Kuutamokuvauksia ja uusia nuttuja

Tuisku: Äippä otti aamuhämärissä kuutamokuvan,

yäpaita päällä rappusilla, pakkasta melkkis 20.

Joo, kuutamoita on monenlaisia... *tirsk*

 Wiima: Voi että mua nauratti ton veikan velmuilut.

Hymy kyl hyyty pikaseen,

sillä äippä äkkäs,

että nyt on hyvä hetki kuvata mun uusia pukimia.

Mähän en oo tähän mennessä nuttuja käyttänny,

kun oon sääkestävä typykkä.

Mut ei tää villapaita hassumpi oo päällä,

ku miinusta on 15 ja silleen.

Samalla ostettiin tämmönen tuulitakkikin,

niin ei kuulema nuaskalumi ja kura tartu massupuolelle.

Saas nähä kui käy.

Tuisku: Täs ne siukun nutut ny on.

Pitäsköhän kokeilla tota punasta...

Lunta, lisää lunta ja enempi lunta

Wiima: Moikka kuamat!

Tulin vaan kertoon,

että tääl me möyritään,

hanges.

Äippä on tehny tänään kolme kertaa lumityät,

että meijän polut pysys auki.

 Tääl me hilpetellään.

Ny ei voi valittaa lumen vähyyttä.

Joo ei.

 

Tevvlonturkki

Wiima: Meil on erilaiset turkit.

Mun turkki kerää lunta ihan paakuiks asti.

Kestän pakkasta ja muita säätiloja erinomasesti.

Tuisku: Mun turkki on melko karkeeta,

mut ei niin karkee ku siukulla.

Lumi lähtee pudistamalla.

En oo niin kestävä säätilojen suhteen ku Wiima.

Joo.

 

 Myrsky: Mä oon silkkiturkki,

johon lumi ei tartu, mut turkki kastuu hetkessä,

enkä kestä yhtään pakkasta.

Sisko ja veikka sanoo mua tevvlonturkiks,

ku lumi ei yhtään tartu kiinni.

 Eilen tuli roimasti lisää lunta.

Tehtiin hiano käytäväverkosto pihalle.

Kinokset ja niatokset on sen verran korkeita,

että on viisainta pitää häntä pystyssä,

että äippä näkee, missä mennään.

Umpihanki

Tuisku: Millon lunta alkaa olla liikaa,

niiku mäyräkoiralle?

 Ei ikuna!

Tietä käyden tien on vanki. 

Vapaa on vain umpihanki.

(A. Hellaakoski)

 Meitä ei haittaa pyryt eikä puhurit,

tuiskut eikä tuulenpyörteet,

myrskyt eikä myräkät,

viimat eikä vireet.

Pakkasesta ei niinkään tykätä.

Joo ei.

Paitti Wiima tykkää pakkasestakin.

Klyyvarit kohti uusia tutkimusretkiä.

Ilosta menoo, kuamat!

Sudenkarkotuslaulu

Käpeksittiin Saaren kansanpuistossa.

Oli huikee sää!

Sit törmättiin suden jälkiin.

Iik!

Iskä keksi sudenkarkotuslaulun.

Wiima pieni määräkoira marssi näin
aurinkoista tietä eteenpäin
koska matka oli pitkä niin
kutsui se mukaan vielä Tuiskunkin.

Kaksi pientä määräkoiraa marssi näin
aurinkoista tietä eteenpäin
koska matka oli tylsä niin
kutsuivat he mukaan vielä Myrskynkin.

Kolme pientä määräkoiraa marssi näin
aurinkoista tietä eteenpäin
koska matka oli hauska niin
kutsuvat ne mukaan vielä Sinutkin.

 Tarkotus oli esitellä Saaren nähtävyyksiä,

mut äippä söhläs kameransa kanssa

ja melkkis kaikki kuvat epäonnistu.

Äipältä pääs ruma sana...

Mut täs me esitellään muinaista, yhestä puusta veistettyä ruuhee,

mikä on siis viäl vanhempi ku meijän äippä.

Yhteistä ruuhella ja äipällä on kyl puisevuus.

 Rillikatoksessa ei ollu tunkua.

Eikä meillä ollu mitään rillattavaakaan.

Huijausta!

 Aurinkoo riitti kaikille.

 

Lumituprua

Pikkasen tuprahti lunta!

Niiku melkkis yli mäyräkoiranmitan.

 Kuusien alustat on ainoita paikkoja pihalla,

ku ei upota laukuaista myäden hankeen.

Mut eri kivaa on myllätä lumes

ja ettii palloja.

Joo.

Troikan voimalla pallojahtiin!

 

Samalla saatiin lumipesut.

Puhasta tuli.