Vuaden viimonen postaus

 Se on kuulkaa, kuamatrakkaat, vuaden viikka päivä.
Me käytiin sualla käpeksimässä.
Viäl ei oo paukkunu (muuta ku sisällä, kih hih).
Käydään viäl pitkällä lenkillä ennen iltaa,
sillä vanhastaan tiiämme,
että ryskettä riittää ja kitkerää ruutihajua aamuun saakka.

Voikaa hyvin!
Iloa, kotoilua, terveellistä ruakaa sekä herkkuja ja sopivasti liikuntaa
vuadelle 2022.

 

Vanhoja ja uusia kujeita

 Putte-possun nim... eiku jouluahan me viätettiin,
ja saatiin lahjoja.
Ihmisveikka ja hänen tyttiksensä jako lahjapussit.

 

Oli hirmeen kivaa rapistella herkuille tuaksuvia pusseja auki.

Vaik kaikilla oli samat lahjat,
niin silti piti tarkistaa ettei toinen saanu jotain viäl parempaa.
Joo.

Joulukuvaelma meni ihan plörinäks.

Mut hei, kuamat, kohta vuas vaihtuu ja päästään suunnitteleen uusia kujeita!

Reissussa tuli vähän karkailtua

 Wiima: Olipa taas pluikkaat kelit!
Nelivetopäälläkin meinas köntsätä.
Sit alko hirmeet pakkaset.
Hyvä ku tarkenee käydä takapihalla pikaseen.

Sit mä lähin äipän kans reissuun.
Sana oli kiiriny, ja mun haitaks oli laitettu verkkoja.
Mut hei, karkasin kuiteskin, ja ihan pääovesta.
Keh heh heh...
Kyä mä kuulin, ku ihmiset vislas ja huutelivat mua paniikissa.
Kävin vaan moikkaamassa naapurin mustia.

Oli kyl huisin jänskää, ku pääsin yällisille retkille.
Äippä nappailia kuvia tyytyväisen maireen näkösenä.
Hän ku pelkää pimeetä, niin harvon uskaltautuu yksin maastoon hämärissäkään.

Oonks mä ny siinä kuuluisuuden valokeilassa?

Pakollinen pönötys kiven päällä.
Aurinko alko nouseen.

Uskokaa tai älkää, mut mettässä oli valastu joulukuusi koristeineen.

Kyä piti välillä ottaa lepiä.
Oikein rapsakka reissu.
Kiva oli kyl palata kotiinki veikkojen luakse.
Joo.

 

Hupsistakeikkaa, sano Koiramamma

 Ihan gaumeeta!
Koiramamma kaatus.
Vannotaan, ettei ollu meitin syytä.

Mut nyt Koiramamma on käsipuali.
Kipsi on kädes viitisen viikkoo.

Äippä haki Koiramamman meille saamaan koiraenergiaa.
Ja kyl me häntä hualella hoidettiinkin.

Paranemista, rakas Koiramamma!