Helleterkut

Tulin vaan kertoon,

että mä oon tyttö, jolle ei tapahdu mitään,

sillä äippä ei jaksa eikä kykene,

eikä veikatkaan. 

Muiskut kaikille!

#myrsky#tuisku#wiima

Outo otsikko?
Jep, meijän äippä
kokeili jotain hästäkkejä (hashtag),
suameks aihetunniste.
Tommosen risuaidan ku laittaa sanan eteen,
niin löytää netistä siihen liittyvät jutskat nopeesti.
Joo, ainaskin meijän nimien kanssa toimii hianosti.

Mut sitten itse asiaan, uimiskeluun ja pallonuittoon.

Keltään ei varmalla oo jääny huamaamatta,
että on hirmeen kuumaa ja hikisen punkeeta.
Päivällä on niin tulista,
että ei voi mennä ollenkaan ulos.

 Lammen äärellä on vähäsen vilppeempää.
Wiiman lempipuuhaa on kerätä äipän kelluvia tekolumpeita lammesta.

Variskin meinas yhtyy leikkiin,
mut annettiin sille melko pikaset hatkat.
Joo.

Noi uppoomattomat pallot on toisaalta käteviä ja toisaalta hyvinkin ärsyttäviä.

Tuisku on taitavin siappaamaan palloja lammesta.
Huamatkaa, että vaan, siis korkeintaan, etutassut kastuvat.

 Miten saada kellupallot rantaan?
Entäs jos opetettas Wiima uimaan ja noutamaan?

 Wiiman eka uimatunti tais jäähä myäs viimeseks.
Ollaanko outoja mäyrinkäisiä,
ku kukaan meistä ei tykkää uimiskelusta?
Tykkääks sä uida?

Lampaita äitin oomme kaikki...

Meijän äipän sanavarasto on melko köykänen sekä kaponen.

Hänen suasikkisanansa o EI ja OOTA.

Täs esimerkki, ku oltiin Elonkiarrossa aamusta.

Mä: Hurjan kivoja karvapallukoita tual pellolla.

Onks noi niitä Tanhupallon Karvamatoja?

 Äippä: Oota!

 Mä: Olisin vaan halunnu koklata,

että onks noitten Karvamatojen turkki pehmosta.

Äippä: Ne on lampaita.

Mä: Sulla sitten ei oo yhtään miälikuvitusta.

Tosikko!

Helteisiä kesähetkiä

Wiima: Töräytän heti tähän alkuun arvotuksen.

Mikä on kauniin ja älykkään, elikkäs meikämäykyn, vastakohta?

Veikat.

Kyä kuulkaa on helteistä.

Joo, meinaa olla liian lämmintä jopa mäyrinkäisille.

Onneks oli lenkkipolun varrella tarpeeks iso vesikuppi.

 Iskä joutu kantaan vuaroon Myrskyä ja vuaroon Tuiskua.

Mä tallustelin ihan omin tassuin.

 Tuisku kotiterassilla: Olis mullekin maistunnu tilkkanen raikasta vettä.

Pystykorva...

...ja häntä.

Voiko ruusu olla pelottava?

Voi.

 Voiko heinä tarttua kurkkuun?

 Voi.

 Voiko puutarhaan ilmestyä outoja penkkejä?

Voi.

Mitä parhain puutarhaterkuin Wiima,

joka aamulla aikasteen herää tarkastamaan pihapiiriä äipän kaa

 

Hirmeesti kivaa!

Meijän perheessä on kolme innokasta palloilijaa.

ME.

Äippä palloilee muuten vaan pihalla ja iskä bogoilee,

mut meil kaikilla on tosi kliffaa, hei!

 Myrsky: Voihyväntähen tota siskoo!

Hirmeesti kivaa!

Neljäs mäyräkoira

Juu, ei oo meille oikeesti tulossa neljättä mäyrinkäistä.

Iskä varmaan sai rytmihäiriöitä tosta otsikosta, sori,

mut se neljäs mäyris on Tampereen tätsän tuliaiskassi Italiasta.

Ensku pualestaan oli löytäny kirppikseltä mainion kirjan.

 Rallallallaa kävi kyläilemässä ja esiteltiin hänelle meijän suasikkikohteita.

Tää on kartanopuisto Elonkiarrossa Jokioisilla.

 Muuten ollaan vaan pihailtu,

sillä naisihmiset on hyärineet ja pyärineet puutarhassa

eli kitkeneet, kärränneet kiviä ja haravoinneet.

Tylsää, jos meiltä kysyttäs,

ei kyl kysytty.

 Wiima harjottelee panaanipotkua.

 Joo, oltiin iltasin ihan tasassa...

Potkupallon MM 2018

Tuisku: Kyä ny oli tosi kivaa,

ku äippä toi meille potkupallon.

Punasen, että erottuu nurtsista.

Pidettiin sitten Potkupallon MM-kisat,

eli MäryäkoirienMestaruus-kisat.

Olin kyl ihan ylivoimanen.

Jee!

Vähänkö hiano matsi. Joo.

Puutarhapuuhia

Wiima: Heti aluks jo ilmotan, että tulossa on piiitkä postaus,

joten varaa viärelles eväät ja juatavaa.

Kaikkihan tiätää, että meijän äippä on innokas puutarhaturaaja.

Mut kenenkäs ansiosta!

Joo, aivan, meikämäykyn ja veikkojen.

Ihan pyytteettömästi ponnistellaan nurisematta,

että kevennettäs äipän tyätaakkaa
(yliviivaukset teki äippä).

Aina, kun äipän kottarit on tyhjät,

niin mä pääsen ajelulle.

Eihän sitä ny kannata tyhjiä kärryjä lykkiä!

Portin takana ilmotan,

että ny tais jotain tärkeetä unohtua väärälle pualen aitaa.
Hopi hopi!

  

 Joskus, tai melko usein, mulla on niin kiire,

etten ehi poseerata kukkapuskien eessä enkä takana,

vaikka äippä pyytää käskee
(yliviivaus on mun tekemä).

 Iso piha, piäni koira, 

suuri vastuu.

Onks kohtuullista?

Mitäkö nällystän?

En ainakaan pallonpalasta,

minkä Tuisku just nakersi irti.

 Joo, ei kantsu ostaa kallista oksasilppuria,

mää ja veikat ollaan ekolookisiasilppureita.

 Diipa daapa...

Kyä tää söpöys on tullu mulle kalliiks,

ku aina joudun nököttään kukkapuskien eessä.

Ja ne kuvauspalkkiot ei oo kummosetkaan.
Tämmöstä meillä, kuis teillä?