Kukapa täyttää tänään 3 vuatta?

 Wiima: Saa onnitella, sillä mulla on syntsät tänään.
3 vuatta.
Koiramamma oli ainoo ku muisti.

Täs oon aamulenkillä velupoikien kanssa tänäpä.
Oltiin nätisti äipän miäliks.
Peeässä, ei saatu kuvauspalkkioita.

Peeässä, meijän kuva oli pitkästä aikaa sääkuvana, Hämeen uutisissa.

 

Syksyviiliksiä

 Wiima: Kyä kuulkaa tää syksy on hiaman liian sävykästä aikaa.
Kattokaa ny, me sulaudutaan maisemaan.
Meinaan meit on kaks mustii kuvas.

Kiipesin sit lautapinon päälle.
Täst mä nään kyt... tarkkailla ja tuun kuull... nähdyks.
Joo.

Mut, ai gaumeeta, kattokaa ny!
Meijät on raahattu LIIAN aikasin ja viäl SATEESSA aamulenkille.
Jaa miks?
Ku toi meijän eläkeläinen käy töis.
Pysyis vaan kotona passaa... hoitamas koiriaan.
Joo.

Joo, ja sit viäl semmonen hauskanen juttu,
et ku yks mukava naisihminen osti ne kolme mäyräkoirakoruu,
niin sen korusetin nimeks tuli Puhurit.
Ai jee, ku käheetä!

 

Ihanaa

 Wiima: Ensku! Hei, Ensku! Herää, Ensku!
Sä lupasit viiä meijät retkelle Saareen.

Juu, olipa upeista upein syyssää.
Lämmintä niin paljo, että ihan läkähdytti.

 

Onneksi oli järvi lähellä.
Juamallahan se jano lähtee.

Tutkittiin laiturit, puskat ja piantareet.
Oli paljo hyviä tuaksuja.
Täs on onnistunu kuva,
ku kaikki retkeläiset pääs saamaan otokseen,
Enskusta tosin vaan varjo.

Kerrassaan mialunen retki.
Äippäkin huaki koko ajan, että ihanaaihanaaihanaa.

 

Päiksyt

 Ku vartijoidaan pihaa kaiket päivät,
niin päiksyt on enemmä ku paikallaan.

Täytyy silti välillä kurkata ikkunasta,
ettei pihalle oo tullu kutsumattomia kulkijoita,
niiku siili, kissa tai orava.

 Meijän äippä konmarittaa, vai mitä se ny olikaan,
mut kovasti hän panee tavaraa kiartoon.
Ny olis myynnissä mäyräkoirakoruja.
Toi vasemmalla oleva on hopeeta ja Aarikan valmistama.
Kaks muuta mäyrää on pukukoruja.
Tarjouksia otetaan vastaan, tattista vaan.

PS. mäyrinkäiskorut osti nimimerkki routa, 

kiitti kaupoista, sanos äippä ja me kans.

Ny sulla on pysyvä muisto Puhureista. :)

Ny rillataan!

 No juu, kovasti ollaan taas puuhailtu tällä viikolla.
Suhis-setä rupes tekeen kiveystä rillille.
Me tiätysti autettiin, eli oltiin painona ettei tuuli viä aluskangasta.
Ei tullu isommin kiitosta.
Suhis-setä suhisi vaan, et pois pois pois.

 

Wiima: Äippä on kova kiärrättään,
joten mäntyä vasten könöllään olleet vanhat sementtilaatat pääty rillipatioks.
Ihan järkevää munkin miälestä.
Äipän viisaus on:
Vanhassa vara parempi, turva toisen tähtehessä.
Joo, luulen kyl, et toi sananlasku liittyy kyl jotenkin häneen itteensä.

Myrsky: Mä toimin tän rillirojektin ylimmäisenä tarkastajana.
Katopa Suhis-setä, eiks tossa oo liian iso rako...

Iiik!!!
Tolleen äippä huus, ku uuteen siirtonurtsiin oli ilmestynny palkeenkiäli.

Tuisku: Koska mä en oo kiälikello,
niin annan tekijästä semmoset vinkit ja tuntomerkit,
et ei oo poika,
on aika villanen ja sen nimen alkukirjain on ääkkösten loppupäässä.

Autettiin äippääkin kankaanlevityksessä.
Äippä ähisi ja puhisi naama retuliinisenä.
Saatto olla, että naapuritkin kuuli,
ku äipältä lipsahti muutama voimasana.

 

Mut ei hätiä mitiä, siinä se kangas ny on ja oottaa santaa poluks.
Päästään nurtsilta hiakkapolkua pitkin rillille.
Ei huano!
Pysyy tassut puhtaina.

Sit me rillattiin, Koiramamma, Suhis-setä, äippä ja me.
Rilli on väliaikanen, ens kesänä tehhään kivistä oikeen raamikas rilli.
Äippä tykkää polttaa puita rillissä,
sille ei kelpaa kaasuhömpötykset eikä hiilirimpulat.
Nih!

 

Avuliaat Aatut

 Äippä tilas siirtonurmee,
ku se kyllästy oottaan nurtsin kasvua siämenistä.
Väitti, et meijän tassuissa muka kantautuu mutaa sisälle.
Pöh.

Suhis-setä tuli jeesaan äippää.
Me tiätysti täpöllä messissä,
sillä mistään ei tuu mitään jollei vähintään yks mäyris oo mukana jelppimässä.
Nih.

 

Lisuke

 Wiima: Äippä sai mut taas houkuteltua tyttöjenretkelle.
Pah!
Kattokaa ny.
Oonko muka päätähtenä kuvis vai vaan lisuke?

 

Metsää, tattei ja yks museo

 Huh huh, ku on ollu hellettä kerrakseen,
kivahan se tiätty on ku ei tarvii palella,
mut kyä ei kykene asvaltilla tassutteleen,
onneks tuli Ensku käymään,
ja sanos, et ny lähetään Saareen käpeksiin.

Joo.

Luanto on kyl yllätyksii täynnä,
niiku ny tää tattikin,
törkeen iso.

Kiven päältä on kätsyy tähyillä hulppeita maisemia.

Käytiin me myäs Tannisen kotimuseossa,

täytyyhän sitä harrastaa kultturelleja,

vai oliks se kanttarelleja, jutskiikin.

Joo.

 

Puroja ja onnistuneita eksymisiä

 Moro kuamat!

Ollaan seikkailtu ihan uusilla poluilla.
Tääl on paljon tutkimattomia reittejä.
Eksymiset tuattaa onnistumisia,
totes äippäkin.

Meijän kaupunginosassa on monta puistokaikaletta.
Yhes on pari lampeekin ja puro.
Siitä on kiva lipittää janoonsa.

Voikaa potrasti!

 

Kaveria ei jätetä

Wiima: Hei, onks sulla kaikki hyvin?