Trimmaamossa

 Wiima: Aatelkaa, ollaan jo kesäkuussa,
ja koht meil on jussijuhla.

Mut kuulkaas, kuamat,
ku mä kävin trimmissä.
Joo.
Melkonen turrukka olinkin,
ku Kenneltyttö/Koiramamma ei kyenny mua nypsytteleen.
Hän on ollu pikkasen pipinä.

Parta hapsotti ja resnehvit roikku.
Kynsiä ei näkyny karvatöppösten sisältä.
Huoks, sano äippä, ku yritti kynsiä leikata.

No joo. Mulhan on melko huanoja trimmikokemuksia.
Ei oo kuulkaa yhtään mukavaa,
ku isketään hihna kaulaan,
ja sitten aletaan varottamatta repimään karvoja irti.
Äippä laitettiin matkoihinsa ja käskettiin palata ku soitetaan.
Noh, äippä palas oma-alotteisesti etuajassa.
Mun huuto kuulu tiälle saakka.
Trimmaajalla oli kuulokkeet korvilla,
kuunteli varmaan jotain jytäpoppia.
Mä kiljuin.
Äippä kilju.
Siihen loppu meijän reissut.
Tämmöset kokemukset kahesta trimmipaikasta.
Ei ikinä enää, sanos äippä, ja mä komppasin.
Mut ny oli pakko ettiä trimmipaikka,
ku Koiramamma ei kyenny nypsyttään.

Meit onnisti.
Forssassa oli viime vuanna avattu uus trimmipaikka.
Sinne!

Joo, oikein mukavan olonen täti otti mut rauhallisesti vastaan.
Koiramamma piti mulle seuraa.
Ton tätin nimi on Marika.
Tultiin oikein hyvin juttuun.
Vaik pakko mun on myäntää,
et jonkun verran aika paljon löin hanttiin,
mut mä vannon etten kiljunu.
Hyvin osas Marika nypsyttää,
totes Koiramammakin.

Lopuks mut pestiin ja vöönättiin.
Leikattiin kynnet semmosella surisevalla laitteella.
Äippä aiko ostaa samanmoisen.
Korvatkin putsattiin.
Olin niiku kauneussanlongissa ikään.
Joo.

Tää ei oo piilomainontaa,
vaan ihan reippaasti voijaan suasitella Marikan trimmipalveluja.

Ny oon taas nätti plikka.
Mut ai gaumeeta,
kattokaa mitä paljastu sen karvakasan alta.
Mun pyylevöityny vartaloni!
Tää ei tiiä hyvää.
Mulle.
Taatusti muana-annokset piänenee ja lenkit pitenee.

Tää oli ihan kympin reissu!

Kyä nolottaa

 Meinaan ton meijän äipän saamattomuus.
Ei ota kuvii, ei kirjuuttelee plokiin.
Hoh hoh hoijaa.
Tympii.

Pihal ollaan pyäritty ja äippää auteltu.

Kenneltyttö/Koiramamma on välliin poikennu.
Noh, onneks on myäs Ensku ja Riitta käyny,
sekä Ihmisveli ja Mervi.
Sentään jotain vaihtelua.

Ny sataa.
Käydään vaan pikaseen pihalla,
sillä tassuthan tual kastuu.

Maailman pisin mäyräkoira?

 😄

 

Ulkona ja sisällä

 Wiima: Kyä kuulkaa on hianoo, ku mollikka paistaa.
Ah autuutta!
Mää köllin patiolla...

... ja vällein patjalla.
Siis ULKONA.
Mut mitä tekee velut?

Aivan!
Ne nukkuu SISÄLLÄ villahuavan alla sohvalla.

 

Pallohullut

 Wiima: Toi on kyl äipän kynä!

 

Keppakoipi

 Tuisku: Täs on ollukin välillä mainintaa,
et mä en lähe juurikaan enää lenkeille.
Lisäks oon nilkuttannu oikeeta etutassua.

Joo.
Ny kävin tohtorilassa, ja syykin selvis.
Nivelrikko.
Sain tropit.
Ny käpsä käy huamattavasti kepeemmin,
ja lähen mialuusti lyhyille lenkeille.

Kevyitä tassutteluja teille kaikille, kuamat!

 

Karvapöksyt

 Wiima: Molskis ja loiskis, karvakuonot!

On taas se aika vuadesta, ku katseet kohistuu,
juu ei, ny ei oo tulossa koirankakkajuttuu,
vaan karvapöksytarina.

Noh, kiältämättä näytän melko muhkealta.
Mut hei, ihan hirmee loukkaus äipältä,
et mä näytän kuulema ihan puudelilta.

Joo.
Apuun riänsi tiätty kaunis Koiramamma vikkeline näppeineen.
Hän yritti opettaa nypsytystä Papalle, mut...

Koiramamma on ihan voittamaton karvannypsyttelijä.
Otin torkut.

Saatiin kaikki palkkiot,
ku mä olin niin kiltisti.

Piristystä

 Ai, aurinko piristää?

Not.
Tai joo,
mut ku seuraa pihalla lintujen puuhia,
haukkuu kaikki aidan takana liikkuvat koirakot ja hiihtäjät,
niin ei oo hetken lepoo eikä rauhaa.
Pitää välillä vetästä tupsluurit, että jaksaa taas painaa.

Jaa, että onko pluikasta?
Mitäs luulette...

Hirmeesti ollaan retkeilty Papan kaa.
Sit meil on käyny kylikkäitä.
Ensku ja Riitta, Ihmisveikka ja Mervi,
Koiramamma ja sokurina pohjalla
Sini, Iina ja Helmi.
On ollu hulinaa, kuulkaa, joo.

Ihan oli välillä pakko lataa akkuja.
Mut hei, ilosta menoo kaikille!

 

Pappa

 Me kerrotaan teille salaisuus.
Meillä käy kyläilemässä Pappa.
Tai joo, ensalkuun hän oli vaan miakkonen,
mut sit hän kesyynty Papaks.
Tykkää meist ihan gaumeesti.
Lellii ja palluttaa,
leikkii ja jutustelee.
Ollaan Papan kullanmuruja.

Käyvään kimpassa paljon lenkuroimassa.

Aamulla, päivällä ja illalla.
Ei tarvii äipänkään ny pelätä,
ku meil on mörönsyätti.
Joo.

Täs me ootetaan Pappaa apoteekista.
Äippä yritti viiä meitä tassuttelemaan,
mut eihän me ny Pappaa jätetty.
Joo ei.

Iltasin me autetaan ja pietään seuraa Papalle,
ku hän voimistelee lattialla.

Tämmöst meil nykyään.
Kyläillään välillä Papalla, ja väliin hän tulee meille.

Puuhakkaat Puhurit

 Joo.
Me ollaan kyl lempparinimemme ansainneet,
eli Puhurit ja Tuulinen Trio.

Uhmattiin tuulta ja tuiskua,
pakkasta sekä hankia.
Hännät piti pitää pystyssä,
et äippä näki, mis me liikutaan.

Mut hei, nyt nautitaan ja ilotellaan!