Pikkujoululuut

Ny me tehään tikusta luusta asiaa.

Äippä yllätti ja toi meille makosat luut.

Onks meillä vähän niiku Pikkujoulut?

 Tuisku: Mää otan luun jälttämisen rennosti.

Pitualtaan.

Ei kato kulu enerkiaa turhuuteen.

Myrsky: Jotain iloo näistä töpöjaloista,

ei oo pitkä matka maahan.

Ylttyy hyvin nällystään luuta seisaaltaan,

eikä tartte paljoo kuanoo ja kaulaa venytellä.

Juu ei.

Iskän Pikkujoulurunotus:

Vaan nyt vei Äippä jalat tassut meijän suusta

On meillä kisa pikkujoululuusta

Ei tarvii tähän tähtee eikä kuusta

Ei suu oo meillä tuohest eikä puusta

Ei meill oo tietoo vähään aikaan muusta

kuin ihan omast pikkujoululuusta...

Että tämmöstä tällä kertaa.

3 pientä porsasta ja toopermanni

 

Hirmeetä! 

Meijän pihalle tuli toopermanni.

Ei vaiskaan, puijattiin.

Sehän on meijän tyttis, Karkki.

 

Kolme pientä porsasta lähti retkelle.

Kolme pientä porsasta palasi retkeltä.

Ei vaiskaan, taas puijattiin.

Siinähän ollan me, 

Tuisku, Myrsky ja Karkki.

Pallokerho Puhurit.

 

Tultiin ja mentiin ja palloiltiin.

 

Myrsky: Hei, oottakaa mua!

Karkki: Täältä tullaan pojat, pois alta ja tiältä.

 

Luava tauko.

Karkki on kuulolla. *tirsk*

 

Hiano päivä, hianon tytsin kaa.

Jaa, että mitä toi viimonen kuva esittää?

Siin oltiin me.

Könä (köntysäippä) oli liian hidas,

ei saanu tallennettua meitä vilmille.

Kih hih hih...

Uusia petejä ja häntäsäikähdys

Me lähettiin pari viikkoo sitten petikaupoille. Tarkotus oli hankkia molemmille samanlaiset nukkumiskopat. Äippä höpisi jotain sisustukseen sopivista, me mitään semmosista asioista välitetä. Meille riittää, että on pehmeetä alla ja lämmintä päällä.

Noh, mentiin paikalliseen lemmikkikauppaan, jossa on ihan päheet valikoimat. Mut ei siäl ollu kahta samanlaista mäyränkokosta koppaa, eikä myyjä saanu tilattua, joten äippä tilas meille petit netistä.

Täsä ne ny ovat.

 

Tuisku: Joo, on nää pehmeet.

Mut apua! Misä mun häntäni on.

Myrsky: Äläs ny hassuttele, veikka, 

kyä sun häntä on tallessa ja viuhuu viipperänä .

 

Myrsky: Mää näytän vihreetä valoo näille peteille.

Joo ja tsau!

Mäkkytreffit ja palautuminen

Meil oli mäykkytreffit lauantaina.

Se on kuulkaa komee näky ku 10 mäyrää kulkee kimpassa.

Kaikki karvalaadut oli edustettuna.

Me haukuttiin ihan pikkasen alussa, mut sitten sopuiltiin.

Iskä kulki rinta rottingilla, ku oli meistä niin ylpäkkänä.

Osattiin käyttäytyä.

Joo.

Tosi mukavaa porukkaa.

Tämmöset treffit tekee hyvää niin koirille ku ihmisille.

Lenkuran jälkeen piti huilia hualella.

 

Ja kelpaa sitä takan eessäkin kelliä ja kerätä voimia.

Äipän plokissa on joulukalenteri.

Käy kattoos.

Iskä pulputti runosuonta ja kuvat on äipän.

Ehkä ensi vuanna saahaan koirakalenteri...

Hyvää pyhää!

Tuisku: Joulu tulee.

Mitähän mä toivoisin lahjoiksi...

Luita ja lelkkuja ainaskin ja

että kaikilla olis levollinen miäli.

Myrsky: Kuule veikka, alkoks sua uuvuttaan nää joulutouhut?

Vai puristaako toi hiippalakki?

Myrsky: No, en mää ny tarkottannu, 

että tää piippa mulle tyrkätään päähän.

Hyvää pyhää!

Kuinka koulutetaan Koiramammaa

Kuinka koulutetaan Koiramammaa, ensimmäinen oppitunti.

 

Myrsky: Ensin mennään Koiramamman, 

tähän voit sijottaa oman koulutettavan henkilön nimen, eteen söpöstelemään.

Esitetään viatonta naamaa ja säälittävää otusta.

Jep. Toimii.

Uhri... Henkilö toimii odotetusti, eli nostaa mut/sut sohvalle.

Koiramamman taskussa on aina nameja. 

Siis takuuvarmasti ja alati aina.

Pientä merkitsevää kuonolla tökkimistä ja tassulla raapimista taskuun.

 

Jos hianovaranen ja vihjaileva toiminta ei tehoo, 

niin sitten kantsuu mennä iholle eli naamakkain.

Tää tehoo aina.

Pari lipasua ja homma on suaritettu loppuun.

Koiramamma nousee seisomaan ja ottaa herkundaaleja taskustaan.

(Huamaatte varmaan mun ilmeeni.)

Tervetuloo meille!

Mettäreissu ja onnitteluita

 

Tuisku: Kato veikka, lunta ja paljon.

Kuule naapurin kissa, kyä sut on huamattu!

 

Mentiin meettään umpihankeen.

Miähekkäästi.

Jaa, että mikä toi punanen neliö on?

Äipän puhelinkamera putos hankeen ja 

otti ittekseen tommosen jouluteemasen kuvan.

 

Yli esteiden riänsimme.

Innokkaasti!

 

Myrsky: Mun Jussipaitani ei kestänny kyydissä.

Tuisku oli piukeena haistelemassa ketsun tai tsupikan jälkiä.

Mua ei kiinnostannu, ku toi paita hiärsi kainaloita.

Lopulta onneks ihmisväki huamas mun ahdinkoni.

Olipa kiva mettäreissu!

Tänäänkin on hauskuuttaa tiedossa,

sillä Koiramamma tulee käymään.

Onnee meijän ihmisveikalle, hänellä oli eilen synttärit.

Onnee myäs meijän enskulle, hänellä on tänään synttärit.

Veikka ja ensku ovat molemmat automiähiä.

Painosta ja painon vierestä

Myrsky: Me oltiin Tuiskun kaa pitkään saman painosia.

Mää oon kyl ollu koko ajan pitempi.
Ny mää painan enempi.

Mää painan 7,8 kiloo ja

Tuisku painaa 7,4 kiloo.

Ollaan siis vöyreessä kunnossa ja varsin raamikkaita.

 

Oikeita luita ei oo vähään aikaan näkyny,

mut onneks ollaan saatu maukkaita sonninsuteja.

Välillä mä painia jytyytän Tuiskun kaa.

Kuvasta saa kyl semmosen käsityksen,

että mää luulen Tuiskua sonninsuriks.

En kyllä luule.

Tää on semmosta rakkauvellista veljespainia.

 

Kiitos ja kumarrus teille plokikamuille, 

mähän oon kentlemanni ja hallitten hyvät tavat,

tulkaa toistekin.

Vastaan Tuiskun rohviilihaasteeseen.

Tässä mää oon, ylväästi.

Ilosta perjantaita kaikille!

Rohviilihaaste

Haastetta jaossa (ja toivottavasti makeita nauruja).

Elikkäs ota/otata ittestäs kuva epätavallisesta (ilman)suunnasta.

Tässä esimerkki mun komiasta rohviilistani:

 

Terkuin plokikamelinne Tuisku

Nyt on se aika vuadesta...

Joo, arvaatte varmaan mitä me tarkotetaan.

Joo.

Joulupostikortteja.

Äippä oli taas tapansa mukaan täpinöissään ja valjasti iskän Assariks.

No, näin se homma meni:

Myrsky: Mulla on tunne, että mää olen puun ja kuaren välissä.

Tuisku on aito linssilude.

*happi loppuu ja pyärryttää*

Lintu!!!

Joks olis palkintonamien aika?

Hei, Assari!

Tää kuva on meijän suasikki.

Täs on kaikki elementit kohillaan.

*reps x 1000*