Reipasta uutta vuatta 2018!

Myrsky ja Tuisku: Joo. Siskolla on viäl oppimista,

että kuinka poseerataan kuvassa.

Wiima: Ei mun tarttekaan osata, 

riittää ku oon vaan söpönä.
Pojat: Mut olisit voinu olla hetken heilumatta.
Nyt oot ihan sumee.
Wiima: Ehkä sumee, mut niin söpö.

Kirjakuvausassarit

Wiima: Heti aamusta äippä kehus meitä kovin.

Hän kuvas lukemaansa kirjaa plokiinsa,

ja mehän tiätty pelmahdettiin oitis paikalle,

niiku kirjakuvausassareiks.

Tuli sanomista, ja meijät häädettiin muihin puuhiin.

Miättiikö jo moni,

että tästä on tullu vaan mun henkilökohtanen ploki?

Ei oo tullu,

mut ku mulle tapahtuu paljo enempi

hauskoja uusia asioita kuin noille murrikoille

eli veliveikoille.

Kattokaa ku mä olen oppinu kiipeen rappusia!

Oon viilettänny joka päivä ihan mahtomasti pihalla.

(Äippä: 10-15 minuuttia kerrallaan.)

Onneks on ollu leutoja säitä,

että mun nahkanapa ei oo paleltunnu.

Äippä on ollu turskina,

ja ei enää suastu viämään mua ulos yällä.

Mun pitää nukkua klo 5.

Tosin täytyy myäntää,

että äippä alko olla jo vähän sekopäinen

monen viikon univajeen vuaks,

hän torkkui istualtaan ja päässä humisi normaalia enemmän.

Hyvin oonkin oppinu nukkuun,

joten tää uniasia on nyt sitten tassussa.

Kaikki touhut päättyy kauneusuniin.

Siinä mun siävyyteni salaisuus.

Paistovahti ja kinkkukiusaus

Wiima: Nyt mä tarinoin mun ihan ekasta joulusta.

Veikat kerto ennakkoon, 

että jouluna kaikki kiltit koirat saa paljon lahjoja.

Jesh!

Mähän oon niin nuari ja piäni,

etten oo ehtinyt olla tuhma,

joten aattelin, että lahjavuari tulee oleen melko muhkee.

Oliko?
No ei, sain vaan pari piäntä pakettia.
Ehkä noita joululahjuksia saa koon mukaan?

Sitten iskä lykkäs uuniin ison lihan.

Siellä se pötkötti koko päivän ja tuaksu tosi hyvälle.
Istuin paistovahtina.
Aivan turhaan, sillä en saanu kipenettäkään,
mokomakin kinkkukiusaus.

Äippä oli vähän väsyny,

ja hän otti piänet päikkärit veikkojen kanssa.

Saattaa olla, että oon osasyyllinen äipän väsyyn,

sillä herään joka yä ennen kolmee pissalle,

jonka jälkeen meen nukkuun,

mut äippä ei saa enää unenpäästä kiinni.

 

Välillä kävin veliveikkojen kanssa riahumassa ulkona.

 

Lisäks mä pääsin kyläileen perheeseen,

 jossa on lapsia.

Meillä oli oikein lystiä.
Automatkakin suju huamattavan hiljasesti,
olin aivan liian väsyny parkuakseni.
Että tämmönen joulu,
oikein sopusa ja hauska.

 

Herkullinen joulu

Valtakunnan epävirallisina sääkoirina kerrotaan,

että on taas säät heitelly äärestä reunaan.

Joo.

Oli myrskyä, tuiskua, viimaa sekä räntää 

(sopiva nimi neljännelle koiralle?),

välillä paisto aurinko ja oli pikkupakkanen.

Eipä meitä kyl säätilat haitanneet, 

saatika estäneet pihailemasta.

Joo ei.

 

Puhurit on ku luatuaja puuhastelemaan ulkosalla.

Sisko-Wiima on kyl niinpalj vauvva,

että sen piti välillä huilia.

Me opetettiin sitä pelaan älypeliä.

Ei ihan viäl onnannu,

kyä se siitä viäl oppii, viksu likka.

 

Äippä yritti ottaa meistä joulupotrettia,

mut ei onnannu.

Kolmen koiran saaminen samaan kuvaan on haasteellista,

vaik tarjolla olis kui maukkaita palkintoja tahansa.

Varsinkaan kun toi tinttara ei ymmärrä,

mitä tarkottaa "paikka".

Istua se kyl jo osaa ja tulla ruakakupilleen.

Saatiin hianoja joulukortteja.

Sirpalta ja Tiitulta tuli ittetehty kortti kolmella koiralla,

Naukulan kerholta tiätty söpö kissakortti,

Párekilta ja Palvelijatterelta tuli tonttukortti,

Koiramamman kortissa oli peurankuva,

naapurin Anastasia-tyttöseltä tuli nätti kortti,

ja kyl meijät mainittiin kaikissa muissakin korteissa.

Aattona aurinko helli ja häikäisi loistollaan.

Kertakaikkisen onnistunnu ja herkullinen joulu!

Iloista ja hauskaa Joulua!

Ihana uni on sellainen jossa

ruukussa kasvaa luita,

makeita häränhäntiä

ja koiranherkkuja muita.

Elina Karjalainen

Uppo Nallen lorut

Wiima Vahvatassu ja Veljet

Wiima: Heipsan hopsan!

Täällä ollaan ja leikitään.

Juoksen, kaarran, loikkaan,

pyärähdän ja välillä meen ihan mukkelismakkelis.

Ei haittaa!

Oon ollu tuan tuastakin veikkojen kanssa pihailemassa.

Hurrrjan hauskaa!

Välillä nokostellaan kaikki samassa kopassa.

Sekin on hurrrjan hauskaa.

Äippä sano, että hänellä on ihan sohlo kamera,

ei nääs pysy yhtään meikämustin vauhdissa mukana,

vai liäkkö vika kuvaajassa...

Niin tai näin,

joulu tulla jollottaa

ja meillä on niin mukavaa,

oi jospa voisit olla mukana.

Ilosta menoo kaikille!

Kelpokoira ja hyvätyttö

Wiima: Oon ny joutunu kovaan rääkkiin,

Musta tehdään jotain kelpokoiraa.

En tiä mitä tarkottaa,

mut olen joutunu harjotteleen pantaa,

villapaitaa, koppailua, ajelua ja kyläilyä.

Aina ku menee hyvin, niin äippä hokee,

että kelpokoira ja hyvätyttö.

Se autoajelu ja koppa liittyy toisiinsa.

Koppa viäl menettelee, mut auto on ihan siätämätön,

joten otan itkuparkukohtauksen heti käyttööni,

ku auto lähtee liikkeelle.

Ottaa voimille se parkuminen,

joten pualet matkasta joudun nukkuun.

 Oon käyny kyläilemässä Koiramammalla ja Mummolle.

Oikein kovasti tykkäsin, ja minustakin tykättiin.

Kehuivat tolkunpennuksi, hyväjuaniseks ja tiätty siäväks.

Kotona piti tankata, unta ja ruakaa, veikkojen kanssa.

Äipän miälestä mulla on viahkot tassut.

Saukkomainen Prinsessa

Wiima: Nukkuuko Prinsessat yksin?

Ei todellakaan.

Nukkuuko Prinsessat lämpösesti?

Todellakin.

Näytän, miten se toteutetaan käytännössä.

Otetaan viaton ilme.

Lähdetään saukkomaisen pehmeästi liikkeelle.

 Ylitetään ensimmäinen este veikka sulavasti sujahtaen.

 Herätetään toinen veikka antamaan pusu.

 Ja lopuksi köllähdetään kahden veikan väliin lämpöseen.

Näin se käy, ku osaa.

Hammashoitoa ja päivänsäteitä

Myrsky: Kävin hammashoitolassa, niiku joka vuosi,

ja taas oli gaumeesti hammaskivee.

Yks hammas jouduttiin jopa poistaan.

Nyt meijän hampaita pestään entistä pontevammin,

sitten saahaan semmosia jyystettäviä hammastikkuja

sekä ruakaankin sekotetaan entsyymiä,

jonka pitäs estää plakin muadostumista.

Saas nähä kui käy.

 

 Tinttaran hampaatkin pestiin,

vaik sillä on viäl suu täynnä kiusallisen teräviä maitohampaita.

Jokaisella on oma nimetty hammasharja

ja hammastahna maistuu oikeen hyvälle.

 

Ensku oli käymässä ja käpeksittiin järvelle.

Tinttara jäi nukkumaan himppeen, ku iskällä oli kotikonttoripäivä.
(Oltiin perjantaina Hämeen sääuutissa. Meijät mainittiin oikeen nimeltä
ja neuvottiin viisaita, että jäät ei viälä kanna. Joo ei.)

Wiima: Eipä menny kauaakaa, ku noitten veikkojen murre tarttu.

Sitä se seura teettää...

Lumileikit on tosi hauskoja.

Olen nyt 9 viikkoo vanha tai siis nuari.

Mulle on annettu uus lempparinimi, Neiti Sievänen.

Voisin olla myäs Päivänsäde, sanos äippä.

Lunta ja unta

No ny sitä lunta vihdostaviimoin tuli.

Että me tykättiin!

 

Wiimakin uupparoi hangessa.

Se reppana maisteli lunta ja aivasteli.

 

Välillä piti käydä tankkaamassa ja nokostelemassa.

Ja sitten taas pyrähettiin pihalle.

Äippä käski sanoo, että sori, kun kuvat on törkeen huanoja,

mut ku oli hämärää ja meillä vauhti päällä,

niin kuvista tuli mitä tuli,

enimmäkseen tärähtäneitä.

Ei haittaa, kyä meijät kuvista kuiteskin tunnistaa.

Eilen oli meijän laumassa historiallinen päivä, 

sillä kukaan ei purru ketään,

ja Myrsky leikki murraamatta Wiiman kanssa,

sekä Tuisku ja Wiima nukku samassa kopassa kyljittäin.

Paluupostia Joulupukille

Arvatkaapa, mitä kuvassa tapahtuu?

Joo. Punnitaan Wiima-siskoo.

Se on kuulkaa patvinu parissa viikossa 300 rammaa

eli painaa ny 1,9 kiloo.

Jaa, että miks me punnitaan?

No, että tiietään pläjäyttää oikee määrä postimerkkejä paluupakettiin, 

meinaan ei me olla tämmöstä siskomerkkistä

joululahjaa millonkaan toivottu.

Joulupukilla on käyny erehys.

Vitsi, vitsi, eihän me ny siskoo mihinkään lähetetä.

Melkein ollaan jo siihen totuttu.

Se on oikeen mukava ja hiljanen nukkuessaan.

Wiima tykkää myäs leikkiä ja riahata.

Sillä on naskalihampaat ja kimee ääni.

Ollaan joka päivä jouduttu antaan sille kurinpalautusta.

Ei olla varmoja rääkyykö sisko vai äippä kovempaa...

 Tuisku: Miten niin tää peti on liian piäni mulle?

Kauaa toi natiainen ei tarkene olla pihalla,

mut sen ajan se juasta viuhtoo vauhilla.

Kyä siitä vielä kasvaa ihan kunnon koira,

noin niiku tytöks.