Wiima: Perjantaina oli toinen akiliitokerta.
Me opeteltiin hyppyä ilman hyppyä,
sillä alle yks vuatiaan koiran luut ei oo vielä hyppyvalmiita.
Harkattiin sitten vaan hyppytelineitten välistä juaksua.
Mä opin tosi nopeeta, mut äipälle teki sekin homma tiukkaa,
vaik äipän ei tarttennu ees juasta,
käyttää vaan naksutinta ja nakata herkku mun eteeni.
Sitten opeteltiin kiartoo.
Tommonen keppi tönötti lattialla
ja mun piti se kiärtää ympäri, namien avulla.
Joo.
Mun osalta homma oli melko nopeesti taputeltu,
vaik äippä kaiveli aivan liian hitaasti
palkintonamuja kukkarostaan suu tötteröllä.
Anna mun kaikki kestää ja kärsiä!
kannusti äippää ja sano,
että ihan hyvinhän se menee.
Liian monta liikkuvaa osaa meijän äipälle,
ku pitäs oikeeseen aikaan naksauttaa klikkeriä
ja heittää namua ja viäl sanookin jotain.
No joo, kaikenmoista hän sanookin,
niiku vaikka, että hyvä ku pitäs sanoo kiärrä ja silleen.
Mut ei se mitään,
viksu mäyräkoira ymmärtää,
totes meijän opekin.
Tää on kyl kiva harrastus.
Kyl äippäkin oppii, ku jaksetaan reenata.
Aksukuvat otti iskä.
Mä harrastan aksua myäs luannossa.
Olin Enskun ja
äipän kans kuvausreissulla.
Mä pääsen mukaan, ku osaan oottaa
ja muutenkin käyttäytyä nätisti.
Täs mä oon, aksutyttö.