torstai 21. helmikuuta 2019

...kuin kissa liukkaalla jäällä...

Joo, pluikasta on. Tiät ja pihat on yhtä luistelukenttää.
Äippä on kaatunu täl viikolla jo kolme kertaa,
mut onneks hän on vankkatekonen täti-ihminen eikä käyny kuinkaan.
Hyvät naurut kyl saatiin, 
ku hän sätkytteli ku koppakuariainen seljällään hanges.
 
Oltiin sunnuntaina järvellä.
Täs on mainio esimerkki meijän kolmikosta
eli Tuisku jää aina taka-alalle oottelemaan, vähän pelokkaana,
ku taas vanhin ja nuarin menee kohti vaaroja reippaasti.


 Hankikantoja ja pitkiä varjoja.


Hyväks lopuks äipän taidepläjäyskuva.


12 kommenttia:

  1. Ai kauheeta, onpa onni ettei äipälle käynyt pahemmin kun kaatuili.
    On teillä siellä nyt tilaa pelloilla kirmata kun on hankikannot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liinukka ja Nero, tais häntä vähän polveen sattua, nyt märisee ja nilkuttaa. Hankikanto on huisia!

      Poista
  2. Toivottavasti teidän äippä ei enää kaatuile! Ei se ehkä ole hyvä vankkatekoisenkaan täti-ihmisen loputtomasti pyllähdellä.
    Meillä on muuten sellainen seinäkalenteri, jossa on koirienkin nimipäivät ja perjantaina näyttäisi olevan Tuiskun nimipäivä, että onnea vaan nimpparisankarille! :)

    VastaaPoista
  3. Párek ja Palvelijatar22. helmikuuta 2019 klo 19.33

    Tuiskulle nimpparionnea!
    Voi että pelottaa miten sen teidän äipän vielä käy, ellei ala pysyä jaloillaan. Täällä Palvelijatar valittaa silloin tällöin polveaan vaikka ei ole tänä talvena kaatunutkaan. Sanoo olevansa kulunut joka kohdasta, parasta ennen päivä on kuulemma valovuosien päässä jo. Minä en sellaisesta ymmärrä mitään.
    Nuo teidän yhteiskuvat ovat aina niin ihania, että me katsellaan niitä useampaan kertaan. Hauskaa loppuviikkoa kamuset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Párek ja Palvelijatar, kiitti onnitteluista! Kyä täytyy tunnustaa, että äippä köpötteli jäykin jaloin viimesen kaatumisen jälkeen ja söi kipulääkkeitä, mut nyt on taas kunnossa. Olkaapa siis varovaisia ettei käy lankeemus ja ilosta menoo liukkaudesta huoalimatta.

      Poista
  4. Koettoohan kahtoo ettee mamma oo sielä nutullaan ennee. Ee tie luille hyvvee semmonen kuatuilu.
    Vuan ompa hienoo ku sielon hanget kestännä! :) Ee meellä kyllä oo. Ee aenakkaa äetijä oo kestännä. Eekä oo laskenna minuva kokkeelemmaan ku joessae kohen on lunta niimpaljo että piäsöö aejjan ylj. Kyllä teellä on sielä hyvä ja kommee kolomikko kirmaelemmaan hangilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iivari, kyä totta toisen kerran, toi hankikanto on mukavata ja rattosaa. Saahaan juosta reuhkasta ihan missä halutaan, pihalla siis, päästiin ihmisväen kanssa järvelle saakka käpsyttelemään.
      Meillä iskä teki monen tunnin tyät, ku hän lapioi monta sataa metriä lunta pois aitauksen viereltä. Huh huh. Mut nyt ei tartte ihmisten pelätä, että karattas aidan yli maailmalle.

      Poista
  5. On teillä ollut taas hienot maisemat lenkkeillä! Täälläkin tassut luiskahtelee, kun kävelypolut on jäätyny ihan kumpareiksi, ja liukasta jäätä löytyy muuallakin ihan yllättäen. Luistellaan, kuomat!

    VastaaPoista
  6. Piikkikengät mammalle nyt jalkoihin ja sassiin, tollainen makoilu voi käydä vähän lihan päälle ihmisillä ;)

    Aurinko, se on kyllä ihaninta ikinä ! Teidän jälkeen, tietty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, aurinko kyl saa mahlat liikkeelle puissa ja koirien tassuihin vipinää, tiätty myäs muuta eloperäset tykkää keväästä, niiku kissat ja linnut ja silleen, myäs ihmiset. Joo.
      Äipällä on nastakengät, mut kun on semmonen köntys niin nenälleenhän siinä menee, ku hankeet humpsahtaa.

      Poista

Kiitti kommentista, kamu!