Reissunpäällä

Wiima: Mä oon valmis!

Joko mennään?

Tulkaa tekin mukaan

mun reissulle Korteniemen perinnetilalle.

Huippu pähee paikka, koirillekin.

Joo.

Lähettiin äipän kaa viättään tyttöjenlaatuaikaa

eläkeläisporukan kans.

Mähän en siis tiätty oo eläkeläinen,

äippä vaan.

 Tää perinnetila kuuluu Liesjärven kansallispuistoon.

 Polut on paikoitellen haastellisia.

Ainaskin tämmöselle töpöjalkaselle koiruuliinille.

Äippää, ja muitakin retkeläisiä, vähän nauratti,

ku mä oon tottunu hyppäämään esteiden yli,

ja ku eteen tuli niin korkee puunrunko

etten pääsykään ryytloikkaamalla yli,

vaan mun olis pitäny mennä ali,

niin olin ihan pihalla, eiku ymmälläni.

Noh, pian mä opin meneen yli sekä ali.

Tilanteen mukaan.

Joo.

 Kyä oli hiano retkipäivä.

Aurinko paisto ja järvi oli tyyni.

 

Erärenki kerto perinnetilan miälenkiintosesta pitkästä historiasta,

niiku vaik, että hänen mummonsa oli syntyny paikan savusaunas.

Ai jumpe!

Tommoseen torppaan meijänkin äippä on syntyny,

ja hän oli viikon vanha ku kylpi ekan kerran savusaunas.

Vilahtiks tossa kala...

Mettässä on erimittasia reittipolkuja.

Oli pehmosta tallustella.

 Taukopaikka.

Tääl on muutes keokätkö...

 Kaikki kiva loppuu aikanaan. 

Sitten vaan kuano kohti parkkipaikkaa ja kotiin.

Joo.

Pehmeetä ja lämmintä

Ihmisveikka on saanu syntsälahjaks upeen villapeiton.

Me käytiin se testaamassa, ja kyä oli pehmonen ja lämmin,

varsinkin ku pujahtaa peiton alle.

Joo.

Lenseää viikkoo kaikille!

Luannonantimia

Wiima: Meillä on kypsymäs pulskia päärynöitä.

 On meinaan pikkasen sadellu!

Heti ku tulee tauko sateeseen,

niin pinkastaan lenksulle.

Aurinkokin pilkisti, harvinaista herkkua.

 Käppäiltiin Mustialan metsäpuistossa.

Siäl on vrispiirata,

seurataan pelaajia tarkasti,

sillä tekis miäli mennää porukkaan mukaan.

Meistä tulis varmaan mainioita vrispiiliitokiakonnoutajia

tai siis vrispiiliitokiakonnoutajamäyräkoiria.

Joo.

 Oon oppinu ihan itte siänikoiraks.

Nää tattilaiset ovat syätäviä siäniä.

 Tuisku: Juu, niin on.

Tulis maukasta siänisoosia, sanos äippäkin.

 Juaksutettiin iskää.

Kyä reippailu on hauskaa,

ja viäl ihan ilmanen harraste.

Reipasta viikkoo kaikille!

Reippailua

Wiima: Se on täällä taas!

Syksy.

 Onneks mua ei sateet haittaa.

Turkki vaan menee kipparalle kastuessaan,

mut ei se menoo hidasta.

Veikat jää kotiin sateella.

Äipän kaa reippaillaan.

Kirjastoautokoirana

Wiima: Meijän lähel pysähtyy kirjastoauto.

Sil on komee nimi, Ilves.

Mun miälestä kirjastoauton nimeks sopis ihan hyvin myäs Mäyräkoira,

sillä niin pitkä auto on,

ja sen sisäl on metreittän kirjahyllyjä.

Joo.

 Kysyttiin kirjastoautokuljettajatätiltä, 

että saahaanko tulla viarailulle.

Saatiin lupa, että tervetuloo vaan.

Kirjastoautos oli paljon kaikkee kiinnostavaa.

Tiätty niitä kirjoja ziljoonittain,

sitten siäl oli pari pehmosta samettisohvaa,

ja lelkkujakin oli.

Ihan totta!

 Kirjastoautotätillä oli ittelläänkin koiria,

ja mä sain paljon rapsutuksia,

sekä leikkiä hänen koiriensa lelulla.

Olipa ystävällistä palvelua.

Kerrassaan.

 Joo.

Tää olis kyl mukava harrastetyäpaikka,

lukukoirana.

Kirjastoautotäti tiäs kaikki Suamen lukukoirat,

niiku ny meijän kamun Lukukoira Sylvin.

Toinenkin meijän plokikamu on lukukoira,

meinaan Hippu, 

joka just sai Myttö-nimisen pikkusiskon.

 

 Kohta täytän kaks vuatta,

joten pitäskö lähtee koulunpenkille

opiskeleen lukukoiraks...

Lukuisaa ja lokoisaa viikon loppua kaikille!

Kaikenmoista sitä sattuukin

Ollaan koeteltu äipän sydämen kestävyyttää.

Hyvin sykkii.

Oltiin lenkuralla Saaren kansanpuistossa, niiku useesti,

nyt mentiin leveeltä polulta pikkupoluille.

Tavallisesti Wiima ja äippä kulkee ekana,

eli Wiima johtaa meijän letkaa.

Oltiin puuskutellu, noh siis äippä vaan,

mäki ylös, ja iskä sano äipälle,

että anna Wiima hänelle, 

niin äipän on helpompi laskeutua rinnettä alas painavan kameran kanssa.

Joo, vaihto tapahtu.

Äippä otti pari askelta ja meinas askeltaa kyyn päälle.

Mitähän olis tapahtunnu, jos Wiima olis ollu ekana...

Se kun on tutkija ja nuuskuttelija sekä tosi utelias.

Wiimalla on erilaiset haukkumiset innolle, hätääntymiselle ja ajolle.

Ny siltä pääsi hätähaukku, 

ja äippä juasta nytkytteli pihan toiselta laidalta hätiin.

Kuultiin jo kaukaa hänen puuskutuksensa,

mikä muuttu nauruks, ku hän näki, mikä oli homman nimi.

Ihmisveikan Günther-kukko oli pudonnu Kesälän lattialle.

Gaumeen outo eläin.

 Äippä: Myrsky-rakas, mitä sä siin eteisessä oot?

Myrsky: Ootan ihmisveikkaa kotiin.

Äippä: Tuuhan pois, kyllä veikka sieltä tulee.

(Myrsky nukkuu ihmisveikan vieressä ja seuraa häntä koko ajan.)

 Meijän pihalla kävi outo tyyppi.

Supikoira.

Arvatkaa repeskö Wiima, kun haisto hemulin jäljet.

Joo.

Do as I Do, Opi matkimalla!

Wiima: Kävin taas äipän kaa kursseilla.

Tää kurssi olikin ihan toisenlainen ku aikasemmat.

Mun piti matkii äippää.

Ai gaumeeta!

Äippä kaato ison kolisevan tyhjän pullon.

Täh!

Ai, pitääkö olla nätisti, ku täti kuvaa?

Vai mitä?

 Sitten vaihettiin piänenpään puteliin.

Huamatkaa alottelijan virhe, eli äipän käsi on namipussissa.

 Sit mä hoksasin.

Äippä kaataa pullon,

nostaa sen ylös,

ja mun pitää se sitten kaataa tassulla.

Miksette heti sanoneet.

Helppoo!

Kattokaa vaikka:

Valokuvat saatiin Dogfeelgoodin kauppiaalta, Henna Mäntymaalta.

Vidiksen lähetti Eläinkoulu Välkyn Sari Alisaari.

Kiitos!

Kamukoirana ja lammaspaimenena (melkein)

Wiima: Kaikenmoista on taas tapahtunnu pitkin viikkoo.
Ei tosin paljoo, sillä äippä on potenu selkäänsä.

Noh, yritin taas päästä museokoiraks,
mut ei vaan ovi auennu.
Ton oven takana on kaikkee maatalouteen liittyvää.
Äippäkään ei oo koskaan siäl käynny, ku ovi on aina kiinni.

Sit mä lähin kokeileen,
miltä tuntus toimii mummujen ja pappojen kamukoirana.
Kiärrettiin köpötellen, se äipän selkä esti vauhikkaan etenemisen,
palvelutalon ympäristöö, ja törmättiin lampaisiin.
Kyä kuule ihmeteltiin, pualin ja toisin.

Mä pärjäsin tosi hyvin siäl palvelutalossa.
Käyttäydyin mallikkaasti, yhtään en haukkunnu,
vaik oli outoja tuaksuja ja pyärätualeja ja vaik mitä ennennäkemätöntä.
Annoin kaikkien silittää mua, ja muutamaa mummoo pussasin.
Musta tykättiin kovasti ja toivotettiin tervetulleeks uudestaankin.
Joo.

 

Ku tulee iso jano, ni juamakupin pitää olla sen mukanen.

Myrsky on ominu ihmisveikan ittelleen,

mut kyl määkin käyn välillä köllimässä hänen sängyssään.

Toivotetaan kaikille siävää sunnuntaita!

Wiima koirakuiskaajana

Wiima: Kaikkeen sitä piäni koira voi joutua,

niiku ny koirakuiskaajaks.

Vähän mä ihmettelin, kun meijän pihaan pöllähti kaks autoo.

Autoista pullahti pari täti-ihmistä ja yks ISO musti.

Noh, pian he häipy meijän pihalta puheensorinan saattelemana.

Koht lähettiin äipän kans tallustelemaan niitten perään.

Jäätiin äipän kans tököttään tiälle.

Outoo. 

Piti oikeen istuu, ku oli niin kuumaa.

 Täh?

Tualtahan ne tätit tulee ja iso vaalee musti.

Äippä kiälsi mua haukkumasta,

eli sano JÄTÄ.

En sit haukkunnu, ehkä ihan vähän, vahingos. 

Veljien kans intoudun kyl haukkuun innolla,

mut en sillon, ku oon äipän kaa kahestaan.

 Joo, se porukka läheni ja mun piti kattella ihan muualle.

Hyvin meni!

Ton koiran nimi on Elli ja se on, koostaan hualimatta, penaska.

Elli on nopeeoppinen, kyä siitä tolkun musti tulee.

Joo.

 Elli on nätti.

 PiskiPalvelun Anne kehus niin mua ku Elliikin.

Ollaan oppivaisia tyttöjä.

Tämmönen jännä päivä.

 

Reipas viikko

Wiima: Meil on ollu mukavan hauska hulinaviikko.

Joka päivä on ollu menoo ja meininkiä.

Yks viikon kohokohta oli,

kun äipän kummityttö tuli perheineen kerään viinimarjoja.

Iina keräs reippaana marjoja äitinsä ja isänsä kans,

mut onneks Helmi-pirpana leikkitti äippää ja mua.

Saatiin makosia napostelutulkkuja.

He keräsivät monta sankollisia lenssunkarkotusmarjoja mehuks.

Molempi parempi.

Joo.

 

 Toinen kähee juttu oli se,

että meijän ihmisveli muutti meille vähäks aikaa.

Ny on jokaiselle koiralle oma taluttaja,

paitti sillon ku äippä kuvaa,

ja voi jehna, 

ku hän kuvaskin koko Saaren kansanpuiston retken ajan.

Täs onkin puuhaa, ku esitellään veljelle kaikki retkipaikat.

 Kotona ihaillaan viljapeltoja.

Kyä ne on avaria.

Reipasta viikkoa kaikille!