Vähemmän sukkelaa

 No juu, tääl ei oo mitään kovin sukkelaa tapahtunnu.

Äippä poti jotain räkätautia,
ja meillä kävi aika pitkäks.

Ihmisveikka toi ruakakassin oven taakse.
Ei tullu sisään, vaikka kuinka ootettiin.
Pöh.

Wiima: Kui paljon notskilla paistetusta makkarasta kuuluu mäyrikselle?
Mun miälestä kokonainen olis sopiva mitta.
En saanu. Äippä on nuiva ja ikävä ihminen.
Onneks sain sentään melkkis pualikkaan.
Tyhjää parempi.

 

Vanha lehtijuttu ja maastoutumista

 Wiima: Veikka, tuu sääkin lukeen tätä meijän lehtijuttu.

Tuisku: Täh?
Onks tääl jotain syätävää?

Ai tää juttu, ku toimittaja pyys,
et mäyräkoirien pitää olla ehottomasti kuvassa mukana.
Joo, tää on niin nähty.
Voiks jo kääntää sivuu?

Tota noin niin, toi valkonen ei oo luminen vuarenhuippu,
se on meijän äipän vatta.

Wiima: Yhtenä päivänä äippä ei enää löyvä meitä,
ku me maastoudutaan tähän pihapiiriin niin hualella.
Ollaan ilosesti pihalla!

 

Risto kyläili

 Risto piipahti pitkästä aikaa.
Joo, tiätty kirmailtiin pihalla ja palloiltiin.
Ensku nakkeli meille poltsia.
Sadekaan ei menoo haitannu.

On se melkonen äijä toi Risto.

Ai joo, mä kävin karvarilla.
Ennen...

...ja jälkeen.