Peilaus viikon sattumiin ja yks palleriina

 Soon mukavaa, ku Ensku käy joka viikko meillä kyläilemäs,

lähetään aina lenksutteleen.

Äippä sanos, että ny otetaan selviet meistä kaikista,

ku yhel naapuril on tommonen peili tiänviäres.

Enskun kaa ihmeteltiin kuusta keskellä järvee!

On kuulema joku verkonmerkki.

Poikien teki miäli nostaa koipee ja jättää oma merkkinsä.

 

 Viikonloppuna lähettiin klo 8 aamuretkelle Saaren kansanpuistoon.

Ei ollu tunkua, muut varmaan viäl nukkus.

Äippä komensi pyysi iskää istumaan penkille meijän kaa.

Penkkiin suli sydämenkuva...

Kotona autettiin ihmisväkee siivouspuuhissa,

ja pöyhittiin mattoja.

 

Wiima: Mä olen ku ilmetty pappani eli tykkään kävellä tiänviarusvalleilla. 

Siältä näkee kauas. On tosi kiva kavuta ylös ja hyppiä alas.

Oli hiaman harmaa päivä, mutta ei se menoo haitannu.

 Pallooki ollaan taas pelattu. Tiätty.

Kattokaa kui valkoset mun hampaat on,

ja siitä hualimatta mut ja veikat viädään ell:ille hammashoitoon.

Törtsyä!

 Enkös ookin ku palleriina?

Ah, autuutta...

...kuin kissa liukkaalla jäällä...

Joo, pluikasta on. Tiät ja pihat on yhtä luistelukenttää.

Äippä on kaatunu täl viikolla jo kolme kertaa,

mut onneks hän on vankkatekonen täti-ihminen eikä käyny kuinkaan.

Hyvät naurut kyl saatiin, 

ku hän sätkytteli ku koppakuariainen seljällään hanges.

 

Oltiin sunnuntaina järvellä.

Täs on mainio esimerkki meijän kolmikosta

eli Tuisku jää aina taka-alalle oottelemaan, vähän pelokkaana,

ku taas vanhin ja nuarin menee kohti vaaroja reippaasti.

 Hankikantoja ja pitkiä varjoja.

Hyväks lopuks äipän taidepläjäyskuva.

Lennokkaasti kohti kevättä

Ihan ku olis ollu jo kevättä ilmassa,

oli lämmintä läkähdyksiin saakka.

Rampattiin pihalle ja sisään,

käppäiltiin järvellä ja juostiin hangella.

 Wiima: Mulla mitään aikaa oo könnätä polkujen pohjia,

leiskautan lennokkaasti yli,

toisin ku köntysveikat.

 Oli välillä vähän rauhallisempaakin menoo.

Tälleen nökötin seesteisesti suan laidalla.

Upeeta alkavaa viikkoo, kuamat!

Tonni ja hankikanto

Joo ei, toi tonni ei tarkota meijän äipän painoo, eikä ees ikää,

vaan meijän kirjotusten määrää täs plokis.

Aika paljon!

Ja tätä plokia ennen, Pyry-pappa (< katso vidis)

tarinoi Vuodatuksen plokis,

joten juttuja on paljo enemmän. Joo.

Tästä pääset lukemaan meijän ekan jutun, 2.7.2012.

Paljon on muuttunu ton tarinan jälkeen,

tarinankerronta eniten.

Ollaan otettuja, ilosia ja onskuja,

että olette pysyneet messissä mukana!

Täs me ny ollaan.

Myrsky eli Myysky, Iso Poika, Äipän Kulta, Tyrsky.

 Tuisku eli Muisku, Keskimmäinen, Äipän Kulta, Mussukka.

 Wiima eli Vimpukka, Prinsessa, Vauva, Äipän Kulta, Karviainen.

Yhessä me ollaan Puhurit ja Tuulinen Trio.

Vaan olipa eilen mahtisupee hankikanto!

Kyä kuulkaa juastiin ja palloiltiin oikeen urakalla.

Ilme (kerrankin lyhyt otsikko)

Wiima: Joo, äippä yritti tallentaa mun ilmeitä,

ku hän väittää, että muistutan katseita ja takapotkua myäden mun Párek-pappaa.

Onks totta?

Papan kuva on lainattu papan sivuilta, ja on Palvelijattaren ottama.

 

 

 Meil on ollu hirmeesti hommia,

ku meijän pihalla on hääränny pari tyämiakkosta.

He tekevät lattiaa Olokoloon.

Saatiin sitten häätö työmaalta...

Ei kyl ymmärretä miks.

Pikkasen on pimeetä iltalenkillä, viälä.

10 kuvaa talvileikeistä

Noh, ku ny kerta on näin upee talvi,

niin pukataan näkösälle lisää lumikuvia.

Tuisku ja Wiima: 

Äippä nakkas pallon hankeen.

Rinteeseen.

Mokoma kelmi!

 Kyä kuulkaa yritettiin monenmoisin keinoin,

sekä vauhdittomalla loikalla että vauhilla,

mut lunta oli paljon ja rinne oli jyrkkä.

Pallo jäi saavuttamatta.

 Sitten me lyätiin viisaat päämme yhteen...

Äippää! Hei äippä!

Tu antaa meijän pallo.

Joo. Tepsi.

 Wiima: Meikätytön vauhissa ei hitaat pärjää.

Tuisku: Eikä kyllä meikäpojankaan!

Lunta on melko sopivasti,

viäl pysyy kuano hangenpinnan yläpualella.

Pojat: Meijän pallonnoutajasiukku.

 Tehään lumipolkuja ristiin rastiin pitkin pihaa.

 Ei nää äipän luamat polutkaan liian leveitä oo,

mut ku ottaa vauhtia, niin voi ohittaa penkan kautta.

Riamullista talvea ja ilo irti!

Erreys ja vahinko

Meille sattu erreys, ku ei oltu valppaina.

Äippä ehti nappaamaan meistä säädyllisen kuvan.

 Korjattiin heti tilanne,

ja toinen kuva olikin sitten taattua mäyrämaista laatukamaa.

Keh heh heh...

 Ensku käy meillä viikottain.

Eilen lähettiin retkelle Mustialan maisemiin.

Tän kuvan on ottannu Ensku,

siks mekin asetuttiin asiallisesti, ainaskin melkein, kuvattaviks.

Joo.

 Kyä on kuulkaa hankia!

Kiva retki, parempi miäli.

Kaikilla.