Nokkaeläin

 Tuisku: Kyllästyttää ainaiset huamatukset mun nokasta.

Siis tästä komiasta klyyvarista.

Että on muka karseen iso tuulenhalkasija.

Mun miälestä just sopiva.
Ainakin tulen maaliin kuanonmitan verran muita ennen.
Kih hih...

 

Vanhat hyvät ajat

Wiima: Joo.
Niin se aika mennä hurahtelee.
Kattokaa kui piäni räätikkäloota mä olin melkkis 7 vuatta sitten!

Olttiin reippaita. 

Aina oli kesä.

Tuisku: Kuule siukku, ny sä muistat ihan väärin.
Kyä oli välillä syksystä hyyhmää,
talvella purevia pakkasia,
tai välillä kainaloihin asti loskaa,
keväällä kuraa yms. yms.

Wiima: Ai jaa!
Emmää vaan tommosta muista.
Ehkä sitä pentuna muistaa vaan ne hupasat päivät.

Mut useimmiten on ollut tosi kivaa.

Tuisku: Totta töriset, siskoseni!