Arskailua

 Wiima: Otin arskaa pihalla.
Äippää hualestutti ettei mun pepandeeros vaan palellu.
Hän toi mulle, huamaavaisesti, peffanalusen.
Noh, laitoin siihen pallon.
Löytyy varmemmin.

On ollu hianot arskasäät.
Käyn äipän kaa lenksuilla,
ku veikat ei viälkään tarkene.

Lauhaa säätä, pliis!

 Wiima: Koska toi pakkanen häippäsee?
Pilaa mun pihaleikit.

Veikat on kääriytynny villahuapaan.
Mä päivystän.
Lintuja ei oo näkyny,
mut onneks on muuta haukut... tarkkailtavaa,
niiku suksilla suhuttelevat ihmiset.
Joo.

Tuisku: Tota noin niin,
ettehän syä keltasta lunta...

Myrsky: Tual noi kaks tuulispäätä pinkoo, pakkasessa.
Mä en tarkene.
Oottelen lauhempaa säätä.
Joo.

 

Arvatkaapa

 Arvatkaapa, missä olin?
Joo.
Jussilassa.

Arvatkaapa, naurattaako meitä kaikkia,
ku mulla on samanlainen sivumulkasu ku mun Papalla?
Joo.

Käykääpä vaikka tarkistamassa Papan plokista.

Arvatkaapa, oltiinko Jussin kaa pitkällä lenksulla?
Joo.
Pakkanen napsahteli, muttei se menoo haitannu.

Arvatkaapa, oliko vähän haasteellista paarustaa umpihangessa?
Joo.
Hyvä se on tommosten pitkäkoipisten loikkia hirmeellä vauhilla.
Siin me kaks töpöjalkasta naista pinnisteltiin hännillä.

Arvatkaapa nukuttuiko?
Joo.

Lunta, lunta, lunta...

 Heissan hopsan kaikki kuamat!

Ny on talvi parhaimmillaan.
Me ollaan hypitty ja loikittu koko päivä pihalla.
Kattokaakapa meijän menoo.
Eiks ollakin virmoja?

Otetaan hirmusii ryytloikkia kinoksesta toiseen.

Lumi vaan pöllyää.
 

Wiima ehti välillä söpösteleen.

Lisää lunta!

Vanhakin jaksaa viipottaa.

Kaiken touhun jälkeen päiksyt maistu. Joo.

Riamuloikkaa Jussin kans

 Wiima: Jepulis.
Jussi tuli kyläileen.
Lähettiin ekaks tassutteleen.
Esittelin Jussille meijän maisemii.

Kotona me mentiin pihalle leikkiin.
Hyvin suju.
Molemmat tykätään palloilusta.
Joo. 

Se on kyl hiano homma,
ettei koiraa oo karvoihin kattominen.

Välillä siappailtiin lumpparipalloja.
Meil oli tosi lystii.

Oikein viipperää viikonloppuu kaikille!

Säänkestävyys koetuksella

 Wiima: Joo.
Tulin vaan sanoon, että ny alkaa olla munkin säänkestävyys koetuksella.
Lunta on päälakeen saakka ja pakkanen paukkuu yli kaheskympissä.

 

Säänkestävä

 Wiima: Ai, miten niin huano sää?

Äippä, eiks me voitas jo mennä pihalle?
Sul on lumityätkin viäl tekemättä.
Tuut heittään meille palloo.
Jooko?

Heitäheitäheitä...

Kyä talvi on upeeta aikaa.

Linnunvisertelyä tammikuussa

 Ihmeteltiin, että missä se lintu on.
Ettittiin veikan taskuistakin,
mut ei löydetty, ääni vaan kuulu.
Hyvin merkillistä!

Uus vuasi tuloillaan

 Herkullista vuatta 2021!

Kuamat ja palvelijat, ootte meille tärkeitä.
Joo.

 

Joulu Jussilassa

 Tuisku: Meil on ollu melko värikäs vuasi.
Muutettiin uuteen kotiin.
Äipästä tuli yksinhualtaja.
Totuttiin kyl nopeesti eleleen nelistään.

Perinteistä joulukuvaelmaa ei kuiteskaan unohettu.
Meijän harmiks.

Myrsky tuumas,
et se on liian vanha tähän hömpötykseen.
Moiskautti vaan kannustuspusun Wiiman kuanolle.

Siukun kans sit parhaamme mukaan esiinnyttiin.
Tonttuiltiin, väitti äippä, eikä silleen hyvällä tavalla, kuulemma.

 Kyllästyttiin.

Vaik täytyy todeta,
että onnistuin kyl äärimmäisen tyylikkäästi kaikissa kuvissa.

Aaton aattona lähettiin reissuun.
Ei mitään käryy minne.

Ku saavuttiin perille,
niin meit oli vastassa outo piha järvimaisemalla.
Meille oli tehty verkkoaitaus keskelle pihaa.
Haisi Jussille, sille valkoselle komistukselle,
mikä on käyny meillä kyläilemässä.

Ypötettiin.
Hämmästeltiin.
Äippä vaan höpötti, että riamuitkaa, juaskaa.
Pöh.

Jussi, se iso vaalee, vartioi pihaansa.

Pimpula ja Jussi pääsi somikseen.
Joo, me pojat ei ihan, ainaskaan viälä,
joten aitaus meijän miästen välissä on ihan tarpeellinen.

Semmon joulu meillä tällä kertaa.
Saas nähdä, mitä uutuuksia tuleva vuas tua tullessaan.

Kotona kuiteskin ootti tuttu ja turvallinen Koiramamma.
Neljän päivä reissu otti voimille,
ollaanki nukutti vuarokaus ympäri.

Ootellaan uutukaista vuatta!