Viihdyttävä isäntä

Myrsky:

Mitä tekee (mäyrä)koira, sillon ku tulee viaraita,

tässä tapauksessa kyl sukulaisia, rillaamaan?

Tiätysti toimii viihdyttävänä isäntänä.

 

 Ja pussaa kaikkia daameja.

 

Ja pyärii häiritsevästi kokin jaloissa ja

on tarkkana ja kilhakkana, 

jos joku sattuis pudottaa ruakaa maahan.

Tälleen meni lauantaina viis tuntii ja

voitte arvata ettei tassu noussu enää illalla,

vaan vetäydyin Tuiskun kanssa Höyhensaarille.

Oikein sulavaa sunnuntaita teille kaikille!

Äippä vastaa Main ja Artun kyssärihaasteeseen

Saatiin Mailta ja Artulta kyssärihaaste, johon äippä vastaa. Me ei sitten oteta mitään vastuuta noista äipän jaarituksista. Joo ei.

1. Koirasi/koiriesi rodun paras ominaisuus?

Meillä on kaksi mäyriäistä, Myrsky ja Tuisku, jotka ovat jatkumoa Pyrylle (1995-2011). Pyry oli touhukas lullukka, joka kuoltuaan jätti meihin mäyräkoirankokoisen ikävän. Nyt meillä on jörö Myrsky ja hönö Tuisku. Mäyräkoiran kaikki ominaisuudet ovat parhaita (???).

2. Miten motivoit itsesi ja koirasi harrastamaan?

Hmm… harrastamaan… Meillä ei ole harrasteita. Lenkuroidaan, palloillaan pihalla sekä puutarhuroidaan.

3. Oletko koirasi suhteen kontrollifriikki vai rento riehumiskaveri?

Jotain tuosta välistä. Kukkapenkkejä ei saa kaivaa (kaivellaan silti salaa), muuten koko piha on kaikkien käytössä. Sisällä kaikki saavat käyttää sohvaa, mutta jokaisella on oma petinsä.

4. Haastavin asia oman koirasi kanssa?

Remmiräyhääminen ja naapurikyttäys. Jokainen lintu, auto, ihminen ja koira pitää haukkua. Miljoona kertaa päivässä aiheesta kielletään ja osoitetaan sormella ”pois”, mutta hetken kuluttua vietti on liian voimakas ja kaksi tappijalkaa pinkoo kohti raja-aitaa haukkuen. Joko minua ei kunnioiteta tai joidenkin muisti ei vaan toimi...

5. Oletko pelännyt joskus koiraa? Jos, niin missä tilanteessa?

Olen, monta kertaa. Minua on purrut koira ja voin kertoa, että se on kivulias kokemus, sekä fyysisesti että henkisesti. Lisäksi koirieni kimppuun on hyökätty useita kertoa, kyllä se ruokkii pelkoa.

6. Metsästys vai näyttelyt? Agility vai vaellus? Mitä harrastaisit koirasi kanssa, jos ei tarvitsisi miettiä asuinpaikkaa, rahaa tai ajankäyttöä!?

Rauhallinen vaellus komeissa maisemissa, sisältää myös kaupunkimaisemat. Myrsky on riistaviettinen, mutta paukkuarka. Tuiskua ei riista kiinnosta, vaikka paukkuja sietääkin erinomaisesti.

 

7. Onko koirasi vastannut aiempaa käsitystäsi ko. rodusta? Tai jos sinulla on ollut sama rotu ennenkin: mikä yllätti toisessa/kolmannessa koirassa?

Minulla oli ennen Pyryä beagle, Noora, ja sitä ennen villakoiramix, Tessa. Pyry oli ensimmäinen uroskoirani. Se tuli minulle viikonloppuhoitoon eläintensuojelusta, mutta viikonloppu venyi 16 vuodeksi. Jostain hullusta syystä ihastuin mäyräkoiran pääkkömäisyyteen ja hupaisaan ulkonäköön eli jäin mäyräkoirakoukkuun. Kaikki koirani ovat suuria persoonia ja äipän kultia.

8. Mitä eniten toivoisit koiran ja sinun yhteiselolta?

Että eläisimme pitkän ja terveen elämän yhdessä.

9. Miten usein koulutat koiraasi tai opetat sille uusia asioita?

Koulutusta on joka päivä. Meillä on käytössä peruskomennot: istu, odota, reuna (tienreuna), seuraa, kiitos, pois, sisään, pissille, nukkumaan, syömään. Mitään varsinaisia temppuja pojat eivät ole oppineet, johtuu varmasti siitä, että en ole tarpeeksi pitkäjänteinen opettaja. Myrskyn kanssa yritettiin agilityä, mutta se oli Myrskylle pakkopullaa, jota se teki vain mielikseni. Emme kumpikaan nauttineet kyseisestä harrasteesta, joten se siitä.

10. Mikä on sinun ja koirasi laatuaikaa?

Pihailu ja metsäily.

11. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, toimisitko samoin koirasi kanssa?

Varmasti olisi omassa toiminnassa parannettavaa. Jokainen koira on kuitenkin erilainen. Tuisku on pelokas ja menee pissillä sisään uusiin paikkoihin. Sen koulutus oli haasteellista, sillä vaikka puhuin normaalilla äänellä, niin koira kellahti kyljelleen ja pissi alleen. Lopetin koulutuksen ja Tuisku oppi Myrskyä seuraamalla komennot.

 

Puhurit: Plokissamme tuli 200 000 lukukertaa täyteen.

Kiitos ja pysykää menokelkassa edelleenkin, kuomat!

Tuiskun reenit

Tuisku tilittää:

Tänään oli mun vuaroni reenata iskän, Onnelin ja Annen kaa.

Näin se osimmoilleen meni:

Me ollaan iskän kaa tiivis ja sopusuhtanen koirakko.

Ekaks haukuin...

Tokakskin mä haukuin,

sit iskä sai ohjeistusta Annelta.

Anne ja Onneli viästittelee meille.

Anne sanallisesti ja Onneli sydämellään.

Sitten mä hakuin vähemmän, 

ja iskä oppi antaan palkintoo ajallaan.

Mä otin kontatia iskään,

tai oikeesti niihin palkintoihin.

Mun siatokyky kasvo pikkasen kerrallaan.

Mut viäläkin mä murahtelin.

Sitten me reenattiin laumakävelyä.

Apua, iskä antaa Onnelille mun palkintoja!

Oli tää hiano kokemus, totes iskäkin.

Ens viikon tiistaina taas uuvet reenit ja 

sillon me mennään kaupungille ettiin haasteita eli viaraita koirakkoja.

Pikkasen väsyttää... zzzZZZzzz...

Onneli, koirankouluttajakoira

Tänään se sit alko!

Remmiräyhäyksestä poisoppiminen.

Meitä tuli kouluttaan Onneli ja Anne(li).

Onneli on siävä hovavartti.

Me oltiin Onnelin ekat oppilaat.

Onneli on ihq.

Sitäpaitti Onneli on kuuro,

joten sitä ei isommin haitannu meijän räyhäykset.

Melko hyvin kyl opittiin hillitteen ittemme,

niiku mäyräkoiraks.

Torstaina taas uusiks.

Lisäys 26.8.
Piskipalvelun Annen kirjoitus Onnelista ja Onnelin työtehtävistä:

Onneli auttaa koiria ymmärtämään toista koiraa. Yleensä koiria, joiden sosiaalistamista ei syystä tai toisesta ole tehty huolellisesti. Minun roolini on antaa omistajalle ohjeita tekemättömän sosiaalistamisen "paikkaamistyössä". Samalla minä ja Onsku auttamme omistajaa selviämään erilaisista tilanteista koiransa kanssa (joissa oma koira käyttäytyy ei-toivotusti). Tarpeen tullen Onneli toimii myös ns. häiriökoirana esim. ohitustilanteita harjoiteltaessa. Joskus auttaa ihmisiä/koiraa selviämään musta- tai vain yleensä koirapelostaan. Usein ihminen pelkää juuri mustaa koiraa. Ja saattaa aiheuttaa koiralleenkin koirapelon. Koira, joka on joutunut toisen koiran hyökkäyksen kohteeksi ja saanut kenties vakavia vammoja tarvitsee paljon hyviä kokemuksia erilaisista koirista. Tällaisiinkin "hoitajan" tehtäviin mm. Onneli pääsee.

Maittava sunnuntai sananlaskun kera

Sunnuntai sujahti maittavasti,

meinaan syätiin välipalana marjoja puskista.

Lisäks Koiramamma toi herkkuja, tiätysti, ja piti meitä hyvänä.

Tiättekö sanonnan:

Joka bebandeeroksensa penkistä nostaa, niin paikkansa menettää?

Näin siinä sitten käy...

Ollaan viritelty meijän korvia kuulolle,

meinaan Piskipalvelun Anne, elikkäs tuttavallisesti Piski,

tulee tiistaina ja torstaina meitä reenaamaan.

Siitä remmiräyhäämisestä.

Katotaan ny ketkä tän matsin voittaa...

 

Polkkapoika ja tyttösamppoo

Tuiskun tuumailuja:

Äippä kutsuu mua Polkkapojaks.

Ai mikskö?

No, kun mää hyppytään takakoipia tassutellessa.

Ennen mää hyppyytin vaan vasenta jalkaa,

mut sitten mä niksautin oikeenkin lonkan,

niin ny mää polkkaan tasapuolisesti molemmilla koivilla.

Välillä mä en jaksa ja sillon äippä ottaa mut syliinsä.

Joo, ja siitä tyttösamppoosta, että miks se haisee niin pahalle?

Eiks se vois tuaksuu liaroille, kesäpäivälle ja luille.

Tätä jo ehittiin pohtia Iivarinkin kaa.

Mille teijän miälestä poikien samppoon,

kylläkin kyseenalastetaan koko pesuaineen käyttö,

pitäs tuaksuu?

Kirjeenvaihtoo

Että meitä nakratti, niin että viiksikarvoissa asti tuntu,

meinaan ku sanamaija Heli kirjotti tälleen Naamakirjassa:

Kyä ollaan onskuna.

Aatelkaa, kaiken runoilun ja keikkailun joukossa,

Heli viittis vastata meille,

koirapojille.

Hulppeeta!

Hottis

Meil oli kuuma päivä,

ku Tara tuli juaksetaan meitä,

ja rinkokin paahtoi ku paras leivinuuni.

 Tarahan ei osaa pelaa palloo,

mut ei se vauhtiin vaikuttannu,

ku me juastiin pallon perässä,

niin Tara pualestaan juaksi meijän perässä.

 Välillä piti vetästä henkee varjossa.

 Sit taas pantiin jalalla tassulla koreasti.

Mitenkä musta tuntuu, että mää oon kahen pallon loukussa...

Heliä päivä

Me ku ollaan tämmöttii reippaita mäyräpoikia,

ja pannaan usein tuulemaan,

niin kysyttiin kirjailijatar Heliltä,

että mitä hän tiätää mäyräkoirista.

Ku siin hänen Lähtisiks föli? -kirjassa kaikki tarinat alkaa:

Mitä mää tiärän...

Tässä Helin vastaus:

Mää ole elämässäni taluttanu  koira yhren kerra 

(olen ns. eläinjännittäjä ja tykkään heist noi niinko teoreettisest), 

8-vuatiaan Turun Pääskyvuares.
Ja see ol pitkkarvane mäyräkoira ja sen nimi ol Ikke! 

Voi olla et oli teil sukku?

No kuule Heli, ei oo tää Ikke sukua,

paitti mäyräkoiruuden kautta,

että silleen ollaan kyl kaukasta sukuu.

Mut ollaan susta kyllä mahottoman ylpeitä,

ku älysit taluttaa just oikeenlaista koirarotua,

MÄYRÄkoiraa.

Pojot sulle, Heli!

Meil ei ollu yllä olevaan turinaan sopivaa kuvaa Helistä,

mut pannaan tähän miälikuvakuvitukses kuva,

jossa on heliä ja ilonen päivä päivänkakkaroineen.

 Käytiin aamulla kukonlaulun, kirjaimellisesti, aikaan Elonkiarrossa.

Siäl oli lehmii, heppoi, vuohii, lampaita, kanoja, kukko ja nasuja.

Mut hei, kuomat, kattokaa alla olevaa kuvaa tarkasti.

Mitä siitä puuttuu?

Lähtisiks föli? Kyselee Heli Laaksonen

Myrsky: Föli?

Onks se joku laivanosa?

Ai jaa, se onkin köli. 

Joo.

Äippä oli täpinöissään, 

ku hän oli hankinnu Heli Laaksosen uusimman kirjan.

Äippä vanittaa Heliä.

Oli siäl yks runotus eläimistä,

tosin ei tämmösistä laadukkaista niiku me.

Mitä mää tiärän eläimist?

Toi oli sen runon otsikko.

Sit tää Heli tarinoi:

O sitä see verran maat kiärretty,

et värisyttävi erikoiseläimiäki o nähty:

Naarashirv tiä varres, ilman tennissukki.

Somi lihavi poroi vasoines.

Joes kahlava lehmä.

...

Ja vaik mitä muitakin.

Hauskasesti hän kyl kirjottaa,

ihan pakkas hykäyttään.

Vorsasa

Oltiin poikaporukalla, tai äippä ny kyl on naisihminen,

isolla kirkolla eli Vorsasa.

Suameks sen kaupungin nimi on Forssa.

Mut siällä käytiin ja tykättiin maisemista ja hajuista ja vähän kaikesta.

 

Käytiin Ronttismäellä, jossa on toooosi vanhoja puutaloja.

Sitten käytiin Puistossa kattelemassa joutsenia ja sorsia.

Voitteko uskoo, että me ei yhtään haukuttu.

Ei, vaikka muut koirat haukku meitä.

Äippä meinas pökrätä ilosta, kun oli niin onskuna.

 

Tallusteltiin asvaltilla ihan keskustassa ja

pyärähdettiin myäs linjakasasemalla.

Syy, miks oltiin Vorsasa, oli se,

että haettiin iskä onnikasta,

kun hän oli ollu humureissulla Hesassa.

Hiano reissu, sano iskäkin,

näin me miähet viätetään laatuaikaa.

Missä on Pippurimaa?

Tuisku tilittää:

Iskä ja Ensku rakensi, mun auliilla avustuksella,

Kesälään terdee.

Iskä välillä huamautti, melko ikävällä äänensävyllä,

että tää raksahomma ei tarvii mun asiantuntemustani.

Siirryin sitten takaoikealle vastuullisiin tyänjohdollosiintehtäviin.

Siitäkin iskä herppas,

ja neuvoi mua meneen niin pitkälle ku pippuri kasvaa.

Täh?

Missä se Pippurimaa oikein on?

Ei ainaskaan meijän huudeilla.

Siirryin sitten pelaan palloo Myrksyn kaa.

Kiittämättömyys on maailman palkka.

Naulatkoon ny sitten ne lankut ihan vinoon,

turha tulla mua syytteleen.

Nih!

Kissapetoja ja vaskikäärmeitä

Käytiin Enskun möksällä.

 

Siäl ol tommonen ilveskissa. Huikeen jännä.

Sitten pihalla ja tiällä tavattiin monta suikeroo.

Ne oli onneks vaarattomia vaskitsoita.

Näyttävät käärmeiltä,

niin ovat harmittomia jalattomia liskoja.

 

Oli siäl möksällä toinenkin kissapeto kissa.

Niisku Neiti.

Sillä on kaks omaa ulkoilutarhaa, semmosta catioo.

Erinomanen retki.

Nähtiin uusia maisemia, peura, peuran jälkiä, mettästäjä menossa ampumaradalle,

ja tää mettästäjä pysähty autollaan meijän kohille ja silitti meitä.

Hänellä on kans kaks mäyräkoiraa, karkkareita.

Tuisku: Kih hih, pissitäänkö?