Armotonta menoa

 

Myrsky: Mulla on kuukauden päästä synttärit. Täytän 2 vuotta.

Olen nopea kuin pantteri ja hyppään kuin kauris.

 

Kuten kuvista huomaatte, Tuisku on saman kokoinen ku mä. 

Mä painan 6,2 kiloo ja Tuisku 5,8.

Joskus vauhti kiihtyy niin hurjaksi, että pantterikin voi kellahtaa kyljelleen,

paitti ny oli Tuiskun vuoro tuiskahtaa kuonolleen.

 

Tuisku: Lälläslieru, olipa Myrsky pantteri tai ei, niin mä sieppasin pallon.

Turha kuule, Myrsky, nualasta ennen ku pallo tipahtaa.

 

Tässä mä hämään Myrskyä ja hyäkin ja peruuttelen ja aina se menee samaan halpaan.

Sitten ku mä saan pallon, niin mä yleensä meen puskiin ja nakertelen oksia.

Melkosta silputusta oonkin saanu aikaiseksi. 

Ei tarvii äipän käyttää oksasaksia. Mä oon niiku Saksikäsi Saksitassu Tuisku.

Pöhköjä/Pötköjä (osa 3)

 

Tuisku: Äippää, äippää! Myrsky vei mun lelun.

Myrsky: Mmm, moms.

 

Myrsky: Siis mä arvasin tän, että toi Pieni Kantelupukki rynnii heti äipän turviin.

Kuule, Tappi, kuka on kunkku talossa?

 

Äippä: Myrsky, kuka on kunkku talossa?

Myrsky: Äippä. Joo. No, me ollaan somiksessa. Tuu Tuisku leikkiin.

Pötköt (osa 2)

   

Myrsky: Siinä mä ihan rauhassa vinguttelin Pötkööni, ku nurkan takaa pyyhälsi Tuisku paikalle.

Mä sille heti sanoin, että älä ala kuule mun kaa mitään isojakoo suarittaan.

Tää on mun lelu.

 

Mut tiätysti se tuli nakertaa mun Pötkööni ja mä jouduin näyttään sille marssijärjestystä.

Mun Pötkö on mun Pötkö.

 

Sit Tuisku toi oman Pötkönsä ja mä päätin, että sun Pötkö on mun Pötkö.

Kato täällä pelaa vahvimman laki ja kaappasin käpälälläni Tuiskun Pötkön.

Kissa kynnellä, koira käpälällä, eiks se oo perinnesananalaskukin.

No, olishan se pitäny arvata mitä tästä seuraa...

(...jatkuu...)

Pötköt (osa 1)

Tampereen Tätsä tuli kyläileen. Eikä tullukaan tyhjin käsin, vaan toi meille uusia leluja. Täytyy kyl myäntää, että Tampereen Tätsä tua leluja tai herkkuja melkein joka kerta, että silleen oikeen sopusa Tätsä meijän makuun. Ny me saatiin vinkuleluja. Pötköt. Molemmille omat.

 

Mehän riakuttiin ja hypittiin innoissamme Tampereen Tätsää vasten.

Mut sitten äippä puuttu peliin ja komensi meijät istuun.

Pakko oli sitten lyädä bebaa lattiaan ja Tätsä anto molemmille omat Pötköt.

 

Tuisku: Tää Pötkö maistuu hyvältä.

Joo, ja haisee kanssa.

 

Mä opetin Pötkölle uuden tempun. Seiso!

Hei, mikä tual vinkuu? Mis Myrsky on? Saiks se paremman lelun?

...jatkuu...

Pyry-pappa ja Hipsu Neiti

Meillä kun on paljon uusiakin lukijoita, jotka eivät tunne meidän Pyry-pappaa eli Mäyräkoira Herraa, joka vaikutti meijän perheessä 16 vuotta, niin halutaan tässä hänet esitellä. Meistä ei kumpikaan oo tavannut Pyry-pappaa muuta kuin kertomuksien kautta. Myrsky syntyi samassa kuussa, kun Pyry-pappa menehtyi keuhkosyöpään kaksi vuotta sitten.

Sitten meillä on ollut myös Kissa Neiti, nimeltään Hipsu alias Gabriel-Tule-Takaisin. Hipsu ja Pyry-pappa olivat tosi hyvät kaverukset. Tässä teille kuvia heistä:

 

 

 

 

 

Pallottelua

Tuisku: Mitä toi Myrsky ährää tual kuusen juurella? 

Hei, sillä on meijän mun pallo.

Myrsky: Mitä toi Tuisku oikeen ährää ton mun pallon kanssa?

Heti ku selkäänsä kääntää tai jalkaansa nostaa,

niin toi riiviö siappaa pallon.

Tuisku: Ota kiinni jos saat!

Riemullista ystävänpäivää!

(Kuvassa Tuiskun siro nenu.)

Kaverimme Esko

Tuisku: Meil kävi kiva mäyräkoirakaveri, Esko, kylässä. Äippä oli rehvannu Naamakirjan kautta Eskon mamman, joka kyseli ulkoilukaveria Eskolle. Mehän oltiin heti valmiina!

Ensin me reenattiin ohitusta tiällä ja samalla saatiin tuntumaa ja hajua toisistamme. Pakko tunnustaa, että mä taisin haukkuu aika paljon. Myrskykin räyskyi aluks, mut lopetti pikaseen. Esko ei haukkunnu.

Esko on 5 kk vanha elikkäs siis tosi nuari. Se on jämäkän olonen miakkonen. Mysky oli sisällä, ku me Esko kanssa tutustuttiin toisiimme. Seuraavalla kerralla mä oon sisällä, niin Myrsky pääsee ulkoileen Eskon kaa. Varmaankin kolmannella kerralla mahutaan kaikki kolmistaan pihalle. Tämmöstä meillä oli: