Keneltä pääsi paukku?

Myrsky: Uusi vuosi otettiin meijän pihapiirissä vastaan tyyneydellä. Tai ainakin melkein. Täähän oli mulle toka uusi vuosi, joten osasin ottaa rennosti. Tuisku sitävastoin pelkäs jokaista paukkua ja suhahdusta. Ja niitä paukkuja piisas.

Luulis, että maalla on hiljasta, mutta kuulkaa, ei oo. Meijänkin tiä on täynnä pomminkuoria ja muuta roihnaa. Meijän takapihalta saa kerätä, siis äippä, räjähteiden jäämiä viälä juhannuksenakin.

Tuisku: Gaumee ku mä säikähdin, että tuleeks ny joku sota niiku uutisissa näytetään. Hirmeitä paukahduksia, eikä ne tulleet musta. Mun piti oikeen ryhtyy haukkuun ja karkottaan niitä paukkuja pois. Äippä ei sanonu mitään. Puuhasteli vaan omiaan.

Mä jo aattelin, että onks hänen kuulossaan jotain vikaa. Haukuin vähän viäl lujempaa. Kuuluuko! Ei mitään vaikutusta. En mäkään sitten viittiny ittekseni meluta.

Mut arvatkaa mitä teki Myrsky? Se kiipes äipän syliin. Joo! Ei se tavallisesti. Mä jouduin oleen lattialla. Epistä.

 

Oikein maukasta ja luurikasta uutta vuotta!

Paljon lenkuroita,rapsutuksi, herkundaaleja ja kameleita. Niistä on hyvät koiranpäivät tehty. 

Joo, ja kissojen kanssa.

Lystikästä uutta vuotta 2013!

Lahjattomia

Meille tuli kiire kertoo ennen ku vuasi vaihtuu, että mitä kaikkee me saatiin joululahjaksi. Meinaan ettette luule meidän olevan aivan lahjattomia. Kih hih.

 

Pikkupaketeissa oli purtavaa siis syämistä. Oli kuulkaa kova homma nakerrella noita paketteja auki. Varsinkin kun Tuisku oli ensikertalainen näissä jouluhommissa. Hyvä Joulupukki, paa kuule ensi vuanna lahjat vähän ohkasempiin papereihin, äläkä käytä niin paljon maalarinteippiä, pliis.

 

Sitten me saatiin palloja. Enskun perhe toi narupallon ja tennispallon ja frisbiin ja hirmeen kasan herkundaaleja ja vaikka mitä. Mut aivan parhautta oli ku Sini, äipän veljentyttö, jakso leikkii meijän kanssa pihalla tosi pitkään. Niin että ei tosiaankaan olla lahjattomia!

Nalle

Myrsky: Mä sain toissa jouluna ison Nallen. Se on melkein ehjä ja hyvässä kunnossa edelleen. Ihme, sanoo meijän äippä. Sen lisäks, että Nallen kanssa on tosi mukava painia, niin se on mitä parhain peti. Katsokaa vaikka!

Tossutassuttelua

 

Myrsky: Pakkanen paukahtelee, mutta meikämäykyillä on lämpimät varpaat. Huomaatteko muuten, että mulla on valjaat? Piti hankkia, kun toi Tuisku vetää ja reuhtoo tossa jakohihnassa niin, että multa meinas kaula katketa.

Tuisku: Täh? Vedin vai? Mut jonkun täytyy vetää, että tää karavaani kulkee.

 

Tossuja ja kulkusia

 

Tuisku: Äippä, miks sulla on tossut ja mulla ei?

(Hetken kuluttua.) Jaahas, sitä saa mitä tilaa!

 

Tuisku: Jos mä repäsen tästä tarrasta. Narsk. Ei irtoo.

Potku, potku, potku. Ei irtoo.

 

Myrsky: Kato Tuisku, sä et oo vaan viälä tottunnu näihin töpikkäisiin. 

Kohta päästään ulos ja sitten helpottaa. Nouse ny ylös. Jookosta kookosta, veikka.

Tuisku: No, kyl mä näillä pystyssä pysyn. 

Ainoo sopivan kokonen vaatetus tässä huushollissa on Pyry-papan jouluvillatakki. Tää onkin lämmin. Mökö on sen kutonu. Tässä nutussa on kulkunen koristeena.

Jouluinen kuva-arvoitus

Mitä on hyllyllä kuivumassa?

Riemukasta joulua!

Me saatiin upeita joulukortteja

Me saatiin joulukortteja. Niissä luki, että Myrsky ja Tuisku. Hyvin tiäsi siten posteljooni, että ne on meille eikä Naapurin Mustille.

 

Myrsky: Kyllä toi Naukulan Helmi on koree kissaneiti. Ihan silmiä hivelevän sulonen. Hyvää Joulua Naukulaan! Kauniit kiitokset ja pusut päälle.

Tää toinen kortti tuli Tiitulta ja Sirpalta ja tää kortti oli täynnä yllätyksiä ja tuaksuja. Pakettikortti, mäyrismagneetti ja herkkupatukoita. Tää kortti on oikee taideteos. Mahottomasti kiitoksia ja kaunista Joulua!

 

Myrsky: Onhan nää varmasti meille tarkotettuja? Mä vaan meinaan, ku nää on niin upeita.

Tuisku: On nää meille. Tässä on selkeesti koirille suunnattua sisältöö. Nuusk, nuusk.

Tontunjälkiä

Nasahti toi pakkanen vähän piukeeks. Kyttäyskeikkoja tarkastusmatkoja on pakko lyhentää, kun ei tarkene.

Myrsky: Näkyyks siäl mitään tontunjälkiä?

Tuisku: Tääl näkyy vaan mun jälkiä.

Myrsky: Joo, tota mä just tarkotin...