Onnettomuuksia ja onnenkantamoisia

Myrsky: Sunnuntaina se sitten tapahtu.

Onnettomuus ja yhteentörmäys.

Täräytin pääni yhteen Wiiman kanssa.

Molemmilla oli kova vauhti päällä.

Silmään sattu.

Äippä lähti viämään mua heti eläinsairaalan päivystykseen.

Onneks silmä oli ehjä.

Sain kipulääkettä ja silmätippoja.

 En muistele pahalla,

joten ihan sopuilen siskon kanssa.

Vahinkoja sattuu.

 Yällä oli pikkasen ripsiny vettä.

Ehkäpä ei tuu liian kuuma päivä,

ja jaksetaan lähtee lenkuroimaan,

sillä Ensku tulee käymään.

 Sitten viäl valjasasiaa.

Meil pojilla on pehmoset revontulivaljaat,

ihan maailman parhaat malliltaan ja matskultaan.

Mistään ei oo löytyny vastaavia Y-valjaita,

mut sitten äippä löysi valmistajan, 

mikä oli siis vaihtunu ja tuatanto ilmeisesti pysähdyksis pitkään.

Vanhat valjaat, vasemmalla, oli jo ihan riakaleina.

Äippä tilas uudet, mut ne oli aivan jättisuuret, oikeella.

Äippä oli kyl mitannu oikein, 

oli joku sekaannus käyny valmistajalla.

Mut ei mitään hätää,

valmistaja, FinNero, lähetti uudet, piänemmät, koko 40.

Ny meil on vihreet ja turkoosit superihanat valjaat.

Noita liian isoja valjaita ei tarvinnu palauttaa,

ja me lahjotettiin ne, valmistajan suastumuksella,

eläinsuajeluun, kyl niille käyttäjät löytyy.

Lisäks saatiin gaggapussukka, heijastin ja äipälle nameja, 

niiku pahoitteluks ja hyvitykses.

Kyä nyt kulkee!

Rankan päivän ilta

Kivakin voi olla liian rankkaa.

Koiramamma kävi meitä ilostuttamassa.

Onneks, sillä oltiin painettu hommia pihalla jo pual päivää.

Äippä kirmaa, noh tota noin niin,

köntystelee ja löntystelee,

pitkin ja poikin puutarhaa,

kitkee ja kuapsuttaa,

kärrää ja haravoittee.

Ja me tiätty avuliaina mukana,

siis tuuaan palloo,

että äippä saa oikastua selkäänsä ja vetreytettyä heittokättänsä. 

  

 Meijän äippä on vanhaks ihmiseks melko huumoripitonen,

siis omasta miälestään.

Meil on noita keltasia kukkia runsaanpualeisesti.

Sit äippä kekkas, että hänpä tekee voikukkaseppeleen.

Joo ei, ei ollu kivaa, meijän miälestä.

 Illalla näytettiin tältä.

Kerrosvoileivältä.

Joo.

Ai joo, meijän kunnassa on meneillään valokuvakilpailu.

Käykääpä kattomassa kuvia ja äänestämässä mialuista.

Joo ei, kuvissa ei näy yhtään mäyräkoiraa.

Täs on linkki Tammelan Luontokuva 2019 -kisaan,

ny on näytillä 10 talvi- ja kevätkuvaa.

Hiihtelemässä Iivon ja Kertun kaa

Wiima: Meil oli taas äipän kaa Tyttöjenpäivä.

Käytiin Vorsasa käyskentelemässä.

Tiättekö kuulkaa, ku mä osaan kulkee jo hianosti hihnassa,

ja silti äippä meinaa raahaa mua arkitottiskurssille.

Höh.

Mut nyt voin kehua, että olin haukkumatta,

vaik kohdattiin useita kamuja.

Tavattiin kaks hiihtosankaria, kih hih hih,

ei vaiskaan, toi jättipoika oli nimeltään Iivo.

Se on vanhaenglanninbulldoggi.

Vaikkei se kyl mikään vanha ollu,

ku ikää oli vasta 10 kuukautta.

Sitten paikalle sipsutteli bostoninterrieri Kerttu.

Siinähän se hiihtojoukkue olikin kasassa.

Yks peessi pitkäkuanonen karvaturri erottu joukosta...

Kyä oli taas mukava reissu.

 Joskus elämä on yhtä kärsimistä.

  

Kasaumia ja voikukkia

Me muadostetaan usein kekoja...

 ...ja kasaumia...

 ...ja tihentymiä.

Myrsky ja Tuisku: Tota noin niin,

oikeesti nukutaan siinä erinomasessa omassa sängyssä,

siis me pojat, 

Wiima on jotenkin onnistunnu pääseen ihmisten sänkyyn.

Wiima: Joo, ku mä osaan hypätä, köntykset.

Äippä: Lauantaisin, kun lakanat vaihdetaan,

nostan pojatkin sänkyyn, tasapuolisesti.

Koirien oma sänky on osoittautunut oivaksi ratkaisuksi,

sillä kunnon patjalla huopien alla on uni maittanut.

 Paitsi tosiaan Wiima-tyttönen on löytänyt reitin meidän sänkyyn,

se kun osaa hypätä kuin kenguru.

 Tuisku: Mä haistan täällä pallon.

 Illalla ihailtiin peltoja ja voikukkia.

Kaikille äipille oikeen hianoo äitienpäivää!

Mettäretkeilyjä

Hiulihei, me päästiin pitkästä aikaa Enskun möksälle.

Lähettiin oitis mettäretkelle.

Maasto oli haasteellista sekä jännää,

mutta kunnon mettäkoirina selvittiin kaikista kommervenkeistä mallikkaasti.

 Piiitkän lenkuran jälkeen oli pakko ottaa tirsat.

Tosin välillä Myrsky oli kuulevinaan kolinaa,

ja se kiipes akkunalle vartioimaan.

 

 Kotonakin piti vähän tasata oloo ja kölliä auringossa.

Joo, noi lehet ei oo raparperin, vaan pasuunakukan.

 Sunnuntainakin me retkeiltiin.

Me harrastetaan kotiseutumatkailua.

Täähän on tiätty meijän äipän keksintö.

Joo.

Ny me tutustuttiin Kettumetsän polkuun.

Kivan mäkinen ja levee polku, mahuttiin kulkeen rinnakkain. 

Pituutta polulla on pari kilsaa.

 Polulla oli estei... eiku haasteita,

joista me tiätty selvittiin tassunkäänteessä.

Saas nähä, mihin meikämustit seuraavaks pääsee...

Vappupalloilua

Ilosta Vappua ja rullaatirullaa!

Kevätkiireitä

Töitä, töitä, töitä...

Hirmeesti hommia.

Kevätkiireitä.

Niiku vaikka istutuskuappien kaivuuta.

Ai, mikä tää pallo on?

En yhtään tiiä.

Varmalla naapurin Musti käyny...

En tunnusta.

Upotuspallookin ollaan päästy pelaileen.

Tota noin niin,

äippä käski sanoon,

ettei toi vesi oo oikeesti vihreetä.

Mut joo, niin on kiire,

ja paljon touhua,

ettei ehitä kissaa sanoon.

Yhtä näytelmää rikkaampia

Wiima: Olinkin jo vähän ihmetelly,

että miks äippä nostaa mua monena päivänä pöydälle.

Eiks se oo kissa ku nostetaan pöydälle?

Sitten valjaat vaihtu välillä ohkaseen hihnaan ja pantaan.

Aavistelin, ettei tässä hyvä heilu,

ja oikeessa olin.

Jouduin näytelmiin, johonkin mätsäriin.

Siäl oli Turree ja Murree pilvinpimein.

Mä osasin käyttäytyä ihan mallikkaasti,

en juurikaan haukkunnu ja kuljin nätisti hihnassa.

Sitten mä jouduin toisen koiran parina ravaamaan kentällä ympyrää.

Ei siinä mitään, mut hiakassa oli runsaasti hajuja,

niin pitihän niitä haistella.

Ei olis kuulema saanu,

ku olis pitäny ravata pää pystyssä,

mut eihän se äippä sitä ymmärtänny,

ku tää oli meijän eka yhteinen näytelmä.

Päädyin sitten pöydälle.

Olis pitäny seistä, mut kuka siinä haluu seistä,

ku vieras täti ropeltaa hampaita ja taputtelee kylkiä.

Istuin.

Sitten ravattiin taas.

Olin ihan tasassa ja tein stopin.

Pyrin äipän syliin.

Tuamaria nauratti.

Saatiin sininen rusetti eli hylky tuli.

Mut tuamari tuli lopuks meijän luakse

ja näytti äipälle kädestä pitäen,

miten näyttelyhihna pitää kiinnittää 

ja neuvo ottamaan napuroita mukaan

ja lisäämään seisontaharkkoja ja silleen.

Sit se tuamari sano,

että olen tosi kaunis, sulonen ja sopusuhtanen,

ja meijän pitäs reenata hualella ja mennä sitten uudestaan näytelmiin. 

Saas nähä kui käy...

Kotona on kuiteskin parasta.

Pihalla on paljon hommia,

niiku oksien silppuamista ja kuappien kaivamista kukkapenkkiin.

Ollaan oltu pihalla aamusta iltaan,

ku äippä haraa ja kärrää oksia sekä lehtiä,

onneks välillä sentäs muistaa heittää meille palloo.

Kevät on kiva!

Kuvausretki ja kaikkee jännää

Wiima: Tossa viikolla meil oli hauska kuvausretki.

Tai hauska ja hauska, aluks kyl vähän liiankin jännä.

Tuli meinaan susi vastaan.

  

 Hirmeen topakasti kyl haukuin sille sudelle,

enkä meinannukaan paeta tai antaa periks.

Kuule Susi Hukkanen, mulle et ala!

Mut onneks se susi olikin valepukunen äipän ystävä Tuulia. 

Käytiin nääs kuvaamassa kaikenmoisia luanto-ja-ihminen-sekä-yks-koira -juttui.

Tää susikivi on siitä kuulusa,

että siin on ammuttu Hämeen susi vuanna 1972,

jonka ampumisesta seurannut kohu sai aikaan suden rauhoittamisen.

Että sillettiisti. 

Enskun sylis on aina turvallista olla.

 

 Sitten käytiin mettäilemässä ja yhes männyssä oli mua isompi pahka.

Välillä huilittiin maitolaiturilla.

Kyä taas nähtiin kaikkee kaunista,

ku kiärrettiin kylästä kylään

sekä mettästä mettään.

Tuulia-täti oli kiva,

heti tykästyin häneen.

Oottelen ihan inskuna kesäkuvauksia,

sillä Tuulia ja Ensku lupas osallistua mun kaa niihinkin.

Lankalauantai

Terppa kuamat!

Tääl ollaan, vaik ei ollakaan postailtu,

tai siis viästejä kyl ollaan jätetty,

lyhtypylväisiin ja puskiin.

 Äippä on ollu kiireinen,

ku hänel on ollu jotain tyärojekteja.

Siis eläkeläisellä!

Pysyis vaan kotona meitä hoitamassa,

eikä roijais pitkin pitäjää.

Mut on kuulema tosi kiva homma,

ku siin saa valokuvata ja opastaa ja kaikkee semmosta.

Ollaan siitä aiheesta postattukin aikasemmin,

Tammelan kylät. 

Joo.

Mut tänään suunnattiin Saaren kansanpuistoon.

Pohjosen pualella oli viäl pikkasen lunta ja jäätä.

 Kaks karvakuanoo. 

Keh heh heh...

Nyt on hyvä levätä ja loikoilla,

ku ulkona alko sataan.

Lepposta lankalauantaita kaikille!