Korppikotka ja elevantti

Hianot kelit,

joten sinkoiltiin pallon perässä pihalla.

 

Äippä: Pojat, pantasko tassua toisen 

eteen vähän rivakammin?

Myrsky: No, okei, mulle kyl sopii.

Tuisku: Täh? Sanoitko jotain?
Myrsky: Anna mun kaikki kestää...

 

Miks meijän äippä laulo meille, epävireisellä äänellä,

että kaksi piäntä elevanttia marssi näin

aurinkoista tiätä ikkunalle päin?

Enskun kissi, Niisku-neiti, 

osaa näytellä korppikotkaa luanteikkaasti.

Äippä, tuu pyyhkimään...

...ikkuna.

 

Äippä: Jokapäivänen homma...

Asuuko meillä jotain kärsäkkäitä?

Kiitorata

Myrsky: Voisin ny tehä lainauksen 

kansalliskirjailija Aleksis Kiveltä,

"minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön".

Korvat meinaan jo lepatti siihen malliin,

että oisin pian lehahtannu lentoon

ja kohonnu taivaisiin.

Onneks kiitorata oli liian lyhyt.

Puuhaperjantai

Meil oli puuhapäivä perjantaina.

Koiramamma kävi meitä ilostuttamassa,

hän toi äipälle punasen nimppariruusun

ja meikämäykyille lelkut,

pinkki jellona ja mollamaija.

Kiitos ja viuuuh...

 

Kelissä ei ollu moittimista,

just sen verran pakkasta ettei ollu kurasta.

Pelattiin topakasti palloo omalla pihalla ja

päivän ruunas reissu lähimettään.

Meijän äippä on kova eksymään,

joten hänen kanssaan ei voi mennä

kovin syvälle mettänsiimekseen.

Oltiin valppaina ja kuunneltiin mettän ääniä

ja piettiin silmällä, 

että ei erkaannuta tiästä kovin pitkälle.

Joo.

 

Lyökö salama samaan kohtaan neljä kertaa?

Kyllä se voi olla täysin mahdollista.

Ainaskin meijän kuva oli 

neljännen kerran YLE:n sääuutissa.

Käytiin aamupäivällä rämpimässä

sumussa ja tihkussa meijän lähijärvellä.

Äippä napsi muutaman kuvan ja

lähetti parhaimman sääuutisiin.

TÄH!!!

Taas oli meijän kuva tellissä.

PS. äipän plokis on meijän
kaikki neljä kuvaa näkösällä
yhellä aukeemalla. Joo.

Turvatoveri

Äippä, älä pelkää,

mä suajelen sua.

Samoissa maisemissa Alpertin kanssa

Käppäiltiin Saaren kansanpuistossa lauantaina.

Ihailtiin maisemia,

mitä taiteilija Alpertti E. oli ikuistannu kankaalle.

Komeeta oli.

Joo.

 

Ihan pikkasen oli puhurinen päivä,

meinaan Myrskyn korvat lepatti uljaasti voimakkaas tuules.

 Näköalatorni on muutes auki vain kesäsin.

 

Haittaaks teitä kellojen rukkaaminen kaks kertaa vuades?

Jos, niin käykää äipän plokissa.

Siäl on linkkivinkki,

missä voit käyttää kansalaisääntäs

asian poistamiseksi.

Kiälimiähiä

Myrskyllä on dumbokorvat,

mullahan on tosi piänet läpät,

mut mulla on pidempi kiäli ku Myrskyllä

ja Kissin Genellä,

noin totes meijän iskä.

YLE:n sääpoikina kolmannen kerran

Tos me taas ollaan,

YLE:n sääpoikina:

Näittekö?

Iskä onneks näki ja

äippä rynnisti kattomaan.

Äippä tiätysti repes riamusta.

Taas.

Arkistojen aarteita: Hipsu ja hömelö hömötintti

Plokitarina julkaistu 16.11.2010 eli Pyry-pappa muistelee:

Hömötintti on kyllä nimensä veroinen hömelö. Kerronpa teille mitä Hipsulle kerran tapahtui parvekkeella.

Hipsu tykkäsi kökötellä parvekkeella ja sille oli rakennettu oikein oma teline, jossa oli mukava lepotaso. Parvekkeelle oli asennettu harvasilmäinen suojaverkko, ettei Hipsu vaan vahingossa muksahda kaiteelta alas.

Noh, yhtenä päivänä Hipsu ryntäsi sisälle ja piti outoa tukahtunutta älämölöä. Äippä hätääntyi, että Hipsu on henkihieverissä ja jotain kauheaa on tapahtunut. Joo, kyllä kai sitä vähemmälläkin happi loppuu, sillä Hipsun suusta törrötti linnunpyrstö. Hipsu oli silmät pyöreinä äipän edessä, että nyt on hirmuinen ahdinko päällä. Apua! Äippä aukaisi Hipsun suun ja veti sieltä ulos hömötintin. Elävän. Lintu vietiin porukalla parvekkeelle ja päästettiin vapauteen. Hipsun alaleuka kyllä vähän väpätti harmista.

Eipä mennyt montaa minuuttia, kun sama teatteriesitys toistui. Hipsu ryntäsi sisälle ja linnunpyrstö törrötti suusta. Oli vielä varmasti sama hömppä, kun oli niin märkä. Äippä totesi hömpälle, että jos vielä kolmannen kerran lennät kissan suuhun, niin pelastusta ei tule. Onneksi se pysyi poissa. Kyllä meidän Hipsu on sitten niiiin taitava saalistaja. Istuu vain tyynenä parvekkeella ja odottaa kun paisti lentää suuhun.

 

Jää kestää vain oravan painon

Viäl ei kannata lähtee köpötteleen jäille, 

meinaan se kestää vain oravan. 

Kokeiltiin.

Namupäivä

Karkin kans aika juaksee sukkelasti ja vikkelästi.
Tosi nopsia kyl oltiin ittekin.
Pakkanen lauhtu ja päästiin lumiriehaileen.
Oli kuulkaa lentävä meno ja kepeet tassut,
ku me pinkastiin pallojen perään.
Ou jee!

Kyä toi Karkki on niin herkku.
Oli taas hulabalookivaa.

Mitä tehä pakkaspäivänä?

Pihalla puhaltaa hirmee luuytimiä jäähyttävä viima.
Tassut jäätyy sekunnissa,
muista ulokkeista puhumattakaan.
Hrrr... kolme viikkoo pitäs tätä kestää,
että meijän muatovalioropat tottuis kylmään,
näin luki äippä netistä.

Aamulla me kuulema venkoillaan,
väittää äippä.
Kuka ny vapaaehtosesti tulis ulos
lämpösen villahuavan syleilystä,
ku ei oo ihan pakottava pissahätä eikä kiirus.
Ei ainaskaan nää Tuuliset pojat.
Joo ei.
Sitten ku lopulta noustaan,
nälkä kurnii, joten on pakko jossain vaiheessa nousta,
viritellään ja verrytellään roppaa
päivän koitoksiin.

Kyä äippä meitä yrittää urhoollisesti ulkoiluttaa.

Ensteks hän ähertää meille toppatakit päälle,
äipän naama on punanen ja hikinen.
Sitten hän tumppaa ittelensä Kuomat ja pitkän toppiksen
sekä vetää päähänsä paksun pinkin pipohatun.
Gaumeen hassun näköstä,
varsinkin ku pinkki ei yhtään soinnu punaseen naamaan.
Noh, sitten päästään vihdosta ulos ja
äippä lähtee raahaamaan meitä kohti postilaatikkoa.
Tuisku jumittuu heti,
ja äippä äheltää sekä kiskoo sitä seuraaman.
Sitten ku Tuisku suastuu ottaan muutaman askeleen,
onkin Myrskyn käpsät jäätyneet ja se loikkii kolmella jalalla.
Äippä nostaa Myrskyn syliinsä ja samalla maanittelee Tuiskua
jatkamaan matkaa.
Täs vaiheessa äippä jo puuskuttaa,
ku Myrsky sentäs painaa ainaskin yheksän kiloo.
Melkonen pontus.
Urhoollisesti äippä vuaroon kantaa toista ja
pakottaa toisen julmasti tassutteleen,
että päästäs postilaatikolle asti.
Sanomalehti ja toinen koira kainalossa
palataan kotiin.
Äippä on kuumissaan ja me kylmissään.
Äippä totes, että tää oli sitten päivän eka ja vika reissu.
Me siihen, että tästä ajatuksesta pidetään kiinni.

Illalla kuiteskin käytiin hakemassa posti.
Iskä oli kantoapuna mukana.
Montaks päivää vielä on kevääseen?

Hiiriä ja... mäyräkoiria

Tuisku: Olin hiirijahissa.

Tahoin saaha saaliin.

Jäin nualeen tassujani.

Hiiri oli aivan liian nopee.
Sen nimi oli varmalla Veli Elohopee.

 

 

Mut pallon sain kiinni.

Oikein nohevaa ja ilosta viikkoo teille, kuamat!

Kuuluisuuden valokeilassa?

Myrsky: Ei vaiskaan,
ihan oon äipän ottalampun valokeilassa.

Tuisku: Joo, ja mä palloilen pihalla iltamyähään.
On meinaan pimeetä ilman ulkovaloja,
hyvä ku tassujaan näkee ja palloo erottaa.

Käytiin tarkistamas jäätilanne.
Ei ollu ku riitettä rannassa.
Kylmää kyl oli,
ni piti kaivaa pulloverit päälle.
Joo.

Älä syö keltaista lunta...

Ei meillä muuta.