Säitä sekä niitä ja näitä

 Wiima: On ollu hianoja ja vähemmän hianoja päiviä.
Välillä on tuullu, niin et korvat on lepattannu.
Niin tai näin, joka säällä on kiva ulkoilla.
Joo.
Paitti sateessa, rännän joukossa, tulipalopakkasilla...

Kävin äipän kaa ihailemassa jokiheijastuksia ja syksyn lehtiä.

Nököhammas (lue veikka) oli kotona,
ku sen tassut on aina vaan kipeemmät.

Hirmeen jyrkkii mäkiä kavuttiin Vikkeliinin kans.
Tiätty tommonen tumma koipeliini meni ku hirvi,
ihan ku emäntänsä.
Me äipän kaa könyttiin töpöjaloilla perässä.
Äippä puuskutti ja vinku.

Sillä aikaa veliveikkonen lämmitteli Setämiähen sylissä
ihailemassa maisemia keittiönakkunasta.

Kaiken jälkeen oli pakko vetää voimaannuttavat unoset.
Huamenna taas kohti uusii seikkailuja.

 

Vähemmän sukkelaa

 No juu, tääl ei oo mitään kovin sukkelaa tapahtunnu.

Äippä poti jotain räkätautia,
ja meillä kävi aika pitkäks.

Ihmisveikka toi ruakakassin oven taakse.
Ei tullu sisään, vaikka kuinka ootettiin.
Pöh.

Wiima: Kui paljon notskilla paistetusta makkarasta kuuluu mäyrikselle?
Mun miälestä kokonainen olis sopiva mitta.
En saanu. Äippä on nuiva ja ikävä ihminen.
Onneks sain sentään melkkis pualikkaan.
Tyhjää parempi.

 

Vanha lehtijuttu ja maastoutumista

 Wiima: Veikka, tuu sääkin lukeen tätä meijän lehtijuttu.

Tuisku: Täh?
Onks tääl jotain syätävää?

Ai tää juttu, ku toimittaja pyys,
et mäyräkoirien pitää olla ehottomasti kuvassa mukana.
Joo, tää on niin nähty.
Voiks jo kääntää sivuu?

Tota noin niin, toi valkonen ei oo luminen vuarenhuippu,
se on meijän äipän vatta.

Wiima: Yhtenä päivänä äippä ei enää löyvä meitä,
ku me maastoudutaan tähän pihapiiriin niin hualella.
Ollaan ilosesti pihalla!

 

Risto kyläili

 Risto piipahti pitkästä aikaa.
Joo, tiätty kirmailtiin pihalla ja palloiltiin.
Ensku nakkeli meille poltsia.
Sadekaan ei menoo haitannu.

On se melkonen äijä toi Risto.

Ai joo, mä kävin karvarilla.
Ennen...

...ja jälkeen.

 

Lintutarkkailijat

 Wiima: Mitens se vanha sananlasku menikään...
Joo, ettei omena kauaks puusta putoo.

Kattokaa ny.
Mun pappa tarkkailee lintusta.

Ja mä kans.
Eri lintuu tiätty.

Elonkerjuuta

 Wiima: Huamaatteko näkliintyneen ja viattoman koiranilmeeni?
Joo.
Oon tota harjotellu pitkään.
Äippään se ei kyl yhtään tehoo,
mut onneks Setämiäs on heikoin lenkki tässä letkassa.

Keh heh heh.
Aina napsahtaa makkaraa tai muuta hyvyskää,
ku ollaan Grillilässä.
Joo, ja tiätty kerjään myäs Tuiskulle.
Hyvin menee!

Lämpöö ja kuvakulmii

 Tuiskun turinoita.

Akkuja pitää välillä lataa.
Lämpöhakusta toimintaa,
tai siis toimimattomuutta.
Joo.

Noh, kyl sitä tulee kirmattuakin.

Ja juatua.

Onneks Koiramamma on käyny joka viikko.
Äippä väittää, et me ollaan namihaukkoja.
Pöh.

Karsee kuvakulma,
siis tolle meijän äippälle,
mähän onnistun ain kaikis kuvissa.

 

Valokuvamalleina ja muuta käheetä

 Terveeks jokaiselle karvakuanolle!

Tääl ollaan, ilosina ja terhakoina.
Arvataaka mitä kuummaa on taas tapahtunnu?
Joo, meistä tulee TAAS juttu lehteen,
Kodin Kuvalehteen, elokuussa.
On siin jutus sivurooleilla Koiramamma ja äippäkin.
Kuvia näpsi Sanna Liimatainen.

On kyl ollu taas hottikset säät.
Onneks meil on monta kulhollista vettä pihalla.
Linnut vaan tuppaa kylpeen niissä.
Kelmit.

Palloteltu ollaan tiätty ankarasti.
Meil on tommosia piäniä pehmeitä palloja.

Lepiäkin ollaan otettu aina ku siltä tuntuu.
Ja usein tuntuu,
varsinkin ku on kuumaa.

Hoh hoh hoijaa...

Helmi tuli kyläileen.
Tosi mukavan leikkisä tytsä.
Tykätään.

Täs meijän kolmikko, Puhurit, on viis vuatta sitten. 

Toukokuiset terpat

 Tuisku: Että tämmönen kevät.
Ekaks oli niin hyytävää,
että joutu makoilemaan tuvassa huavan alla.
Joo.

Sisko sentään tarkeni myäs retkeillä.
Toi pitkäkoipi on Vikke.
Yks Wiiman monista poikakamuista.

Mäkin kävin lähimaastossa ihailemasaa vuakkoja.
Mun nivelrikkotassut ei kestä enää pitkiä reissuja.

Välillä pitää ottaa lepiä.
Ai toi tyyny?
Noh, kuka sitä ny kovalla nukkuis.

Palloo ollaan tiätty pelattu into piukkana.

Saatiin uuvet käytävät.
Äippä laitto tommosta pyäreetä kivee poluille,
ni ei sitten tunnu kurjalta tassuissa.

 Täs me KOLME oltiin viime keväänä.
Näit kuvii ei voi oikein näyttää äipälle,
ku se alkaa vetisteleen.

Ilosta menoo kaikille!

Takapakkikevät

 Tuisku: Joo.
Taas otti kevät takapakkia.
Meinasin ekaks jäähä koko päiväks pötköttään,
mut lähin sit kuitenkin siukun kanssa pihalle.

Wiima-siukkua ei mitkään säät hetkauta.
Kaikki käy,
kuhan joku heittää sille palloo.

Mut kyl mun miälestä pötköttelykin on päheetä.
Siukku toimii usein tyynynä.

Ja ku siukku ei oo paikalla,
niin täytyy tyytyy tavistyynyyn.
Joo.

Tämmönen pötköttely on sallittu vanhoille koiraherroille.
Mähän täytän toukokuussa tusinan vuasia.
Joo.