Aamuvillit

Joskus meitä onnistaa.
Villeiltiin niin gaumeesti ja metelillä aamulla,
että äippä meinas kaatuu, ku törmäiltiin häneen.
Äippä nakkas sitten meijät sänkyynsä.
Hullussa!
(Tää ollaan opittu Nakilta.)

Mökö kyl sanois,
että toi peti näyttää ihan koiran poikimisvuoteelta.
Mut mitä välii,
me päästiin peuhaan kiellettyyn paikkaan.
Voiks aamu enää paremmin alkaa?
Not.

Lintujentarkkailupäivä ja arvaus

Täs oli semmonen lintujentarkkailupäivä viime viikolla.

Mekin osallistuttiin.

Innolla!

Mikähän laji olis kyseessä?

Me ei löydetty lintukirjasta selkeetä vastausta.

Toivo

Tuisku: Meille tuli kyläileen Toivo, 4,5 kk.

Toivo on samanmoinen raitaturkki ku mä.

Mut, voi gaumeeta, ku se oli arka.

Sit viäl Myrsky höykytti sitä.

Myrsky pantiin arestiin.

Mä aattelin, että täytyyhän kamuu jeesaa, ja totesin,

että mennääks Toivo ulos pelaan palloo.

No, Toivo totes, että mennään vaan.

Ja niin me sit mentiin.

Toivo ei kyl gaumeen hyvin osannu viäl pelata,

mut kyl se jo pääsi juanesta kiinni.

Seuraavalla kerralla pelit sujuu varmalla paremmin.

Joo.

Tuuhan Toivo toistekin!

Läheisyys lämmittää

Läheisyys lämmittää.

 

Myrsky: Äippä korjas Pipukan lähettämän Mörön bebandeeroksen.

Mä jatkoin tyästämistä.

 

Äippä valittaa, että meijän lelkut on jatkuvasti korjauspajalla.

Jaa-a, kyä näin voi paljon ollakin.

Meil mäyriäisillä on semmonen tutkiva luanne ja ote näihin lelkkuihin.

 

Mörkö on ny yhtä raajaa vajaa.

Se siirty lelkkuvarikolle ja oottaa parsimista.

Ootteko huamannu, että toi Mörkö on kova kaveri?

Hymy ei hyydy millään.

Talvir(i)emuja

 

Tuisku: Olipa kirpsakka keli.

Meikämäykyn vauhtia ei ees gaumee pakkanen hyydyttänny.

Myrsky: Mä kyl meinasin ryytyy.

Onneks iskä kanto välillä.

Nää villanutut ja töpikkäät on kyl lämpimät.

 

Tuisku: Rati-riti-ralla-la-la-lallati-lallati...

Kyä ramasi lenkuran jälkeen.

Köllin äipän mahan päällä.

Noh, ainakin yritin kölliä.

Meijän äipällä on vatsa ku omena, ei yhtä kova, mut yhtä pyäree.

Mä putosin.

Mut ei hätää, voihan sitä nokostella näinkin.

Sydäm(m)istä sydäm(m)iin

Äippä käski kiittää teitä kaikkia sydäm(m)ellisesti tsempeistä.

Niiku näätte, niistä oli apuu ja äippä on päkkelis.

Äippä oli nähny monessa plokissa semmosen jutun,

jossa kirjasta oli taitettu sivuja sydäm(m)en malliseks,

ja lemmikki kuikki sit sieltä sydäntunnelista.

Me kyl heti sanottiin, että älä unta nää!

 

Äippä: Tuisku, meekkö sinne sydäm(m)en taakse, niin otetaan hauska kuva.

Tuisku: Täh? 

Ai näin?

Äippä: Ei ny kumminkaan tartte sitä kiältä näyttää.

Tuisku: Mukku tääl on nami.

Äippä huakasee syvään.

 

Tuisku: Oonks ny veikeesti?

Entäs ny?

Äippä huakasee syvään.

Mut täs me aidosti ja sydäm(m)estämme pussataan Koiramammaa.

Samalla toivotaan Koiramammalle pikasta toipumista leikkauksesta!

Niikus huamaatte kyl koirapoikien sydäm(m)iin mahtuu kaks ämmää.

Sairaslomalla (kirjoittamisesta)

Äipällä pamahti oikea olkapää.

Meijän jutut jää tauolle.

 

Päivänsäteitä (ja menninkäinen)

 

Tuisku turisee: Me saatiin kangaspallot Karkilta.

Näis palloissa on yks vikandeeros.

Ne ei mahu kaappien alle!

Ei vaikka kuinka niitä sinne survottas.

Äipältä jää päivän liikunta-annos saamatta. Harmitus.

 

Mä vähän muakkasin omaa pallooni.

Nirskuttelin joutessani ton heittonarun poikki.

Done!

Myrsky: Mä en moiseen kuljailuun sorru.

Antaa ton menninkäisen puuhailla omiaan.

Mä paistattelin sohvan selkänojalla päivää.

Elämä on yhtä seikkailua

Meillä kävi mäihä ja onnenpulla.

Äippä on pakoillu näitä meijän kurasia teitä ja

näin me ollaan päästy mettäretkille ja pururatapoluille.

Jihaa!

Meikämäykyt tykkää.

Saaren kansanpuistossa säikyttiin laineita ku ne löi rantaan väellä ja voimalla.

Loiskis ja läiskis.

Kansanpuiston toisella puolella on hurrrrjia mäkiä.

Mehän kyllä pärjättiin,

mut ei viittitä kertoo puuskuttiko meijän äippä.

No hiljaa kuiskataan, että puuskutti ku veturi.

Löydettiin monta uutta polkua, jokka kyl käydään tarkistamassa,

jos säät suasii, mut viimestään keväällä sitten.

Puita oli kaatunu hujan ja hajan.

Loikittiin yli ku kauriit.

Paitti köntysäippä.

Äippä yritti, että oltas kattotu häneen päin.

Mitäs hullua!

Namit oli iskällä.

Kotona vedettiin tyytyväisenä tupsluureja.

Ai, että kuka kopassa on kolmantena?

No, Pipukan Mörkö, joka sai ykssuuntasen matkalipun meille.

Naamailuhaaste

Me haastetaan meijän kamut naamailemaan.

Mitä muikeampi tai hassumpi ilme, sen parempi.

Ai joo, loppiaisena meijän lukijalaskuri pyörähtii pyöreisiin lukemiin.

Tässä meidän naamoja ja ilmeitä:

Tässä me ollaan melko totisia poikia.

 

 

 

 

 

Karkkipäivä

Meil oli kuulkaa magee päivä.

Karkki tuli käymään pitkästä aikaa.

 

Oltiin niin onskuna, että toinen suuteli tassua ja toinen suikkasi suuta Karkille.

Sit lähettiin pihalle.

Ja mentiin lujaa.

Äipän kamera ei pysyny vauhdissa mukana.

 

 

 

 

 

 

 

Lopulta oltiin ihan pyörällä päästä kaikesta juoksemista,

että tultiin sisälle leikkiin.

Karkin äippä, Vekki, oli tehny meille hianot pallot.

Noi ei kyl viäri kaapin alle.

Onpa meillä koirapojilla ollukin upee viikko, kun

ekaks kävi Tara, sitten

saatiin paketti Pipukalta ja

viäl lisäks meillä kävi Karkki.

Eikä tää juttu oo kepponen.