maanantai 9. marraskuuta 2015

Outoja huveja

Peltojen takana, ihan meijän lähellä, on järvi.
Semmonen pitkä ja kapee, ruskeevetinen.
Sinne me suunnataan tassumme monta kertaa viikossa.
Outoo tässä on se, että me pelätään vettä.
Väpsähdetään aaltoja ja kummastellaan kuahuja.
Silti vaan hakeudutaan rantsulle.
Onks teillä, kuamat, tämmösiä outoja huveja?

 


19 kommenttia:

  1. Tuollainen pikkusen pelottava se just kiehtookin, pakko vähän kurkistella ja katsella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liinukka ja Nero, niin se vissiin on, että pikkusen pelottavat ja varsinkin kielletyt jutskat on niitä parhaita. :)

      Poista
  2. Kauniin näköstä siellä teidän rantsussa, ei ihme että sinne hinkuatte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pirkko, siäl on nättiä ja aina jotain kiinnostavaa haisteltavaa kans. Rantsussa on usein outoja jälkiä. Olisko peuroja ja supikoita ja silleen. Käyvät siäl vissiin juamassa.

      Poista
  3. Ihania rantakuvia. Ehkä te noudatatte sellaista psykologiaa, että sitä pitää tehdä mikä pelottaa. Sitten jossain vaiheessa ehkä lakkaa pelottamasta. Minäkään en tykkää vedestä, mutta käyn aina joen rannalla juomassa ja uitan samalla vähän tassuja. Se on kivaa!
    Meillä muuten Jäbä ja ihmisveikka sai kumpikin eilen pupun. Ne laitettiin vatiin eteiseen, kun Jäbä ei ehtinyt käsitellä niitä ja sen jälkeen niihin ei saanut kukaan koskea. Minä makasin vieressä ja murisin heti jos yrittivät laittaa kättä pupujen lähelle. Ja taas niillä ihmisillä oli hauskaa! HÖH!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eka, vai oot sä ollu pupuvahdissa. Et sitten päässy pupujahtiin? Nähään oikeen silmissämme, kuinka sä piät tarkkaan sitä pupua silmällä. Hyvä sinä!

      Poista
  4. Kauhuleffat ja kummitusjunat ajaa ihmisillä saman asian ;)
    Teillä on ihan kivat huvit, itsensä pitää haastaa välillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai ja Arttu, noinhan se menee, että pitää rajojaan laajentaa.

      Poista
  5. Fiksun koiran tuntee siitä, että se kokeilee rajojaan ja menee välillä epämukavuusalueelle. Siinä saa tuntea itsensä vähän niinkuin sankariksi.
    Tämä koskee tietenkin myös niitä kotisääntöjä. Tämä taas kehittää palveluskunnan huomiokykyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aatu Hauva ja veljensä Jiri, sankareita oomme kaikki! ;D

      Poista
  6. Tulta päin vain, Puhurit! Niin minäkin toimin, kun ollaan merenrannalla. En suosiolla kastele tassujani, mutta aaltoja olisi kiva jahdata takaa. En ole eläissäni uinut, enkä aio sitä kokeilla, ellei tuo kahjo naisihminen joku kevärkesä toteuta unelmaansa ja vie koirauimalaan. Tuskin Se viitsii kuitenkaan. Hienot on teidän maisemat, ja jälleen olette niin eduksenne kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Párek, meillä vaan Tuisku kahlailee, se hupsu. ;)

      Koirauimala olis kyllä kova juttu, mut siellä kastuu. Kih hih...

      Poista
  7. No ee iha ensmäesinä tulis mielee männä nuin ison veen iärelle :) Tosin eepä tiälä lähellä tuommosta kyllä ookkaa. Työ ootta rohkeeta kaverija. On sielä varmaa hyvät hajut.
    Mulla ee taejja olla mittää tuommosija tapoja...sillonku pelottaa ni sillon pysyn kaakana :)

    VastaaPoista
  8. Voi että, eikö koiruudet mene veteen ollenkaan, edes helteellä? Meillä on kaksi vesipetoa ja yksi, joka kastelee itseensä mahaan asti helteellä :) Joskus on käyty myös koirauimalassa, niin hauskaa on vedessä luttaaminen. Mukavaa viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, joo ei me mennä, paitti Tuisku vähän kahlailee omassa pikkulammessa. Nauttikkaa polskuttelusta porukalla!

      Poista
  9. Ei mul mittää outoi huvei ol, mut rantaan jos pääsenki, nii heti tekke miäli mennä uima. Ja Onni suarastas huuttaa et päästäkä irti mää tahron uimaa. Tiuku ei. Sil on tosi omituine harrastus leikki rannal uppopalloo. Se ku mene vettee nii se uppoo ku kivi. Ei ossa uira vaik se o nii yksinkertast. Sil kuulemma hankita viäl vanhoil päivil uimaliivit. Kyl me naurettii. Nii ja sit se ei tykkä saretakist ollenkka. Jos sil näyttä takkii se lyä heti laataks lattial, eikä sempääl sit sitä takkii saa, ja me naureta taas. Onni ja mää. Ja äiti.
    Terveissi sinne tuulisil pojil ja pususii syksy pimeytte. t. Essi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Essi, ai hurja, sit ei auta Tiukun kyl mennä syviin vesiin, ettei vallan uppeluksiin mee. Polski sä Onnin kaa ja nauttikaa. Tuhansii muiskusii!

      Poista
  10. Nath ja kuomat, tattista ja mehän vastaillaan!

    VastaaPoista

Kiitti kommentista, kamu!