Riemuloikkaa

Me saatiin Riemuloikan blogista 11 kivaa kysymystä. Tässä vastaukset:

1. Mikä on suurin unelmasi?

Myrsky: Löytää söpö äiti mun tuleville pennuille.

Tuisku: Maailmanrauha?  Olis sekin kyllä kiva, mutta ehkä parasta olis saada joka päivä hirmuisia määriä herkundaaleja.
2. Mikä on mielestäni mieluisin kotityö?

M: Pötköttää iskän jalkojen päällä, kun hän lukee kirjaa.

T: Siivota Myrskyn ruokakuppi ja lattia. Sotkija jättää nykysin kyllä ihan liian vähän roiskeita.
3. Entä epämieluisin?
M: Kun joutuu lähteen ulos hyisellä kelillä.

T:  Onks semmosia?
4. Pidätkö lukemisesta ja jos, niin mitkä ovat lempikirjasi?
M: Piänenpänä tuli kyl luettua jokunen kirja. En kyllä saanu silityksiä siitä hyvästä. Mut meijän äipän kirja, Kepponen, vaikuttaa kyl jo kansikuvan perusteella kiinnostavalta. Krhmph.

T: Mä luen mielelläni sanomalehtiä. Tosi tarkkaan. Äippä ei tykkää.
5. Oletko enemmän optimisti vai pessimisti?
M: Optimisti.

T: Musta tulee heti pessimisti, ku Myrsky syä ruakakuppinsa tyhjäks.
6. Mikä on viimeisin asia, joka sai sinut nauramaan?

M: Tuiskun toilailut piristää päiviä kummasti.
T: Mähän nauran aina. Oonks mä sitten niiku naurettava tai jotain?
7. Mikä viimeksi suututti sinut?

M: Kun Tuisku yritti siepata mun luuni.

T: En mä oo koskaan suuttunnu. Mä oon tämmönen tasasen ilonen poika.
8. Mitä asiaa et ikinä voisi antaa anteeksi kenellekään, vai onko sellaista?

M: Mä en vanhoja muistele enkä kaivele. Jos jotain kaivelen, niin kuappia meijän pihalle.

T: Anteeksi, mitä tarkoitat?
9. Mikä on paras muistosi lapsuudesta?

M: Hurjan kivat leikit Inkun kanssa.

T: Mä elän mun lapsuutta koko ajan ja koko ajan on huisin päheetä.
10. Minkä asian elämässäsi tekisit toisin, jos pystyisit?

M: Tää on ihan hyvä elämä.

T: Panisin mun ruakakuppiini rajattomasti pöperöä.
11. Mikä elämässäni on tällä hetkellä kaikkein parasta?

M: Perhe.

T: Mä peesaan Myrskyä eli perhe. Joo, ja ruaka.

Väsyä ilmassa

Tuisku: Myrsky on vähän väsyny...

Varokaa heikkoja jäitä!

Tuisku: Mulle sattu haveri. Hirmee onnettomuus! Mulla oli Myrskyn kaa meneillään kiihkeetemponen palloleikki ja pallo ihan vahingossa TAAS pongahti lampeen. Ja minä sutena perään. Hyppäsin komeella ryytloikalla lammen penkalta. RITZ!

Ei siis kuulunu LOISKS.

Mä hulahdin jään joukkoon. Gaumee huuto. Mä huusin. Tampereen tätsä huusi. Äippä ei huutanu, ku se ei ollu onneks kotona. Iskä tuli onkiin mut kuiville. Olisin mä siältä ittekin kyllä päässy. Tampereen tätsä vei mut sisälle kuivattavaks, vaik ei mun menooni olis yhtään märkyys haitannu.

Tohon mä putosin. Siin kohtaa on jäässä reikä.

Lunta ja uusia arvonimiä

Tuisku: Eilen aamulla ulkona oli jotain tosi outoo. Siel oli satanut jotain valkeeta. Äippä sano sitä lumeksi. Onkohan se vaarallista?

Ei se lumi sitten osoittautunut vaaralliseksi, mutta kummallista se oli. Ihan piti tassuja nostella ja ällistellä.

Me saatiin kaks uutta arvonimee. Tosi komeita. Meijän sukulaistytöt, tai Myrskyn sukulaisia nämä söpöttäret oikeesti on, Luna ja Lilla, nimitti meijät Pronssiprinsseiks. Eiks oo hiano nimi!

Sitten Tiitu-mussukka tituleeras meitä Kiiltopojiksi. Kyllä tässä kelpaa tassutella!

Tänään oli tullu lisää l u n t a. Mä hypin siinä ja riamuittin. Jihuu!

Sattu mulle eilen yks haverikin, mutta mä kerron siitä toiste... Varokaa heikkoja jäitä!

Korvakaveri

Korva hyvin, kaikki hyvin!

Piskikuiskaaja

Myrsky: Meijän äippähän ei oo mikään rohkelikko. Häntä on piänenä koira purassu ja siitä on jääny päälle joku kammotila. Sen koirakammonsa hän onnistui epäonnekseen siirtään Pyry-pappaan. Joo, ja nyt minuun.

Täällä maalla on irtonaisia koiria, tai sitten ne repii kettingit irti seinästä ja tulevat päälle. Meille on ihan turha tulla sanoon, että meijän koira on kiltti, ei se pure. Siinä vaiheessa ku äippä alkaa huutaan, niin mussa herää puolustusvietti. "Murrrkele, koira, et kyllä hyäkkää mun äipän päälle. Ja täältä pesee!" Ihan hirmee limmakka käynnissä.

Tää tilanne meijän äipän kohdalla on riistääntynny lopulta lapasesta ja mä oon ruvennut pualustaan jo valmiiks. Mä hyäkin ja haukun kaikille vastaan tuleville koirille. Ikään, kokoon ja rotuun kattomatta. Noh, emmä kyl Vilma-tipsulle enkä Laku-käppänälle, ku ne on mun kamuja, mutta muille.

Oli aika soittaa Piskikuiskaajalle. Mähän kävin siällä pentukoulua ja kaikki meni kivasti ja musta tuli sosiaalinen veikkonen. Me varattiin yksityistunti lauantaiksi. Aiheena oli: Kuinka kohtaan (lue kuinka äippä kohtaa) vastaantulevan koiran. Ja kaikki lukijat ymmärtävät, että tänne koulutukseen mentiin nimenomaan äipän takia, ei minun.

Piskikuiskaaja kyl sanoi, että ei tässä syyllistä etsitä eikä kaivella, mutta kyllä mä hokasin, että hän tarkotti koko ajan meijän äippää. Ei mussa oo mitään vikaa. Siinä sitten törötettiin hiekkakentällä. Naiset lörpötteli, iskä seistä tönötti ja mä pitkästyin. Kunnes alko tapahtuun:

(Napsauta kuvaa, niin näet sen isompana.)

Musta koiraneiti astui kuvioihin ja minä ryhdyin raivoisasti haukkumaan ja hyökkimään. Kukaan muu ei inahtanutkaan, eivät päätään kääntäneet vaikka tiellä oli norsu koira. Siitä se äipän reenaus sitten jatkui ja lopulta meidän koirakko ohitti mennen tullen kauniin koiraneidin. Tilanne herkisti kaikki. On toi Piskikuiskaaja vaan ihmeellinen nainen ja hänen neuvonsa ylimaallisia. Noin vaan koulutti meijän kovakallosesta äipästäkin kelpo koiranomistajan.

Tässä lopputulos. Äippä pitää kahdella sormella kiinni mun remmistä, enkä mä hyöki mihinkään. Ja vierellä on tommonen tumma koirakaunotar. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Myrskytystä

Myrsky: Pitäkää (henkisestä) hatustanne kiinni, sillä nyt tulee tuplamyrskyä. Katsokaapa tätä Myrsky-kissan kuvaa. Olemmeko kuin kaksi marjaa?

Kuva lainattu Myrsky-kissan blogista.

Voi yhden kerran, kun meijän porukoilla on ollut lystiä. Miten toi Myrsky-kissa osaakin ton mun sivumulkasun. Se on varmaan salaa harjotellut sitä hiirenmetsästyksen lomassa. 

Kuvassa Myrsky-kissa lukee meijän äipän kirjaa, Kepponen. Gaumeesti kuulema tykkäsivät. Myrsky-kissa kyllä olis mialuusti kattellu enenmmänkin meikämäykyn kuvia, joten tässä tulee. 

 

 

Ilmeikästä viikon loppua teille kaikille!

Nokostelua

Myrsky: Nämä kuvat on otettu vuosi sitten. Olen ollut jo silloin komea. Krhmp... Äippä oli kuukauden työmatkalla ja ai, että kun oli mukavaa vetästä nokosta äipän kainalossa, kun hän tuli viikon lopuksi kotiin. Nyt en enää halua olla sylissä. Tuisku hoitaa sen homman meillä, kuten Peppinen omassa kotonaan.

  

Koirakirjanen...

Meillä on kompaktin kokosia koppia. Just sovitaan niihin, tai ainaskin ku mennään vähän limittäin. Puh ja huh, olipa eilen jäntevä päivä. Juostiin vuoroon pallon ja vuoroon lehtien, siis puun lehtien, perässä pitkin pihaa. Illalla yllätti uni.

Nyt kun äippä vouhottaa ja tohkaa sen kirjansa kanssa, niin me annettiin hänelle idea. Kirjoittaisi meistä tai Pyry-papasta tai meistä kaikista. Siihen äippä totes, että semmonen kirjanen on ollu työn alla jo vuoden. Mitäh!!! Vuoden. Eikä ole meille mitään kertonut.

Sitten me reenattiin, että minkä näkösiä me oltas kirjan sivuilla. Vähän uninen toi kuva kyl on, mutta melko lutunen. Vai?

Oikein lutusta viikkoa teille kaikille!

Äipän kirja

Meijän äippä julkaisi kirjan. Siinä on seitsemän dekkarinovellia. Joo, ja tällä kertaa PÄÄOSASSA on mäyräkoira nimeltään Kepponen.

Tässä on kirjan sisällysluettelo:

Kepponen

Rymy
Myrsky
Tara
Mirkku
Myrsky-kissa
Vilukissi

Novellien hahmoilla ei ole vastinetta oikeassa elämässä, myös tapahtumat ovat sepitettä. Noin äippä väittää, mutta mitenkähän mahtaa olla...

Tarkempia tietoja voitte tarkastella äipän blogista. Äippä sanoo että kirja on tarkoitettu viihdyttämään ja tuottamaan iloa!

"Koirani nimi on Kepponen ja se on rodultaan mäyräkoira. Älkää antako pienen koon hämätä, se on pelastanut minut monesta pulasta silkalla sinnikkyydellään ja pelottomuudellaan. Kepposen leuat toimivat kuin karhunraudat. Irti se ei päästä, ennen kuin minä annan käskyn irrottaa."

Pakarat

"Eli pohjassa Meritähti

tuhat tonnia vettä yllä

- Minä jaksan kyllä,

sanoi Meritähti

- On terävät sakarat

ja litteät pakarat

ja paineenkestävät kakarat"

-Kirsi Kunnas-

Äippä kyl varotteli tosta otsikosta, Pakarat, että ny kaikki per... pers... pervot hyäkkää meijän sivustolle innokkaana. Kjeh heh, meitä jo valmiiks naurattaa se pettymyksen määrä, ku meil onkin näytillä vaan komeita mäyräkoiran perskannikoita ja naamatauluja. 

 

 

Mut tää homma lähti liikkeelle siitä, ku äippä sano, ettei meitä kohta enää erota toisistamme. Ollaan melko saman kokosia jo. Mut on meissä erojakin:

• Myrskyllä on bodaajan reidet ja pakarat
• Tuiskun beba on soukka ja kaponen
• Myrskyllä on isot pyöreät silmät
• Tuiskulla on mantelinmalliset pienet silmät
• Myrskyn turkki on pehmeää ja untuvaista
• Tuiskun turkki on karkeaa ja tuuheaa

Komeita poikia siis ollaan!

Eläinten päivä, aina

Eläinten päivä on meijän mielestä joka päivä. 

Me halutaankin jakaa kaikille meijän blogimme lukijoille kannustustunnustus.

Tässä olkaa hyvät!

Tätä saa jakaa vapaasti muihin kivoihin ja innostaviin blogeihin ja kertoo terkkuja.

 Voidaan kaikki hyvin ja rakastetaan toisiamme!

Herkkuhetki

Me saahaan joka päivä jotain herkundaaleja. Semmosia, joita joutuu nakertaan, jälttäämään ja pupertaan. Tekee hyvää hampaille ja miälelle kanssa. Me saahaan aina kumpanenkin samanlaiset, ettei tarttis kadehtia. Kadehditaan (mistä näitä deekirjaimia oikein tulee) kumminkin.

Lisäks äippä kätkee naminapuroita talouspaperirullan hylsyyn tai pahvirasioihin ja me rytyytetään ne paffiloodat siekaleiks ja silpuks. Äippä siivoo. Sitten semmonen kinkunkätkemisleikki, ei siis koko kinkkua vaan palasia, on kans parhautta. Siinä joutuu käyttämään hajuaistiansa, että kaikki kinkkukipenet löytyvät. Aina kyllä löytyvät.

Maukasta ja herkullista viikkoa kaikille!

Sunshine-tunnustus

Me saatiin Anne-Marin blogista Sunshine-tunnustus.  Kiitosta! Ja tälleen me vastattiin kysymyksiin.

Lempinumero:
Myrsky: Tupla. Tuisku:  Mä paan paremmaksi eli tripla

Alkoholiton suosikkijuoma:
Yhdestä kuonosta: Vesi, raikkaana tai kurasena, kuhan on märkää.

Lempieläin:
Myrsky: Tuisku ja Tuisku: Myrsky.

Facebook vai Twitter:
Myrsky: Ei tietookaan. Tuisku: Täh?

Intohimoni: 

Myrsky: Pallon peluu. Tuisku: Ruaka.

Suosikkiviikonpäivä: 

Myrsky: Lauantai ja sunnuntai. Tuisku: Mä peesaan Myrskyy.

Suosikkikukka: 

Myrsky: Kaikki joissei oo piikkei. Tuisku: Porkkana.

Me jaetaan tää palkinto seuraavasti:

piiialle

KenguRuulle

ja Sinille, jonka blogia ei löydetty tässä hötäkässä

Kuvahulluttelua

Meijän äippä sai ips... inks... sai inspiksen Myrsky-kissan plokista. Myrsky-kissalle, joo kyllä, on meijän Myrskyn kaima, siks me laitetaan aina toi kissasana tohon nimen perään, ettette luule vääräks Myrskyks, siis koiraks, kun puhe on siis kissasta, elikkäs oli pantu ruunu päähän.

Noh, niikus kuvasta huoamaatte meilläkin on ruunut päässä. Näytetäänks me kuninkaallisilta? Niiku rinsseiltä?

(Napsauta kuvaa, niin näät sen kuninkaallisessakoossa.)

Meillä liidetään

Tuisku: Me pelataan Myrskyn kaa pihalla palloo. Musta on tullut melkein Myrskyn veronen pallonlöytäjä. Äippä nakkaa pallon puskiin ja me pojat rynnätään ettimään se, siis pallo, äippää ei tarvii ettiä, hän on sen verran isokokonen, että näkyy ja löytyy helposti. Joo, ja jos ei näy, niin kuuluu, on sen verta paljon isoääninen kanssa.

Tässä mä kiihdytän...

...ponnistus...

... ja liiiiiitooooooo...

Loistavan liidokasta viikon loppua teille kaikille!

Uudet ruokakupit

Meijän äippä käy välillä kierroksilla ja vouhkaa ihan ihme jutuista. Tällä kertaa meijän uusista ruokakupeista. Ovat kuulema sävysävyyn puulieden kanssa. Ketä aidosti kiinnostaa?

Me käytiin tsekkaamassa ne kohukupit, mut meijän kiinnostus loppu heti. Kupit oli tyhjät! Karsee pettymys. Olis ny laittanu niihin vaikka lohta tai tytinää tai muuta superherkkua. Mut ei. Ei mekään viittitty niitä kuppeja enempää hehkutella, vaan lähettiin pihalle pelaan palloo.

  

Lempinimiä

Me ollaan gaumeen onskuna, kun meitä on taas paiskattu uusilla lempinimillä. Annamari, Rillan ja Pepin äippä, kutsui meitä nimellä Tuuliset Pojat. Että meitä nauratti. Eikä tässä vielä kaikki.

Helmi-kissan mamma keksi meille salapoliisinimet, että voidaan nääs olla sitten niiku tunnistamattomia, nimet on Tyrsky ja Muisku. Meitä ihan hirmitti kattella ku äippä vääntelehti naurusta, ku mato koukussa. Ja ku hänellä on viäl melko pelottava nauruääni, semmonen ku virmalla hevosella. Ihaa-ihaa. Karmiva.

Mut hei, oikein naurettavaa lokakuuta! 

Hymyillään ku tavataan.