Lumilepartit

Wiima: Kuule Tuisku-veikka, leikittäskö?

Tuisku: No mitä?

W: Että oltas lumileparteja.

T: Täh?

W: Joo nääs, tää tyttölumileparti ekaks huhuilis,

sua, elikkäs poikalumilepartia,

että tuu kuule poika leikkiin,

niiku palloo ja sillee.

Ja sit se poikalumileparti tulis 

ja tois pallon tullessaan.

T: Täh?

W: Joo, ja sitten ne ryhtys leikkiin ja

juakseen lumes, ku ne kerta on lumileparteja,

sit ne olis gaumeen ilosia ja haukkuis äänekkäästi ja...

T: No just, ton haukkumisen mä kyl osaan

ja tykkään pallopeleistä ja lumesta ja silleen,

niin leikitään vaan.

W: Tuisku, sä oot paras lumilepartiveikka ikuna.

Nolouksia ja tupsluureja

Wiima: Tiättekö kuulkaa, tää on kyl tosi nolo tunnustus,

mut meijän äippä heiluu pihalla semmosen pitkän mustan putken kaa.

Sitten hän osottelee sillä putkella meitä, puita ja puskia.

Gaumeen noloo.

Mitähän ne naapuritkin aattelee...

Lauantaina tuiskutti ja pyrytti,

mut ei se mun menoa ja meininkiä yhtään haitannu.

Oottelin rauhallisesti tien reunalla,

ku äippä käski.

Sunnuntaina käytiin järvellä,

mut kyl toi jää näytti uhkaavasti pehmenneeltä,

pysyttiin sit rannalla.

Ilosen ja puuhakkaan päivän päätteeksi otin pienet tupsluurit.

Tyästöö, tuunausta ja pönötystä

No nih, ny se tapahtu!

Tinttarakin oppi pönöttään.

Wiima sai uusia lelkkuja,

ku me pojat ollaan harrastettu

tyästöö ja tuunausta,

jonka jälkeen lelkuista on jäljellä

kasa riapuja ja keko palasia.

Joo.

Ollaan myäs kerätty voimia.

Tän muadostelman nimi on Viuhka.

Tää asetelma on nimeltää

Kahen kerroksen väkee.

Joo, ja tää on

Veikan varpaat pietään lämpimänä

vaik olis sitten kuano kurtussa.

Mut hei, kuamat,

letkeää lauantaita ja sujuvaa sunnuntaita kaikille!

Säätiedotus tänään klo 11

Eilen...

...ja tänään.

Uitettiin pallo,

keskellä talvee.

Wiima: Äippä taas märisee,

että mä oon liian nopee,

musta tulee vaan suttusia kuvia.

No, miätitäänpä tovi.

Nopee...

Oon kyl mahottoman nopsa,

jos mua verrataan köntysäippään,

mut auttamattoman hidas jos verrokkina on vaik keparti.

Suastuin sitten pönöttään hetken,

ja sain äipän miälihyvälle.

 

 

Sataa. Haittaakse?

NOT.

Sääkuvakoira

Wiima: Mun urani sääkuvakoirana on nyt sitten korkattu.

Olin tänään Hämeen uutisten tähtenä.

"Katsojan kuvassa koiranpentu nauttii täysin siemauksin lumesta."

Todellakin!

Mä olen reipas reissutyttö, sanoo äippä.

Autossa en enää yhtään vikise.

Ajettiin moikkaamaan mummua.

Köröttelin kerroksiin hissillä,

ihan tyynesti.

Kiipesin jakkaralle, 

että mummu voi silittää mua paremmin.

Mä oon mummun miälestä ihanista ihanin.

 

Sitten me käytiin viäl toisessakin kyläpaikassa.

Siäl oli jättiläiskokonen kaunis koira, Emma.

Ekaks haukuttiin toisiamme ja sitten me kuanoteltiin.

Kuanottelin myäs Emman äipän, Kaijan, kaa.

Hirmeesti sain pusuja ja kehuja.

 

 Tuiskun kans oon pelannu palloo.

Se on vikkelä veikka.

Ny on menny jo pari viikkoo,

etten oo saanu köniini siltä.

Se on alkanu tottuun muhun.

Isoveikka on vähän jäyhä,

ja se on kova poika vartioimaan,

eli se on naapurikyttääjä.

Me toivotaan reipasta menoa,

sopivasti herkundaaleja,

ja ilosta miältä teille kaikille!

Hapsut

Wiima: Ku toinen nukkuu,

niin mitäpä tekee äippä?

Joo.

Kuvaa mun hapsuja.

Täs perheessä joutuu tottuun kummallisiin asioihin,

totes mun veliveikatkin.

Huoks.

Ramppeja ja lumi-iloja

Istu ja oota!

Oota ja istu!

Anna jo!

Maiskis, maiskis... mums, mums...

Ensku teki selkävaivaselle Myrskylle rampin alapihan portaisiin.

Matsku on vesivaneria, ja liukuesteena on nypyliäistä terassimattoo.

Noi ohjausesteet on tilapäiset,

tulee matalammat, että ihmiset pääsee niistä helpommin yli.

Kuka testas rampin ekana?

Kuka oli rohkelikko?

Joo, ei ollu Ensku, vaik siltä vähän näyttää.

Rohkein oli tiätty Wiima.

Tuisku pualestaan rääky puali iltaa joko rampin ala- tai yläpäässä,

äippä yritti houkutella nameilla ja vaikka millä,

ei vaan löytynny sinniä eikä kanttia.

Lopulta Tuisku syäksy, kuin kelkkailija ränniin,

ja pääsi kotiin.

 

Sisälläkin on ramppi.

Tommonen metrinen muavinen,

jossa on pohjana liukuestematskuu.

Ahkerin käyttäjä on,

ei tuu kelleen yllärinä,

tiätty Wiima.

Ny sekin pääsee sohvalle auttamatta.

 

Wiima: Voi juupeli, ku oli hianoo herätä aamulla,

ku pihalla oli pehmonen kerros lunta.

Käytiin jo pimeellä peuhaamassa veikkojen kanssa pihalla.

Mun pitää viäl vähän patvia, että papan takki on sopiva,

mut onneks ulkona on ny sopusan lämpöstä,

eikä tuulikaan tuiverra nurkissa ja niskakarvoissa,

joten takit ja nutut on tarpeettomia toistaiseksi.

Ulkoiluja ja temppuja

Wiima: Arvatkaapa, kuka on meijän perheen säänkestävin koira?

Joo-o, meikäprinsessahan se on.

Tuiskua joutuu vetämään perässä pulkkana,

ja Myrskyä osan matkaa kantamaan.

Eipä tarvii tätä tyttöö!

Mä oon reenannu kovasti erilaisia temppuja.

Siivous sujuu jo vaivattomasti,

mitä ny äippä ähisee ja puhisee.

Tota soittokelloo mä vielä vähän ihmettelen...

Mut osaan jo monta temppua, niistä tulee myähemmin videoo:

- istun

- odotan

- tulen luokse ku vihelletään

- annan tassua

- osaan tulla syömään, ku sanotaan ruoka

Olen nokkela tyttö!

 

Ensku ja Riitta kävi sunnuntaina.

Lämmitettiin Enskua, ku hän köllötteli sohvalla.

Keskiviikkona Ensku tulee tekeen ulkoportaisiin luiskan,

kun Myrskyn selässä on todettu rappeutumia,

eikä se sais enää pomppia portaissa.

Äippä tilas muavisen luiskan sohvan eteen,

ku hyppiminenkin on Myrskyltä kielletty.

Koiramamma toi vanhan puseronsa,

minkä hihoista ja selkäkappaleesta äippä tuunas mulle pullovereita.

Párek-papan punanen nuttu on viäl pikkasen tilava.

Ja viälä, että tää Hennan monta vuatta sitten tekemä mäyräkoirataulu oli enne.

Taulussahan on selkeesti tyttökoira.

Joo.

Kiva kun on kivaa

Joo.

Meil ei oo varsinaisesti mitään asiaa,

eikä mitään ihmeempiä oo tapahtunutkaan,

kuhan tultiin esitteleen äipän napsimia kuvia.

Hän kun testaa uutta kameraansa.

Niinpä me sitten pinkastiin pihalla ylä- ja alamäkeen,

pallon perässä ja toistemme perässä,

ja näin saatiin kivasti äippä melko tyytyväiseks.

Pontevaa perjantaita teille kaikille!