Wiima: Äippä oli kattellu semmosia videoita,
mis ihmiset laittaa kädet päällekkäin,
ja sit katotaan, mitä niitten lemmikit tekee.
Huaks.
Lapsellisen helppoo.
Täs viäl toisella käpälällä.
Wiima: Äippä oli kattellu semmosia videoita,
mis ihmiset laittaa kädet päällekkäin,
ja sit katotaan, mitä niitten lemmikit tekee.
Huaks.
Lapsellisen helppoo.
Wiima: Täs miätin ja pohdin,
et pitäiskö mun ottaa nää plokijutut
vallan omiin tassuihin.
Toi äippä on hidastunnu kirjottaan,
eikä kyllä muutenkaan oo enää vitevässä vireessä.
Joo ei.
Tuisku: Mun elokuva.
Kukas väitti, että mussa ei oo vilmitähtiainesta?
Tod. on.
Joo.
Joulu.
Ja joulukorttikuvaelma.
Tuisku: Äippä halus yrittää uudenlaista lähestymistä joulukortteiluun.
Jep.
Hän viritteli jouluisen paperin ovenkarmien väliin.
Puhko siihen reikiä,
joista meijän olis pitäny kurkkia sulosina ja veikeinä.
Tuisku ja Wiima:
Ollaan täs niin täpinöissämme,
ku päästiin tapaan sitä kuuluisaa Turun Murree.
Joo.
Wiima: Vähänkö gaumeeta!
Olin vankilassa.
Äippä: Nyt kyl varsin, Wiima, liiottelet!
Wiima: Noh, ehkä vähän,
mut siltä se eläinlääkärireissu kyl tuntu.
Herätä ny tokkurassa, viiksikarvat sekasena,
kaltereitten takaa.
Huoks!
Taas piäntä koiraa viätiin ku litran mittaa.
Nih.
Mut hampaat kyl on taas loistavan valkoset.
Jesh!