Puhurit:
Eilen kyllä oltiin jännän äärellä.
Viätiin Koiramamma ja
äippä käpeksiin Saaren kansanpuistoon.
Käyään siäl useesti, kun on hyvät maastot ja järviä ja kaikkee.
Noh, siin ihmeteltiin yksiä isoja mustin käpälänjälkiä,
että onpa kolakan kokonen koira,
ku tassunkokokin on ku meijän äipän kämmen.
Noh, eipä mitään, sitten törmättiin kakkakasaan.
Ei kuulkaa ollu mikään vaatimaton tuatos,
ei kokonsa eikä hajunsa pualesta.
Pythyi!
Siin koirankakassa oli gaumeesti karvoja.
Äippä naureskeli, että on tainnu musti syädä
äippänsä karvarukkasen.
Lopulta ne isot koiranjäljet erkaantu polusta.
Koira oli menny yksin, ilman ihmistä siis,
ja sen menosuunnasta oli tullu hätänen kauris.
Oli meinaan vetäny melkosta runtua, tää kauris siis.
Sillon nää kaks järkipeikkonaista rupes kälättään,
että ei noi tassukuviot oo kyl koiran,
että olisko susihukkasen.
Joo.
Äippä otti kuvan tassunjäljistä.
Kotona äippä vertas omaa kuvaotostaan
netistä löytyneisiin suden jälkiin.
Jesh!
Oli samanlaiset ja tutkimuksen kruunas kökkökasakuvat,
jotka oli samanlaisia karvapitosia ku mettässä ollu tuatos.
Äippä lähetti tassukuvan paikalliseen riistanhoitoyhdistykseen ja
siältä vahvisteen, että jälki oli suden.
Että silleen ja tervetuloo meille elämysmatkaileen!
