Vauhdikkaasti kohti talvee

 Wiima: Moro vaan, karvakuanot!
Täältä tullaan.

Sylipaikat on parhautta.

Äippä, et ny viittis olla sohimatta kännykälläs!

Käytiin Isolla Kirkolla.
Ei ny sentäs ihan pääkaupunkiseudulla.
Äippä meitä aina raahaa katteleen nähtävyyksiä.
Pöh.
Meille riittäs vallan hyvin mettäpolut ja kävelytiät.
Tuulikin nii julmetusti, et meinas korvat irrota.

Tuiskua on aina helppo jymäyttää.
Se on heti kuulolla,
ja sen pää pyärii ku pöllöllä.

Joo.
Myrskyllä on jo nuttu päällä,
ja Tuisku ei aina viitti lähtee mukaan,
ku se käpsii kivistää se nivelrikko.

Veljekset köllii viäretysten.
Mä oon tiätty sylissä.
Ja ku ihmisellä on vaan kaks kättä,
ni pojat joutuu jakaan rapsutukset.