sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Valokiilassa

Wiima: Meijän äipällä on paljon hyviä ideoita.
Niiku ny tämmönen, että otetaan musta kuva,
joo, oikeestaan noi onkin mustakuvia,
mut siis, että mä oon pimeydes tommosessa valokiilassa.
Helpommin sanottu ku tehty.
Ensin oli kuano valastu,
sitten pepandeeros.


Noin sadannentuhannentsiljoonantriljoonan viiden kuvan jälkeen onnistu. 
Tadaa!


tiistai 11. joulukuuta 2018

Myyrän ruskee maailma

Lumet tuli ja suli.
Ny näyttää taas tämmöseltä, myyrän ruskeelta.
Kyä ei oo maalla aina mukavaa...
Savolainen Iivari-kuoma on onnenpekko, 
ku heil on vitilunta.


 Onneks Ensku tuli käymään.
Ollaan tehty hirmeesti hommia pihalla.
Ensku piänii klapikoneella pöllejä,
äippä kärrää niitä halkokuuriin
ja me touhutaan pallojen kaa.
Lystiä!

Välillä piti ottaa ruokaperräiset ja tupsluurit.


lauantai 8. joulukuuta 2018

Leluja ja hiiriä

Wiima: Ny se äippä tempun teki!
Osti kuulkaa semmosia leluja, että kestää.
Ovat jotain kiärrätysmatskua, tiukkoja ja kivikovia.
Ollaan saatu nakerrettua vaan muutamaan kulmaan rispauksia.


 Mut arvatkaapa, mikä on ihan kivoin leikki ulkona?
Jep. Hiirijahti.
Eilen sain vainun hiirusta,
tökin lunta ja hypin riamusta.
Äippä nauro, ku hiiri piipersi mun parran alta seuraavaan mättääseen.
Mut paree tiätysti niin,
oltiin hiiren kanssa molemmat tyytyväisiä,
mä sain leikkiä ja hiiri säilytti henkensä.
Kyä me kaikki tänne maailmaan mahutaan.

Joo, ja vaik mä seison järvenjäällä,
ihan rannassa,
niin ei parane viäl mennä käveleen, luisteleen tai potkutteleen.


keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Sotkija, hotkija ja pupeltaja

Wiima: Mä oon hidas syöjä.
Pupeltaja.
Tykkään makustella ja sitten mulle on hirmeen tärkeetä,
missä ruakakuppi on.
Ruakakupin paikka vaihtelee ihan päivittäin.
Joo, joka päivänä on omanlainen venkhui eiku joku vengsui.
Äippä huakii, mut sitten hän siirtää kupin sinne, mihin mä sen haluun.
Enkös ookin hyvä kouluttaja?
Myrsky on sotkija ja Tuisku on hotkija.
Käykääpä lukemassa niitten ruakastoori vuadelta 2012.
(Lisäys: vanhan plokijutun kommenteissa on monta muistoa
ja jo edesmenneitäkin plokikamuja...) 


 Tuisku: Eilen oltiin reippailemassa Enskun kaa.
Oli talvioravanvärinen päivä, vettä tihmo ja muutenkaan ei päivä kirkastunnu.
Ensku ja äippä meinas lähtee reissunpäälle ilman meitä poikia.
Noh, ihan ymmärrettävää, ku Myrsky ei tykkää jos sataa tai on tuulista tai pakkasta.
Mut mä halusin mukaan. Ehottomasti!
Ku äippä puki siskolle valjaita, niin mä menin nojaan Enskun polviin
ja kattoin sitä kauniisti silmiin, että pliis Ensku, ota mut mukaan.
Joo, se tepsi ja Ensku puki mullekin valjaat.
Sitten mä lähin reippaasti ovesta ulos ja autolle.
Tavallisesti mua joutuu kantaan ulos ja pualiks pakottaan, mut nyt ei. Joo.


Aamulla käytiin äipän kaa tekemässä lumilyhty Enskua ootellessa.
Lumi suli melkosta vauhtia ja muuttu ikäväks loskaks.
Meijän tiät on taas gaumeen vaarallisina luistinratoina. Yäk.


 Aamulenkille lähtiessä kuukin on usein seuralaisena.
Kui eläkeläisäipän pitää ängetä pihalle niin aikasteen aamulla?
Kysyn vaan...


lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulupostikorttikuvaus, toka näytös

Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!

Voi hyvän tähen,
eiks täs JOULUpiinassa olis jo ainesta
yhteydenottoon Kaikkien Koirien Liittoon?
A-p-u-v-a!
Koska nää joulukorttikuvaelmat oikein loppuu...

Mut hei, oikein nasakkaa joulukuuta kaikille,
muistakaa olla kilttejä,
että saatte paljon lahjoja.


torstai 29. marraskuuta 2018

Pallopuu

Tuisku: Meijän kuusessa kasvaa palloja.
Kattokaa vaikka!
Wiima jo poimii satoo.


 Myrsky: Hoh-hoh-hoijaa...
Kyä noi ipanat on sitten hupsuja.


lauantai 24. marraskuuta 2018

Kuurahippaa

Äippä: Wiima, heti ja oitis pois sieltä lammenjäältä!!!
Wiima: Joo joo. Älä ny repeile.
Vähän vaan kokeilin, että josko jo kestäis.


 Leikittiin hippaa ja pallotusta pihalla.
Nurtsi oli vähän kuuranen ja rapsahteli tassujen alla.


 Äippä käski sanoo, että oli niin himmee päivä,
että liikekuvista tuli suttupullaa, että sori.


 Wiima: Lällätilää, mä olin nopein.
Pallo on mun.


 Wiima: Onks reilukerhomeininkii, että ku yks on nopee
ja saa pallon, niin yks toinen sen sitten omii?
Äippä: Ei oo. Tuisku anna pallo takas Wiimalle.
Tuisku: Mifäh? Nyf enf ymfärrä.


 Noh, piänen kinan jälkeen sopuiltiin taas ja peli jatku.


keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Havunhakureissu

Wiima: Käytiin hakemassa havuja äipän ruusujen suajaks Enskun möksältä.
Samal pääsin nuuskuttelemaan peuran ja pupun jälkiä.
Olipa siäl hirvikin mennä könnänny.
Mul on mahottoman tarkka vainu.


 Olin valppaana.


 Noh, kotona oltiin sitten veikkojen kanssa tallustelemassa peltopoluilla.
Tuli jano, mut ai hirmeetä, kiäli osukin jäähän.
Onneks toi kurakin oli jäätynny, niin pysy tassut puhtaina.


Eiks se ikivanha sanonta mee niin,
että nostetaan kissa pöydälle...


maanantai 12. marraskuuta 2018

Joulupostikorttikuvaus, eka näytös

Joo.
Äippä sai, omasta miälestään,
loistavan ajatuksen.
Hän pystytti olkkariin valokuvaamon.
Ny kuulkaa otetaan kunnollisia joulupostikorttikuvia,
hän meuhas touhukkaana.
Me pualestaan, että juastaan äksää piiloon,
ja pelastautukoon ken ehtii.


 Ei oltu tarpeeks nopsia.
Siin me ny sit törötettiin olkkarin pöydällä,
vitsikkäästi tonttulakki vinossa.


 Sitten kuvaaja äippä hoki,
että ottakaapa ilosempi ilme ja sanokaa luu.


 Ei naurattannu.


 Täs on sitten karu totuus meijän äipän valokuvaamosta.
Olkkarin ikkunan eessä on valkokankaan päälle tuupattu pinkki huapa.
Arkkumallisen pöydän päälle äippä nykäs lampaantaljan.
Kyä on niin tosi ammattimaista touhua... Not.
Eikä ne kuvatkaan onnistunnu, ku luannonvalo ei riittääny.
Noh, ei tietenkään, ku ulkona on huapatossunvärinen sää aamusta iltaan.
Mut gaumeinta täs on se, että nää kuvaukset jatkuu.
Ou nou!


lauantai 10. marraskuuta 2018

Ilosta iskänpäivää!

 Pieneen sydämeen ei paljon mahdu,
mutta iskälle siellä on aina tilaa.

Terkuin Myrsky, Tuisku ja Wiima


Iskänpäiväterkut lähtevät myös Párek-papalle!