Iloista ja hauskaa Joulua!

Ihana uni on sellainen jossa

ruukussa kasvaa luita,

makeita häränhäntiä

ja koiranherkkuja muita.

Elina Karjalainen

Uppo Nallen lorut

Wiima Vahvatassu ja Veljet

Wiima: Heipsan hopsan!

Täällä ollaan ja leikitään.

Juoksen, kaarran, loikkaan,

pyärähdän ja välillä meen ihan mukkelismakkelis.

Ei haittaa!

Oon ollu tuan tuastakin veikkojen kanssa pihailemassa.

Hurrrjan hauskaa!

Välillä nokostellaan kaikki samassa kopassa.

Sekin on hurrrjan hauskaa.

Äippä sano, että hänellä on ihan sohlo kamera,

ei nääs pysy yhtään meikämustin vauhdissa mukana,

vai liäkkö vika kuvaajassa...

Niin tai näin,

joulu tulla jollottaa

ja meillä on niin mukavaa,

oi jospa voisit olla mukana.

Ilosta menoo kaikille!

Kelpokoira ja hyvätyttö

Wiima: Oon ny joutunu kovaan rääkkiin,

Musta tehdään jotain kelpokoiraa.

En tiä mitä tarkottaa,

mut olen joutunu harjotteleen pantaa,

villapaitaa, koppailua, ajelua ja kyläilyä.

Aina ku menee hyvin, niin äippä hokee,

että kelpokoira ja hyvätyttö.

Se autoajelu ja koppa liittyy toisiinsa.

Koppa viäl menettelee, mut auto on ihan siätämätön,

joten otan itkuparkukohtauksen heti käyttööni,

ku auto lähtee liikkeelle.

Ottaa voimille se parkuminen,

joten pualet matkasta joudun nukkuun.

 Oon käyny kyläilemässä Koiramammalla ja Mummolle.

Oikein kovasti tykkäsin, ja minustakin tykättiin.

Kehuivat tolkunpennuksi, hyväjuaniseks ja tiätty siäväks.

Kotona piti tankata, unta ja ruakaa, veikkojen kanssa.

Äipän miälestä mulla on viahkot tassut.

Saukkomainen Prinsessa

Wiima: Nukkuuko Prinsessat yksin?

Ei todellakaan.

Nukkuuko Prinsessat lämpösesti?

Todellakin.

Näytän, miten se toteutetaan käytännössä.

Otetaan viaton ilme.

Lähdetään saukkomaisen pehmeästi liikkeelle.

 Ylitetään ensimmäinen este veikka sulavasti sujahtaen.

 Herätetään toinen veikka antamaan pusu.

 Ja lopuksi köllähdetään kahden veikan väliin lämpöseen.

Näin se käy, ku osaa.

Hammashoitoa ja päivänsäteitä

Myrsky: Kävin hammashoitolassa, niiku joka vuosi,

ja taas oli gaumeesti hammaskivee.

Yks hammas jouduttiin jopa poistaan.

Nyt meijän hampaita pestään entistä pontevammin,

sitten saahaan semmosia jyystettäviä hammastikkuja

sekä ruakaankin sekotetaan entsyymiä,

jonka pitäs estää plakin muadostumista.

Saas nähä kui käy.

 

 Tinttaran hampaatkin pestiin,

vaik sillä on viäl suu täynnä kiusallisen teräviä maitohampaita.

Jokaisella on oma nimetty hammasharja

ja hammastahna maistuu oikeen hyvälle.

 

Ensku oli käymässä ja käpeksittiin järvelle.

Tinttara jäi nukkumaan himppeen, ku iskällä oli kotikonttoripäivä.
(Oltiin perjantaina Hämeen sääuutissa. Meijät mainittiin oikeen nimeltä
ja neuvottiin viisaita, että jäät ei viälä kanna. Joo ei.)

Wiima: Eipä menny kauaakaa, ku noitten veikkojen murre tarttu.

Sitä se seura teettää...

Lumileikit on tosi hauskoja.

Olen nyt 9 viikkoo vanha tai siis nuari.

Mulle on annettu uus lempparinimi, Neiti Sievänen.

Voisin olla myäs Päivänsäde, sanos äippä.

Lunta ja unta

No ny sitä lunta vihdostaviimoin tuli.

Että me tykättiin!

 

Wiimakin uupparoi hangessa.

Se reppana maisteli lunta ja aivasteli.

 

Välillä piti käydä tankkaamassa ja nokostelemassa.

Ja sitten taas pyrähettiin pihalle.

Äippä käski sanoo, että sori, kun kuvat on törkeen huanoja,

mut ku oli hämärää ja meillä vauhti päällä,

niin kuvista tuli mitä tuli,

enimmäkseen tärähtäneitä.

Ei haittaa, kyä meijät kuvista kuiteskin tunnistaa.

Eilen oli meijän laumassa historiallinen päivä, 

sillä kukaan ei purru ketään,

ja Myrsky leikki murraamatta Wiiman kanssa,

sekä Tuisku ja Wiima nukku samassa kopassa kyljittäin.

Paluupostia Joulupukille

Arvatkaapa, mitä kuvassa tapahtuu?

Joo. Punnitaan Wiima-siskoo.

Se on kuulkaa patvinu parissa viikossa 300 rammaa

eli painaa ny 1,9 kiloo.

Jaa, että miks me punnitaan?

No, että tiietään pläjäyttää oikee määrä postimerkkejä paluupakettiin, 

meinaan ei me olla tämmöstä siskomerkkistä

joululahjaa millonkaan toivottu.

Joulupukilla on käyny erehys.

Vitsi, vitsi, eihän me ny siskoo mihinkään lähetetä.

Melkein ollaan jo siihen totuttu.

Se on oikeen mukava ja hiljanen nukkuessaan.

Wiima tykkää myäs leikkiä ja riahata.

Sillä on naskalihampaat ja kimee ääni.

Ollaan joka päivä jouduttu antaan sille kurinpalautusta.

Ei olla varmoja rääkyykö sisko vai äippä kovempaa...

 Tuisku: Miten niin tää peti on liian piäni mulle?

Kauaa toi natiainen ei tarkene olla pihalla,

mut sen ajan se juasta viuhtoo vauhilla.

Kyä siitä vielä kasvaa ihan kunnon koira,

noin niiku tytöks.

Vilinää ja vilskettä, hulinaa ja helskettä

Puhurit: Voi että, olipa eilen jännä päivä.

Arvatkaa mitä tapahtu?
Jesh!
Me sopuillaan.
Ihan totta!

Meijän naapuri, Ulla-rouva, jolla on 9 mäykkyä,
 tsemppas äippää vartin.
Neuvo oli, että sinne vaan tyttö poikien sekaan.
Äipän sydän muljahteli,
kun hän poisti turvakehikot siskon ja meijän välistä.
Pikkasen siinä pörhisteltiin ja otettiin mittaa toisistamme.
Sitten ilo käynnistyi!
Voi että me painittiin ja juostiin.

Kauneus ja järki

Tuisku: Tiättekö kuulkaa, 

ku toi piäni tinttara on tullu jäädäkseen.

Myrsky: Joo, niin on.

Wiima: Todellakin olen!

Joten kannattaa vaan sopeutua,

että päästään leikkimään yhdessä.

Tuisku: Ookko, veikka, huamannu, 

ku toi uus sisko puhuu ihan outoo murretta?

Myrsky: Joo, oon, mut kyl se pian oppii puuhuun oikeeta kiältä.

 

Tuuliset Pojat: Viäl on aita, on muuten äipän kompostikehikko, 

meijän ja Wiiman välissä.

Nuuskutellaan toisiamme ja välillä rähistään.

On se sisko sitkee sissi,

meinaan se haukkuu meijän aina lyttyyn,

jos me ärhennellään sille.

 

Mut ollaan me jo sopuiltu samalla sohvalla ja otettu kuanotuntumaakin.

Paitti täs kuvassa Wiima on turvakehikossaan ja

me vallattiin äipän syli. 

 

Wiima: Onks toi pallo iso vai minä pieni?

Olen minä tuossa toisessakin kuvassa,

jos oikein tarkkaan katsot.

Olen tutustunut Koiramammaan ja Enskuun.

Molemmat olivat oikein mukavia ihmisiä

ja sain paljon sylihoitoa sekä kehuja.

Aiheesta.

Ai niin, osaan jo pyytää ulos tarpeistukselle.

Pissin yhdet pissit yöllä sisälle ja senkin alustalle.

Kuka väitti, että kauneus ja järki ei asu samassa päässä?

 

Wiima: Hei, tämmönen mä nyt sitten olen!

Heippa kaikille!

Mä olen Wiima eli Tuulisten Poikien uutukainen sisko.

Alla olevan myssykuvan on ottannu koiravalokuvaaja Tuomo Nyqvist.

No, olipa eilen melkoinen hulinapäivä,

mut hienosti olen kyllä saanut hommat tassuun.

Tulomatkalla autossa joikasin jonkin verran,

mut kohtuudella, kehus iskä.

Olen pissiny enimmäkseen ulos,

ja muutenkin on vatsa toiminut hyvin.

Syönykin olen säntillisesti sekä tutustunut tähän talouteen

nuuskien paikkoja perusteellisesti.

Mä olen tosi pieni, painan vaan 1,6 kiloo,

joten kaikki lelut ja tavarat on ISOja.

Ainoo huono homma on noi peräkammarinpojat.

Varsinkin se toinen, raitapaita, Tuisku.

Se haukkuu ja murisee mulle.

Eilen illalla nukuttiin samalla sohvalla,

mut turvallisen välimatkan päässä toisistamme ja

välillä se tiikeripoika tuijotti mua murhanhimosesti.

Hui kauheeta, ku pelotti!

Se vanhempi, Myrsky, käyttäytyy rauhallisesti, onneks.

Yö meni hyvin.

Nukuin omassa kopassa äipän vieressä lattiapedillä.

En pahemmin piipitellyt kehui äippä.

Koiraäitiä, veljiä ja tätejä tuli kyllä välillä ikävä,

kun joutu yksinään nukkumaan.

Tässä koostetta mun tulostani, olostani ja silleen.

Äippä kehuu mua reippaaksi tytöksi.