoja.

Ensin se nuoli selkäänsä ja mäkin kävin haistelemassa välillä Tuiskun selkää, ja

loin äippään tietäviä silmäyksiä, että katto sääkin.

Sitten ku äippä katto, niin Tuiskun selässä oli haavoja.

Tuisku menee ell:ille tänään. Taas!

Olisko neljäs kerta tänä vuonna. 

Murheellista, todella murheellista.

Vanki nro 1 ja 2

  

Kiitos kysymästä, meille kuuluu hyvää.

Ollaan hölläilty aamusta iltaan ja illasta aamuun.

Välillä takan edessä ja välillä vällyihin hautautuneina.

Äippä teki meille patjasta pehmosen pedin tellin eteen.

Siinä ollaan porukalla oleiltu, äipällä ku oli viime viikko syyslomaa.

 

Jaa, että mitä meillä on päällä?

Äippä askarteli meille vanginpuvut. Joo.

Nää on oikeesti vauvvojen asuja,

mutta äippä tuunas näitä meille käypäseksi.

On nää tiätysti pehmeempi vaihtoehto tötteröille. Joo.

Kohta päästään näistäkin eroon.

Eikä hetkeekä liian aikaseen. Joo.

Tuisku: Mun korvaani kutkutti peijoonisti.

Tötterön takia sitä ei aikasemmin yltänyt edes rapsuttaan.

On toi veli kyllä kullanarvonen. Joo.

Tänks, Myrsky ja Minna!

Saatiin tänään postipaketti. Joo. Siäl oli Myrsky-kissan arvonnasta voitettu Helppur. Olipa kuulkaa piäneen laitteeseen saatu jytäkästi vääntöö. Me puhutaan siis Helppurista, vaik on kyl Myrsky-kissassakin vääntöö ja melko jytäkkäkin se on. Joo.

Me kyl heti voidaan suasitella Helppuria. Vakuutti meijät. Lisäks meijän äippää lämmitti ajatus, että laite valmistetaan työkeskuksessa.

 

Pojat: Miks me täs törötetään?

Äippä: Lähetätte kiitosterkut Myrsky-kissalle.

Tuisku: Ai hei, veikka, tuus kattoon tääl on kuva Myrsky-kissasta.

 

Myrsky: Oho! Onpa siinä paksuposkinen ylen jämäkkä ja komee kollikka.

Tuisku: Niin on. Komee. 

Näkee heti, että siinä on Hirmuinen Hiirestäjä ja Myyrien Kauhu.

 

Myrsky: Mun kuanoni kertoo, että paketissa oli myäs herkkuja.

Äippä: Niin oli. Minna ja Myrsky oli laittannu teille myös herkkulihatikkuset.

Pojat yhtenä kuonona: Tänks, Myrsky ja Minna!

Houston, we have no balls!

Moron plokiväki! 

Me ollaan hengissä, vaikkakin meijän "kassit" jäi Hattulaan. 

 

Tässä on kuvattu meijän eiliset ja yälliset sialunmaisemat.

Melko sekasta ja häilyvää. Vai?

Tuisku: Saatto olla, että ihan pikkasen paruin. Itteasiassa porotin koko yän.

Myrsky: Mä kestin kaiken ku miäs ja olin hiljaa.

Tuisku ny on semmonen raamakuningatar.

Aamulla oltiin jo paremmassa kunnossa,

varsinkin ku saatiin vähän einestä.

Meil on kipulääkkeet ja näitä tötsiä meijän pitää pitää 10 päivää.

Miättikää ny! Melkein kaks viikkoo.

Pihalla saahaan käydä vaan tarpeistuksella ja taluttimessa sillonkin.

Hyvästi hauskat pallopelit, tervetuloa nössöttely!

Me näytetään vähän ku oltaas oottamassa uhvoja tai sanomia ulkoavaruudesta,

mutta ei me olla, ei.

Ootellaan sanomia teiltä.

Voikaa potrasti!

Jäiset palloleikit

 

Myrsky ja Tuisku: Ny ku massut on täynnä muanaa,

niin lähettäs harrastaan palloilua. 

Aurinkokin vähän paistaa ja sopivan rapsakka keli.

Myrsky: Tiäkkö kuule Tuisku, että lampi on menny jäähän.

Tuisku: Voihan räiskäle, niiku Pipukka sanois. Niin on menny umpijäähän.

Ei kellu pallo, ei.

Ja ei tonne jäälle hirmee mennä, muistakko kui kävi viime vuanna?

Mä mulahdin jäitten joukkoon. Oli raumaattista. Varsinkin ihmisväelle.

Myrsky: Henkilökunta! Henkilökuntaaaa! Hen-ki-lö-kun-ta!!!

Iskän CD:n arvonta suoritettu

CD:n voitti Essi! 

Mukavia lenkkeilyjä ja tassutteluja musiikin tahdissa.

Laitatko osoitteesi kommentilla, jota ei näytetä.

  

Myrsky: Tässä mun mulkasu vuodelta 2011.

Onnenmyyrät

Ihmisillä on kyl kovinkin outoja ilmasuja. Niiku ny, että me ollaan onnenmyyriä. Siis täh! Me mitään myyriä olla, ei edes myyräkoiria, vaik yks lapsi niin väitti. Me ollaan määräkoiria mäyräkoiria. Nih. Mut on meillä kyllä käyny melkosesti onnenpulla. Täh! Meil mitään pullia oo. Siis ollaan oltu onnekkaita.

Viikolla meillä kävi Koiramamma kyläilemässä. Arvatkaa mitä! Hänen mukanaan oli Tyttö. Joo, ihan oikee tyttö, jolla oli semmonen hassun ilosen kupliva nauru. Tykättiin ihan gaumeesti.

Sitten meitä onnisti toisenkin kerran, meinaan me voitettiin Myrsky-kissan arvonnassa Helppuri. Ny varmaan saadaan jatkossa pakastepötköliharuokia, kun on sitä varten sahausväline. Meijän ihmisväki luavutti semmosten pötköjen oston, ku niitä pötköi piti pilkkoo kirveellä ja sahalla ja ne pötköt lentää kolisteli pitkin lattioita ja seiniä. Saatto olla paljon mahdollista, että iskältä pääsi siinä touhussa jokunen murrrkele.

Lisääkin meitä on onnistannu, ollaan meinaan saatu uus blgokamu: Fuffe. Fuffe on chihuhuhhuhhu tai jotain, ja se on tullu tallusteleen Vilin jalanjälkiä, ihan niiku me ollaan tallusteltu Pyry-papan tassunjälkiä. Onnee vaan lujasti ja tervetuloo porukoihin!

 

Tuisku: Onks pakko kuvata?

Meil on äipän kanssa iltasin herkkä hetki, mä piän häntä kädestä kiinni.

Hempeillään.

 

Myrsky: Koiramammalla on aivan ihastuttava lapsenlapsi.

Pussasin häntä hualella.

Mitähän me touhutaan...

Kuva-arvoitusta pukkaa eli mitähän me tehään tässä:

Ei, emme ole tupsluureilla.

Eikä olla pyärrytty.

Joo, saatiin ihan uusia herkkuja ja nällystetään niitä.

Myrsky: Kiäli ei meinaa riittää. Lurps.

Tuisku: Nom nom mom momf...

Saatto olla, että tän jälkeen tuli oksu.

Ja saatto olla, että oksua tuli juurikin äipän matolle.

Kepponen täyttää vuoden ja arvonta

Myrsky: Niikus aika moni lukijamme tiätää, mä olen kirjallinen ja musikaaliinen koira, tai ainaskin mun kuva on kirjan ja CD:n kannessa. Niin, ja tavallaan mä seikkailen väitöskirjassakin. Öhöm!

Mut äippä järjestää kirjottamansa Kepposen kunniaksi arvonnan. Jos haluutte kirjan, niin menkää äipän blogiin, täällä meijän blogissa arvotaan iskän CD. Voitte te tiätysti osallistuu kumpaankin arvontaan. Joo, ja nää meijän kotiväen tuotokset on tehty ihan harrastepohjalta, mut kovasti niistä on tykätty. Johtuu varmaan tosta mun komeesta kuvasta.

Kommenteillä ootte mukana arvonnassa.

Arvonta suaritetaan 20.10. Onnee arvontaan!

Huamaatte varmaan, että mun kuulusa sivumulkasu on edelleen tassussa.

Käytiin heti aamusta metsäilemässä.

Ny ne lähtee, kulkuset

Ny ne sitten lähtee, meinaan meijän kulkuset elikkäs pallerot. Äipällä on syysloma viikon kuluttua ja me mennään ell:ille 22.10.  Molemmat. Joo, yhtäaikaa. Onks reilukerhomeininkiä!

Tässä ollaan vähän järkyttyneen näkösiä ja aiheesta.

Ei nimi koiraa pahenna

Myrsky kertoo: Mauri-setä kyseli blogissaan, että mistä ollaan nimemme saatu. Noh, meijän nimet juantaa 1900-luvun alkuun, tai siis tarina alkaa sieltä. Tämä tieto on perimätietoo, ja ei voida vannoo sen todenperäsyyttä, varsinkin kun kertojana on meijän tarinansepittäjädekkaristi äippä.

Mut jotenkin tälleen tää juttu meni, että äipän mummo ja ukki oli seukanneet salassa ja lähetelleet toisilleen kortteja, joissa olivat käyttäneet salanimiä. Olipa salaperästä. Noh, nimet olivat olleet Pyry ja Tuisku.

Nimiä ei oltu käytetty äipän koirilla, kun kaikki koirat ennen meitä olivat olleet tyttökoiria: Tessa Pepita ja Noora Wilhelmiina. Joo, älkää kysykö mitään noista nimistä, eivätkä olleet edes mäyräkoiria.

Sitten äippä oli ottanut eläinsuojelusta mäyräkoiran, jonka nimi oli Pekko, viikonlopuksi hoitoonsa ja sille tielleen tää mäyriäinen jäi. Nimi muuttui Pyryksi ja yhteistä taivalta kertyi 16 vuotta. Bloggaamisen aloitti siis Pyry-pappa ja me tultiin perässä. Tässä on pari kuvaa sialukkaan näkösestä Pyry-papasta:

Kun Pyry-pappa kuoli vuonna 2011, niin mä muutin tähän huusholliin ja mun nimeksi tuli Myrsky. Huamaatte varmaan jatkumon. Kovasti on puhuria ilmassa. Joo. Ai miks mun nimeks ei tullu Tuisku? Äippä meinas, että Tuisku on tytönnimi. Oli mulle tarjolla muitakin nimiä, niiku Viima ja Räntä. Melko gaumeeta? Mut Myrsky musta sitten tuli. Mulla on kuuluisat korvat ja katse.

 

 

Viime vuonna mä sain kaverin, jonka kennelnimi oli Monster, kun se oli kaks kertaa suurempi ku sisaruksensa. Mut me vaihdettiin sen nimeksi Tuisku, vaikka ei se kyl oo tyttö. Nimi vaan jotenkin tuntu sopivan sille, kun se on herkkä ku mimoosa. Blogikavereilta saatiin lempinimi Tuuliset Pojat.

 

Että tämmönen nimitarina.