Meijän kolmikko

Ollaan harvakseltaan kaikki kolme kuvissa.

Ny äippä oikein sihtas kamerallaan tarkasti,

ja niinpä me päädyttiin muutamiin yhteisotoksiin.

Edestä...

...ja takaa.

Tuisku: Täs joutuu oleen tosi ketteränä,

että pärjään siskolle.

Onneks toi Myrsky-veikka on niin paljo hidastunnu,

että siitä ei oo enää vastukseks.

Mut kyl mä viäl oon meijän pihan Pelle Pel... ööö... Pele.

 Meijän kolmikko.

Aksutyttö

Wiima: Perjantaina oli toinen akiliitokerta.

Me opeteltiin hyppyä ilman hyppyä,

sillä alle yks vuatiaan koiran luut ei oo vielä hyppyvalmiita.

Harkattiin sitten vaan hyppytelineitten välistä juaksua.

Mä opin tosi nopeeta, mut äipälle teki sekin homma tiukkaa,

vaik äipän ei tarttennu ees juasta,

käyttää vaan naksutinta ja nakata herkku mun eteeni.

Sitten opeteltiin kiartoo.

Tommonen keppi tönötti lattialla 

ja mun piti se kiärtää ympäri, namien avulla.

 Joo.

Mun osalta homma oli melko nopeesti taputeltu,

vaik äippä kaiveli aivan liian hitaasti

palkintonamuja kukkarostaan suu tötteröllä.

Anna mun kaikki kestää ja kärsiä!

Ohjaaja, Paula Lehtonen, Loimaan Seudun Kennelkerhosta,

kannusti äippää ja sano,

että ihan hyvinhän se menee.

Liian monta liikkuvaa osaa meijän äipälle,

ku pitäs oikeeseen aikaan naksauttaa klikkeriä

ja heittää namua ja viäl sanookin jotain.

No joo, kaikenmoista hän sanookin,

niiku vaikka, että hyvä ku pitäs sanoo kiärrä ja silleen.

Mut ei se mitään,

viksu mäyräkoira ymmärtää,

totes meijän opekin.

Tää on kyl kiva harrastus.

Kyl äippäkin oppii, ku jaksetaan reenata.

Aksukuvat otti iskä.

  

Mä harrastan aksua myäs luannossa.

Olin Enskun ja äipän kans kuvausreissulla.

Mä pääsen mukaan, ku osaan oottaa

ja muutenkin käyttäytyä nätisti.

 Täs mä oon, aksutyttö.

Siskon kanssa lenksulla

Myrsky: Toi siskoplikka on tosi pirtee paketti.

Se on rohkee, reipas ja aina ilosen touhukas.

Me ollaan nykysteen käyty yhdessä pienillä lenkeillä,

sillä mä en jaksa enää tallustella pitkiä matkoja.

Mulla on rappeutumia selkärangassa.

 Tuisku jää usein mielellään kotiin.

Se tykkää leikkiä ja juoksennella omalla pihalla.

 Sillä on semmonen luanne, että se pelkää maailmalla koko ajan jotain.

Lenksulla se kyttää useemmin taaksepäin ku eteenpäin,

joten sitä joutuu kannustamaan ja usein myös kiskomaan.

Se kävelee reippaasti,

ku palataan takasin kotiinpäin,

mut meno kotoota muualle on vaikeeta.

 

 Käpeksittiin tasasia mettäpolkuja,

ku mun selkä ei tykkää epätasasesta maastosta eikä sorateistä.

Oikein rauhallinen ja mukava lenksu.

Äippä käy usein illalla Wiiman kanssa pitkällä lenksulla,

ja me pojat otetaan sillon tupsluurit iskän vieressä sohvalla.

Wiima pyys sanoo, että tänään on sen toinen akiliitopäivä.

Iskä lähtee mukaan, niin näätte sitten kuvista,

kui köntysäippä yrittää pysyy vikkelän siukun perässä.

 

Jokasäänkoira

Wiima: Äippä totes, että mun kohalla nimi oli enne.

Mä oon jokasäänkoira.

Ei oo tullu viäl vastaan semmosta ilmanalaa,

että en olis lähtenny ulos leikkiin tai lenkille.

 Tuiskukin kävi vähän pihailemassa,

sateitten välissä.

Myrsky, nimestään hualimatta, ei yhtään kestä märkää.

Se on enemmän semmonen poutasään koira.

Sitten Myrsky pelkää ukkosmyrskyjä ja lentokoneita ja pauketta.

Nyt ku meijän talon päältä lentää hävittäjälentskareita,

niillä ku on harjotukset meneillään,

niin Myrsky ei paljo kuanoosa ulos paa,

ja nukkuu iskän ja äiskän sängyssä.

Kävin taas käpyttelemässä, sateessa, naapurikaupungissa.

Ku tuli ruaka-aika, niin ensin ei oikein muana maistunnu,

mut ku Myrsky tuli ehottaan,

että se voi kyl mutustella munkin muanani,

niin mun ruakahalu heräs, oitis.

 

 Leppostelin iskän sylis illalla.

Tämmönen sadepäivä meillä.

Kuis teillä?

Metsäpoluilla ja kaupungissa

Täs me ollaan!

Pölkkypatsaina.

Ensku teki kolmannen mäyräkoirataideteoksen,

ku meitä kerta on ny 3. 

Voitteko uskoo, että Wiima täyttää ens kuussa vuaden?

Wiima: Oltiin, veikat ja mä ja äippä, seikkailemassa.

Meitä oli jo pitkään kiinnostannu yks sivupolku pururadalla.

Ny me harpottiin köpöteltiin sille ja lähettiin tutkiin tuntemattomia.

 Oi jee!

Siäl oli järvi ja satumettä.

Mettä oli jännä, silleen sopivan pelottavalla tavalla.

Järvi loiski ja liplatti,

 kaikenmoisia siäniä oli joka pualella,

niitä kasvo jopa puussa.

 Välillä äippä pysähty kuvaamaan ja komensi meitä oottaan.

Veljet totteli ja mä... noh, melkein tottelin.

Kyä mulla on komeet veljet.

Myrsky näytti ihan Metsän ruhtinaalta. 

Tänne polulle me mennään toistekin.

 Mä olen innokas tutkimusmatkailija ja hypin kiville sekä kannoille.

Tänään alotan illalla akiliitokurssin.

Me ollaan äipän kanssa retkeilty myäs kahestaan,

ku mun pitäis tottua ihmisiin, liikenteeseen ja muihin koiriin.

Nää kaupunkireissut on kyl parhautta.

Tammenterhoja oli ropissu maahan matoksi.

 Joella ihmettelin sorsia.

En haukkunnu. Vannon.

Tämä on tarina nro 960.
Lukijakamuja 98.
Sivun näyttöjä yhteensä 442,353.

Sääkuvamuistelo

Muistatteko meijän ihan ekan sääkuvan?

Tän, missä pojat tököttää järvenrannalla syyskuussa 2016.

Tästä se meijän kurjuus ilo alko toimia sääkuvamalleina. Joo. 

Ollaankin jouduttu posettaan, mitä oudoimmissa paikoissa ja tilanteissa.

Välillä kuralammikon reunalla, kärpässienien katveessa,

kannon nokassa, kallioilla ja kukkuloilla, poluilla sekä piantareilla.

Huh huh, ei oo sääkuvakoirien elämä helppoo.

 Täs on pualestaan tuarein sääkuva.

Kuva näytettiin tiistaina Yle Hämeen uutisissa.

Wiima on outo likka, sillä se ihan aidosti tykkää olla kuvissa.

 Äippä lähettää joka viikko meistä kuvan Ylelle.

Mitähän ne siäl oikein aattelee,

ku äippä on noin sinnikäs?

Jos meiltä kysytään,

niin saadaan kuvamme ihan liian harvon näkösälle,

hyvä jos joka toinen kuukausi.

Mut ei se haittaa, kun päästään retkille ja seikkailuille,

samalla ku äippä vilmaa.

Värikästä ja kuvauksellista viikonloppua, kuamat!

Onnistunnu kaupunkireissu

Wiima: Kuulkaas kummia!

Mä lähin eilen äipän kaa kaksin reissunpäälle.

Noh, ei me kyl mihnään kauaks menty,

naapurikaupunkiin vaa, Vorssaan.

Kuljin hianosti hihnassa, ja äippä oli ilosesti tyytyväinen.

Meil oli asioina käydä ostamassa mulle uudet valjaat ja Kotiliäsi-lehti.

Löydettiinkin soman pinkit valjaat, just sopivat tämmöselle siävälle tytölle.

Siin valjaskauppaa vastapäätä on semmonen pikkanen puati,

johon koirat on tervetulleita, ja siäl kaupas on semmosta vanhaa tavaraa,

mistä äippä tykkää, nääs ku hän ittekin on antiikkia.

Sain harjotella myyjäkauppiasta ja tarkastella LiisaKo-tädin kässätöitä.

Joo, ja todisteena onnistuneesta puatipuksuilusta linkki juttuun, 

minkä otsikko on Suloinen vieras puodissa.

Osasin siis käyttäytyä. MOT.

 

Juu, sitten se toinen jutska, mitä mentiin hankkiin, oli Kotiliesi-lehti.

Siäl on meinaan juttu meijän pihasta,

tosin viime kesältä, ku mua ei viäl ollu joukossa mukana.

Ketkäs ne kuvassa porottaa!

Veluveikkasethan ne siinä.

Alla olevat kuvat eivät päätyneet lehteen, 

vaik meijän miälestä oli ihan parhaat kuvat.

Kuvat on ottannu valokuvaaja Jonne Räsänen.

Että tämmönen kaupunkireissu...

  

Hymyjä ja järvikierroksia

Meil oli hymykilpailu.

Kyä täytyy todeta, että Tuisku voitti selkeesti.

Hampaanmitalla.

 Lauantaina kierrettiin kuntopolku, viis kilsaa.

Mukavasti onnistuttiin ulkoileen sateitten välissä.

Myrskyn on helpompi tassutella pehmeellä alustalla ku sorateillä.

Huamaatteko, ketkä ei jätä äippää...

 Sunnuntaina tallusteltiin kolmen järven rannat.

Wiimassa on selkeesti perämiäsainesta.

Reipasta viikkoo kaikille!

Kukko, karhu, susi ja hepat

Wiima: Käytiin lauantaina aamulenksulla Jokioisten Elonkiarrossa.

Se on kyl samalla viihtysä ja opettavainen paikka.

Olisin halunnu mennä tekeen tuttavuutta Herra Kukon kaa,

mut äippä ei päästänny. Pöh!

Pääsin istuun kuskin penkille ja ihaileen maisemia korkeelta.

Hianot on näkymät!

Moikkasin karhua, enkä yhtään pelänny,

mut sutta varmalla säikähtäsin.

Kattokaa ny sen tassua,

sen yks varvas on jo mun koko käpälän kokonen.

Huh huh!

 Oli siäl näytillä suden pökälekin,

mut sitä saatte mennä ihan ite ihmetteleen.

  

 Joo, oltiin koko porukalla käpsyttelemässä, niiku ny aina.

Huamatkaa, että iskällä on uus takki, tommonen vähän kesäsempi.

Iskän lempparitakki, se musta kauhtana, on jo 30-vuatias,

joten äippä osti iskälle vaaleemman takin,

ja viäl pakotti, ihan totta, iskää käyttämään uutta takkia.

Kyä naiset osaa olla julmia...

Noi äipän kuvaamat hepat oli eilen Ylen pual ysin sääkuvana.