perjantai 31. heinäkuuta 2015

Jäyhä ja hönö

Samiksii vai sittenkin ihan erilaisii?
Juu, ollaan.

Myrsky kertoo:
Mä olen pikkasen jäyhä, silleen pohjalaasittain.
Tykkään kovasti ihmisistä, mutta en niistä piänikokosista.
Kaikilta naisilta viän jalat alta pusuttelemalla ja taunopalomaisella sarmillani.
Mulla on isot silmät ja pitkät korvat.
Oon kyllä viksu, mutta teen temppuja vaan sillon kun mulle sopii,
turhia temppuja en tee ollenkaan, niiku ny sekin, kun äippä osti mulle akiliitovälineet.
Mulla on hurrrja riistaviätti, lisäks tarkkailen ympäristöä ja ilmottelen kaikille,
että mä oon pihalla ja tänne on ihan turha tuppautua.
Harrastan myäs naapurikyyläystä.
Pallonpeluussa oon jääny hopeelle, ku Tuisku on niin nopee.
Tämmönen mä sitten oon, omanarvontunteva.

 

Tuiskun tunnustukset:
Mä oo herkkis ja varautunnu.
Ihan kaikki pikkasen pelottaa ja meen pissillä sisään outoihin paikkoihin.
Onneks on velipoika Myrsky, joka suajalee mua.
Mulla on mäyräkoiran silmät ja lyhyet korvat.
Mä osaan istua ja oottaa ja noutaa palloo ja olla söpö.
Tykkään pötköttää ihmisten, tuttujen ihmisten, kaikussa.
Mä oon eläinmaailman leojokela.
Mä oon haka pelaan palloon, ihan paras ja ykkönen.
Että tämmönen mä sitten oon, pikkasen hönö.


 

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Vanikuvia

Äippä juksas meijät kuvattavaks, taas.
Palkinnot oli kyl maukkaat.
Tässä me ny sit ollaan,
olkaa hyvät!



 

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Lomailijat

Myrsky: Me oltiin vähän reisussa.
Tuisku: Joo, niin oltiin.
Mökkeiltiin Pohjanmaalla.
Myrsky: Kyä me tehtiin muutakin.
Mää meinaten kävin Manamasalon vestareilla.
Tuisku: Ja mää kävin sillä aikaa tutustumassa Kajaaniin.


Myrsky: Meil oli Koiramamma mukana.
Tuisku: Joo, niin oli.
Saatiin tasaseen tahtiin herkkuja.
Parhautta.


Myrsky: Välillä paisto aurinko ja välillä ei.
Tuisku: Joo, ei paistannu aina, ei.


Tämmösiä lomareisuja vois olla enempi.

Lisäys: Myrskyssä yks punkki,
Tuiskussa ei yhtään.
Mitään punkkilitkuja ei olla käytetty.


tiistai 21. heinäkuuta 2015

Iltavillit

Päivän päätteeksi on riamullista hepuloida.

 

 

 

Marjavarkaille tiadoksi:
ME vartoidaan täällä,
väsymättä. 

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Vapaus haisee pahalle!

Tuisku tarinoi:
Joo, vapaus haiskahtaa pahalle,
ainaskin äipän miälestä.



Meinaan ku eilestä päivänä pääsin ekaa kertaa käpsehtimään nurtsille, 
ilman hihnan päässä roikkuvaa äippää,
niin hetihän mää löysin siältä hyvän haisun.

Ja tein tälleen:


Nautin ja riamuittin.
Mikä oli palkka tästä remellyksestä?
Suihkutus ja pesu hirmeen tuaksukkaalla samppoolla.
Yäk!
Ny mää haisen ihan tytöille,
ei puhettakaan mistään äijämeiningistä.
Joo ei.

Nauttikaa vapaudesta, kuomat, vaikka sillä voi olla hintansa!

torstai 16. heinäkuuta 2015

Sykeröitä ja heinäpoutia

Myrsky: Äippä meinas, että ku Tuiskusta on ny, sattuneesta syystä,
ollu paljon tarinaa, ni olis mun vuaro kertoo kuulumisia.
Joo.
Ekaks tärkein, että Tuisku kuntoutuu.
Käytiin eilen käpeksimässä kortteli ympäri, hitaasti.

 
 Nukutteks te kuamat mialuusti pehmeellä ja peiton alla?
Mää nukun.

 Sit mää nukun useen piänellä sykeröllä.

Arvatkaa harmittaako, ku mä joudun jäämään lapsenvahdiks Tuiskulle terdelle?
Kuulkaa, kyllä harmittaa.
Äippä pyllii ittekseen pihalla,
varmalla hänen pallonheittokätensäkin ihan jäykistyy käytön puutteesta.

Mun koivissa mitään vikaa oo ja haluisin palloileen.
Mut ei, ku kaikki pallot on kerätty poispoikkeensa.
Paranis toi Tuisku ny pian, tai tulis Karkki mun kaa pallotteleen.
Tässä ne tärkeimmät.

Heinäpoutia kaikille kamuille!

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Pehmotyyny

Tuisku:
Mikäs tässä on sairastaessa,
kun on oma pehmotyynykin tarjolla.

Eipä tee mieli kävellä,
onneks on äippä,
joka kantaa ulos ja sisään.
Kipulääke on hyvää,
ja uni maittaa.

Voikaa hyvin, kuomat,
ja nauttikaa ulkoilusta ja sisäilystä!

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Tuiskun tapaturma

Tuisku:
Eilen viälä tälleen ilosena auttelin äippää pihalla.


Tänään en.
Illalla mä nitkautin jalkani tai selkäni,
äippä kuuli ulahdukseni, mut ei nähny tapahtumaa,
mut viipotin kuiteskin omintassuin petiini.
Aamulla en sitten tahtonu yhtään tassutella.
Äippä kanto mut pihalle, mut en kunnolla kärsiny seistä.
Istuin.
Meil on ell:i aika 13.30 ja Koiramamma lähtee tueks ja turvaks messiin.
Että tämmönen juttu tällä kertaa...


Myrsky: Mä hoidan veikkaa ku se on pipi ja vaisu.

Lisäys klo 17.30:
Tervehdys, kuomat!

Kiitos teille kaikille tsempeistä ja lohduista.
Mulla on joku lihasrevähtymä kinkussa.
Sain kipulääkkeet ja
en saa ny pariin viikkoon pelata palloo,
enkä muutenkaan riahua.

Olo on jo parempi, niin mulla ku äipälläkin,
ja köllöttelen kotona huavan alla ja huilailen.

Erityskiitokset Koiramammalle!

 

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Team Remmiräyhääjät

Äippä on lopenkyllästynny meijän remmiräyhäämiseen.
Lenkuroista on kuulemma nautinto kaukana,
kun saa hävetä silmät päästään meijän takia.
TÄH!
Arvaa vaan etteikö meitä yhtään hävetä,
kun yks siällä taluttimen toisessa päässä puhisee,
suhisee, uhkailee, maanittelee ja
naamakin on ihan maksan värinen.
Todellakin!

 

Nää kuvat eivät liity mitenkään tähän tarinaan.
Eskosta ei tullu otettua yhtään kuvaa, sori.

Noh, äippä veti ässän hihasta tai oikeestaan pallon.
Hän osti piänet vinkupallot ja tuaksuvia herkundaaleja.
Sitten meille kutsuttiin harjottelukamuks Esko, mäyräkoira sekin.
Esko on remmiräyhääjien aatelia,
niiku mekin. 
*huoks sanoo äippä*

Noh, eipä siinä mitään,
Esko tuli äippänsä kanssa,
ja sitten lähettiin sateen keskelle reenaamaan.
Haukukshan se ensin meni,
mut sitten rupes pallo vinkuun houkuttelevasti ja
heti saatiin nambbaa ku kuano oli kiinni.
Toimii!

Käytiin viäl yhessä Eskon kaa lenkuralla,
vaik sato ihan solkenaan.
Ny sitten toivotaan oikeen paljon koirakkoja vastaantulijoiks,
niin päästään testaamaan pallo-nambba -systeemit luannollisessa ympäristössä.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Linssiluteita ja pelastustoimia

Meijän äippä jupisee,
että hän ei saa otettua yhtään semmosta kuvaa,
missä me ei oltas.
TÄH?
Miks pitäs???
Mehän tän pihan komistukset ollaan.

 

Tuisku takaa ja sivulta.

 

Myrsky saapuu kuvauspaikalle.
Me nurtsilla.


Myrsky ja pöydänjalat.

 

Illalla kuulu kesäkeittiöltä outoo räpistelyä ja rapistelua.
Me sutena paikalle.
Harakka, meijän perivihollinen, oli jääny nalkkiin ikkunalaudalle.
Onneks sille ei kuiteskaan ollu käyny mitenkään,
ku noi ikkunat on pehmeetä pleksiä.
Äippä otti harakan käteensä ja päästi sen vapauteen.
Harmi, meinaan oltas miälellään sen kaa leikitty...